Uuteen nousuun

Mul on hurjan kokeellinen (?) olo koko ajan. Ja kun kaverit sano et Tukholmassa on ruutupaita just nyt juttujen juttu ni tottakai mullaki on sit oltava ajassa mukana.Ostin tän, mun oikeestaan ainoan aj aekan ruutupaidan New Yorkista viime marraskuun ihan lopulla. Samana päivänä oikeestaan ku palattiin Suomeen. Paita makso 9,90 dollaria (en löydä dollarii mun näppikselt..). Mut ettei mee ihan levottomks ni laitoin tutut ja turvalliset H&M:n farkut ja mustan Turo Red Labelin liivin päälle. Liivi löyty Lahdest kans samast Sokoksen alest mist edellisen postauksen housut, -70% alennust ja hintaa jäi jotain 20+ euroa. Must ihan ok. Kaulassa on silkkinen musta huivi, mis kudottuna ruutukuosia. Sen ostin vanhast työpaikast ku lopultansakin tykkään silkkihuiveist aika paljon. Mun kengät on ostettu joskus Biancon alesta 29,90 hintaan ja sain ne ja toiset tillukkaat lahjaks tai oikeestaan palkaks kaverilta. Niis oli pohja hiukan haljennu mut kipasin ne Tori Suutarille mikä tarinan (ja omien kokemusten perusteella) on äärest hyvä, halpa ja nopea, kaikin puolin kompattava kokonaisuus. Mua vaan hiukan risoo ettei tällain terävä, kapee kenkä eniten parhaillaan hivele silmää. Niit on ollu jo jonkun aikaa ja tavallaan alkanu kaipaamaan hiukan jotain.. muuta muotoo. Anyway, täs asus olen tänään töissä, ja varmaan illalla kans kun lähden hummamaan kaupunkii. (Tai siis kaverin pihal lasihuoneesee. Mul on pienet piirit.) Mä jotensaki koen et tää setti tuo mun raamikkaaseen kroppaan yhen inan lisää miehekäst pöhinää, mut ettei menis liian machoiluks ni laitoin mun leijonanpään jälkee hienoimman vyön, turkoosin strasisoljen. Kimmeltää kauniisti ja on must muutenki kaikin puolin väkevä ilmestys. Löysin sen aikoinaa Ruuturouvasta Helsingist. Rouvat kehräs hunajaa ku kaks homoo vaappus sisää ja katteli glitterei.

Mun neulomiset edistyy ihan jees. Mun toinen puikko jäi Lahteen nyt viikko sit ja olen hiukan hukas ilman sitä. En ihan tarkkaan tiiä mite se on mahdollist unohtaa, se on kokoo 20 eli vois luulla et se pistää silmää mist tahansa luukust ja kolost, mut ei, sinne jäi. Mulla siis työn ala paita, musta reikänen (saak niil puikoil muuta..?) jumpperi talveks. Sanomattaki selvää ettei mul o mistään kaavoista mitään hajua, mut ideana olis et raglanhihal eli oon sillee silmämääräsesti kattonu koska alkaa kaventaa ja koska hihaa leventää. Mua tavallaan jännittää et mitä siit tulee. Lanka on sellast hiukan paksumpaa, jotai sekotetta. Se on joskus ollu jotain mut se joku on purettu ja lanka on isois keris ja osin pätkissä.

Mut tää juttu ku on päällä on must tavallaan ihan jees ja hauska. Huivi mis olen neulonu tai virkannu (ketjusilmukkaa) päät yhtee et ne on ninkun hihat. Lanka on jotain.. en tiiä mitä, mutsi oli löytäny Wiklundin poistolaareista ihan pilkkahintaan ja tietty hamstrannu. Sellast paksumpaa ja epätasasempaa, väri kans kirjava et tekee neulees sit harmaan ja mustan kirjavaa settii. Ja ku mul yleensä on enemmän mustaa ja harmaata ni täähän kivasti sitoo värit yhtee. Voisin jopa kuvitella käyttäväni joskus jossain jonkun mustan tai harmaan vaatteen kanssa.

Mä oon nyt vaan jumittanu toi jeesus-paita päällä kaikis kuvis. Mut siit tykkään. Oon painanu tota samaa naamaa noin 3564 paitaan ja kassiin enkä vieläkää oo kyllästyny. Paita, mihin tää nimenomanen jeesus on painettu, on kirppikselt löytyny äärest tiukka ja kapoenen mut viljalti venyvä miesten aluspaita. Jos olis tota musta-harmaata lankaa vielä ni siit sais kivasti setin ku neulois simppelin paidan mis oli shiukan antavampi pääntie. Et olis niinku poolopaita mut jättäis rakoo kauluksne ja paidan väliin. Tietty sen sit pitäs olla oikeestaan hihaton sen paidan. Et ei menis niin paljoo ees lankaa mut kun sitä ei o yhtää jälellä ni turha täs on sen enempää tuskailla asiaa, menny mikä menny.

Varmaa aika helppo huomata et mä keskimäärin tykkään neuleist, ja viel enemmän tykkään jos se on hiukan krouvimpaa jälkee.

Mist pääsenki kätevän aasinsillan kautta seuraavaan paitaan ku on kaapissa kanssa mut so far ei o tainnu olla koskaan päällä, ellen väärin muista.

Tää musta ja reikänen neulos on ihan ostettua tavaraa. Sain sen kaverilta ku se teki lopputyötään Taikin vaatepuolelle ja autoin ompelushommis. Sain ylijäämäpalan tätä ihan mielettömän messevää tavaraa itelleni. Pala oli sen kokonen et siit olis saanu tehtyy ihan peruspaidan, mut koska tykkään kuitenki et hiukan leikkii muodoil ni tein paidan käyttäen mun Hesan koulun opinnäytetyön kaavoi. Tein siis miehen ja naisen rokokooajan puvut ja miehen vaatteen muoto oli ihan mielettömän hieno, tai siis sen puvun takin. Eli otin sen takin hihoista kaavan ja et pysyis ajan fiilis enemmän siirsin sivu- ja olkasaumoja taaksepäin. Takakappaleet tein kokonaan tummanharmaasta trikoosta kun ei tuo reikänen tosiaan riittäny. Hihoihin menee aika paljon kun ovat käyrät ja hankalan muotoset. Pieni detalji paidas on se et kaiken lisäks vahingos ompelin hihat väärinpäin, eli oikea hiha vasemmal ja toisin päin. Ammattilainen on ammattilainen. Mut itseasiassa se jopa toimii paremmin ku paita on päällä. Se antaa lisää kierrettä ja .. "outoutta" kokonaisuuteen. Eli onni onnettomuudessa eniveis.

Takaa sen huomaa tietty ettei o ihan kohdillaan takahiha ja takakappale. Mut jos en nyt väärin muista ni ne ei muutenkaan ollu ihan kohdistettavissa ne kappaleet.

Mulla on enemmänkin, huomaan, ajatusta käydä läpi mun vaatteita ja koittaa ottaa niitä hyötykäyttöön kun ei o varaa ostaa uusia. Toisaalta kun ne uusien ostamiset menee niin helposti siihen et ostan uuden harmaan collegen ja mustan hupparin. Eilen Zarassa sanoin jyrkän EI:n sinivalkoselle raidalliselle poololle. Olis ollu kovin nätti punasen Cousteau-pipan kanssa ja sinisel vakosamettihousul mut ollaan rehellisii, niit raidallisii pooloi ja muita on jo aika riittämiin mun kaapeissa. Eli olen järkevä ja aikuinen. Se ei nyt maksanu kun 19,90 mut senkin rahan voi laittaa vaikka kenkien suutarikuluihin.

Olen jotenkin nyt innoissani ajatuksesta et enemmän korjaa vanhaa ja fiksaa ja uusiokäyttää kun ostais uutta. Tää on aina ollu tietty mulla mielessä mut nyt totaalisen rahattomuuden (mikä tulee olemaan jatkuva olotila vielä muutaman tovin eteenpäin) kohdatessa on ollu vaan pakko ryhdistäytyä senkin asian suhteen. Ei mulla ole mitenkään vallankumouksellisen valaistunu olo, ihmiset on kautta aikain osannu roudaa kenkänsä suutarille kun ne hajoaa, tai korjata revenneen housun. Tää on nyt mun jatkumo tai oma versio siitä testistä kun Hollannin koulussa tehtiin ettei olis saanu ostaa mitään liki vuoteen. Nyt kun mulla on pakko olla ostamatta ni voisin kuvitella et mulla hiukan alkaa avartumaan oma maailma ja vaatekaappi. Jos vaikka sais rykästyä itseään viel sen verran et alkais oikeesti vaikka tekeen ite itellen joskus jotain. Koska siitä mä tavallaan aina haaveilen, et olis ikäänkuin omavarainen, ainakin osittain, vaatteiden suhteen. Ja toisaalta mua hiukan kiinnostaa myös omal kohdalla se miten suhtaudun kauppoihin. Kun ei o varaa oikeen mihinkään mut silti haluais uutta ni just se et laittaak sen 20 € pooloon millasii on jo olemas tai olisko jopa fiksu ja ostais joskus jotain tyyriimpää, jotain mitä ei olis ja jota jopa tarvitsis?

(Ja ite tekemisestä puheenollen Lahja Haapasen "Pojan housun kaava", jonka aamulla suurensin 1,5:1 kokoon ja tein lakanasta, näyttää ihan tautisen hyvältä. Laitan siitä enemmän infoa kunhan mun proto on jotain muuta kun lakanaa. Ja kunhan se lopullinen idea alkaa kypsymään. Mä en usko et niille housuille tulee muotoon muutoksi, ainoastaan taskua ym. yksityiskohtaa ja sepaluksen mietintä. Anyway, ne on lyhyet lahkeesta ja korkeat vyötäröstä, ne on hienot malliltaan. Aika huvittavaa myös se, et Lahja Haapanen on saanu mut niin kovininnostumaan vaatteista ja ompelusta ym. taas.)