Vaatteet on mun aatteet

Stella kirjotti ja infos uudest ja kiinnostavast kirjast minkä haluisin saada pieniin, alabasteri-ihoisiin kätösiini. Eli Emily Pillotin on tehny kirjan muotoilusta ja sen nimi on Design revolution. Okei, mä oon ehkä aika iisii kauraa koska oitis kun nimes on 'REVOLUTION' mä oon jo vakuuttunu et homma on hallus. En voi sit kirjast sen enempää oikeen nyt sanoo ja kertoo koska en o sitä nähny paitti Stellalla ja muutenki tiiän siit tasan sen mitä Stella kerto mut nyt otetaan sit suora lainaus: "dedication as a designer to devote her time towards projects that actually benefit people rather than create more of the same for the already over-consuming population of the world" ja tää on mulle se merkki et on mun vuoro alkaa vuodattaa omaa tajunnanvirtaani.

Halu ja tarve tehdä jotain, suunnitella on ollu mulle aina se suunta mitä kohden oon jotenki halunnu ja ajatellu kulkea. Ja tarkemmin nimenomaan vaatteet ja muoti. Viime aikoina on kans nostanu päätään enemmän kans ajatus tai jollain tapaa laajempi tiedostaminen kuluttamisen ja oman alan ja ammatin ristiriidasta eettisyyden ja ekologisuuden suhteen. Ainahan (eli siit saakka kun alko Hesassa materiaali- ja tekstiilioppi oikeen kunnolla) on mulla ollu tajunnassa puuvillan kasvatuksen järjetön epäekologisuus ja halpaketjujen epäeettiset tavat tuottaa 12 kertaa vuodessa vaihtuvat mallistot. Turkikset on aina ollu mulle no no, nahka puolestaan aina yes yes, syön lihaa ja ostan suuren osan vaatteistani H&M:n tiskiltä. Mua korpee ajatus halpatyövoimasta mut samaan aikaan en koe mielekkääks maksaa alushousuist ja sukista enempää ku.. no well, H&M tarjoo 3 parin alushousupaketin hintaan 9,90 euroa ja se on must just passeli. Mulla ei o oikeestaan koskaan ollu moraalisii issueita itse shoppailun ja/tai kuluttamisen suhteen, oon aina ollu aika ilmapäinen rahojen ja luottojen suhteen kun vastaan on tullu jotain mikä miellyttää. Kauemmin on jo jossain takaraivossa jyskyttäny toki myös ajatus et vähentäis kulutusta mut panostais laatuun. Kulutuksen vähentäminen on mulle tapahtunu hyvin helposti ja täysin luonnostaan tulojen pudottua pitkälti alle puoleen entisestä. Tää taas on ehkä enemmänki aiheuttanu sen ettei ole puolestaan varaa oikeen muuhun ku halpojen ketjujen edukkaisiin tuotteisiin. Joku (including me..) vois kysyy miksen tee itelleni vaatteita. Ja mä en osais ihan tarkkaan vastata, vaikka samaan aikaan osaan vastata myös sen verran et kankaatkin maksaa. Ajatus et saa edukkaammin kun teke itse on lopulta aika kaukan todellisuudesta tavallaan. Hyvien matskujen metrihinnat on herkästi liki 30 euroa ja mun mitaselle jannulle ei metristä esim. viel tee kovin kummosta essua, mut samaan aikaan olisin oikeesti ilonen jos saisin enemmän tehtyy itelleni myös.

Ja täst päästään ihan itse aiheeseen; tarpeeseen. Eli juuri siihen minkä takia mua kiinnostais tuo kirja niin paljon ja toisaalta myös likimain ainoa järkevä ja kaikin puolin validi syy suunnitella tai valmistaa jotain on juurikin suunnitella ja valmistaa tarpeeseen. Seuraava sudenkuoppa on helppo arvata. Kaikki tarvii vaatteita ja kenkiä, mut kukaan ei oikeesti tarvi 8 mustaa nahkatakkia komeroonsa. Joo ja ei, ei tietysti siin mielessä tarvi et yhdelläkin pärjää jos vaatteen funktio on suojata ja lämmittää, eli puhtaasti fysiologinen. Ja joo siinä mielessä et meidät on kuitenkin kasvatettu maailmassa joka toisaalta myös pyörii kuluttamisen ja materian ympärillä, nykypäivän työt vaatii oman pukeutumisensa, miehillä se on ehken inan helpompaa (eikä ees oo lopulta) koska puvusta on muodostunu univormu (ja tässäkin voi kysyy kuinka monta pukua mies tarvii), kaikki kirjoittamattomat ja kirjoitetut ohjeet ja säännöt, etiketit arjen eri kuvioihin puolestaan melkeinpä vaatii sen oman dress coden mukaisen pukeutumisen. Ja ihan rehellisesti uskon myös et kyse on sangen, sangen syvälle juurtuneesta tavasta ja ajatusmallista sekoitettuna pieneen annokseen puhdasta hedonismia, minkä takia niit nahkatakkei tarvii olla 8 ja pukuja 7, mustia Converseja 3 paria ja muut värit päälle.

Seuraava issue onki sit se eettisyys, mist Stella pohti kans niit rajoja mitkä oikeesti tekee tuotteest eettisesti tuotetun. Minimipalkkaset siirtolaiset Los Angelesin tehtailla on varmaan parempi ku laittomat työläiset kopeekan kuukauspalkalla Bangladeshissa mut ei silti vielä kaiketi kata kokonaan eettisen tehtailun ja ajattelun kriteerei. Hinnottelu on kans yks asia mihin mullakaan ei o suoria ja selkeitä vastauksia. On tietty olemas nää tietyt hintaa nostavat tekijät.. Jos tuote on oikeesti luomupuuvillasta tehty ja maksettu tekijöille kunnon palkka se tietty näky hinnassa. Kun hintaan lisätään myyjän elannon takaava provikka se nousee ja seuraavana kun roikkolappuun lisätään esim. sana EKO saa siihen lisättyy vielä lisää hintaa (sama pätee hiukan sanaan HÄÄ..). Mut siin se kysymys onkin sit, et kuinka paljon on 'ilmaa' hinnoissa pelkästään sen ekologisuuden varjolla. (Sinälläänhän mä en ajattele et on ilmaa, as such, missään hinnassa. Jos joku tuotteen ostaa on se sille asiakkaalle just oikea hinta.)

Jos ajattelen omal kohdal asiaa.. Oon miettiny jo kauemmin saada omaa kamaa tehtyy ja framille. Haluisin kovin käyttää Orneuleen neuloksia. Firmalla on oma tehdas Suomessa ja siin mieles vois olla varma et henkilökunta saa palkan ajallaan ja kaikki ok. Sit tietty kysytään mist langat tulee ja en osaa vastata. Mut mulle toisaalta riittää kans jonkun matkaa se et materiaalit on kotimaisia. Jos vielä teen ite tuotteet ni tiedän senkin ettei ketään oo riistetty kamojen valmistuksen vuoksi. (Se, saanko niist sit myytyy mitä ja mitä jää voittoo käteen onkin toinen tarina et mietitään sitä sweatshop-aspektii sit uudemman kerran..) Mulla on globaalin syyllisyyden ohella tunne et kotimaista tuotantoa pitäs saada lisättyä. Suomessa on monta suurta vaate- ja tekstiilialan firmaa ja tehdasta ollu ja kaikki on pikkuhiljaa lopettanu ja/tai liukunu ulkomaille. Meillä on vielä osaamista, se on selvää, mut se taitokin alkanee kadota pikkuhiljaa. Osin syytän kans tästä nykymaailman mediaseksikkyyden tarvetta, eihän o millään muotoa hohdokasta olla mallimestari tai ompelija, kun voi olla suunnittelija. Ja vaikkapa mallimestarin ammatti on suurempaa taidetta parhaimmillaan ku ite suunnittelijan. Jos miettiii nyt vaikka mun lempiaiheen, haute couturen, pukuja. Ne ihmiset, ketkä on konkreettisesti kaavottanu ja ommellu Diorin puvut on todellisia taiteilijoita, niitä neroja ketkä on luonnoksista kattonu mallin ja alkanu piirtämään kaavaa, viiva kerrallaan, leikannu kankaat ja ommellu (käsin) vaatteet kasaan. Vaatturin tekemä puku on aivan toista luokkaa kuin valmiina rekistä, vaikka muutoksilla viimeistelty, valmispuku.



Se REVOLUTION mikä mulla kuplii aivoissa on nostaa enemmän esille tekijät, ei pelkkä firman logo tai suunnittelijan nimi. En millään muotoa haluu dissaa John Gallianoo (koska kaikki ketkä mut tuntee tietää et se ei vaan multa luonnistuis..) tai vähätellä suunnittelun haastavuutta tai niitä taitoja ja näkemyksiä mitä suunnittelu vaatii, mut samaan aikaan se et saadaan tehtyä vaate tarvitaan suuri joukko muitakin osaajia.



Eli tavallaan peräänkuulutan kollektiivisuutta siinä mielessä ettei kukaan lopultakaan voi osata itse kaikkea, eikä ees tarvi, tietenkään. Toisaalta peräänkuulutan osaajien, käsityöläisten nostamista enemmän esille ja arvoon. Kun olis enemmän tietoa ihmisistä tuotteiden takana vois olla helpompi myös tekijöille nostaa esiin omia arvojaan ja valintojaan joiden mukaan taas kuluttaja eli me yksilöt voitais tehdä omat valinnat kenel puolestaan annetaan euromme, ja miksi.

Mulla jäi virallisesti Divinet jakamatta viimeks enkä nytkään sen enempää ala jakelemaan arvosanoja mut miks tykkään lukea Stellaa on Stellan jotenkin pohjattoman tuntuinen tietämys ja kiinnostus asioista. Monta kertaa olen oppinu jotain uutta Stellan teksteistä ja tietty saanu vinkkei vaikka just kirjoista ja musiikista mist en o aiemmin ollu tietonen. Samaan aikaan Stella taitaa olla mun kaveri/ystäväpiirissä se henkilö joka on kaikkein eniten kartalla muodin suhteen, ihan jo kenkävaraston perusteella. Annaa tykkään lukea koska mua viehättää suuresti Annan loputon innostus kokeilla asuja ja lookeja ja pohtia niitä. Ja ollaanpa rehellisiä, tuskin kukaan tiesi ennen Annaa aavikkogoottien alakulttuurin olemassaolosta.. pidän Annan tavasta kertoa omien vaatteidensa ja asujensa taustalla olevat vaikutteet, oli kyseessä sit epäonninen salamurhaaja tai Bruce ja teinivuodet. Anun tekstit taas on täynnä ensinnäkin kaukokaipuuta luovaa melankoliaa aika ajoin mut myös arjen valintoja ja pohdintoja, enemmänkin mun järkeenkäypää pohdiskelua muodista ja sen suhteesta itseensä. Sugarin kohdalla olen vaan täysin in love ensinnäkin tekstiin ja juttuihin mut myös Sugarin omakuviin. Erityisen innoissani olin tän postauksen otoksista. (Ja nää arviot pätee kans sit ristiin rastiin kaikille yhtäläisesti..)

Ei kai muuta ku rock on babe!!

5 Guilty pleasures / 5 pleasures

Stella sano et oon simply divine ja haastetta tuli kehiin ni täytyy reagoida. Viiveel tietty niinku mulla tuntuu kaikki tapahtuvan nykyää mut täl kertaa mul on ihan sairaan hyvät tekosyyt, et muuttoo ja kaikkee, nyt ollu kipeenä pari päivää ja vaan nukkunu ku Etsivä Lea Sommer on pyöriny hiljaa taustal. Sanomattakin selvää etten o yhdenkää jakson kohdal ollu mitenkää kartalla et mitä tapahtuu mut loppuhuipennukseen oon aina havahtunu ja sillee voin kertoo et ihan hyvin kaikki aina päättyy. Se on melkee yhtä pätevä ku Wallander, mut otetaa tää viel pienel varauksel koska en o tosiaan nähny yhtää jaksoo sillee et voisin varmaks sanoo.

Seuraavana alan komppaamaa oikeestaa kaikkii ketkä on eri suunnis kommentoinu ja iteki kertonu omist guilty pleasureistaan et mulla on kans hiukan issuena tavallaan sanoo et asia mikä tuottaa mielihyvää pitäs kokee jotenkin syyllisyyden kautta, siis se mielihyvä. Must se ei o kliffa ajatus. Hedonismi rules ja pian pääsen aiheesee oikeen kunnolla.. Eli mua on viime aikoina alkanu hiukan risomaan lehtien.. en ees tiiä voinko "syyttää" suoraan mitään mediaa ni puhun yleisesti niistä ketkä koittaa muokata meidän ajatuksia; "ne" pirut. Mua on jo kauan hiukan laittanu silmään tapa markkinoida esim. just ylellisii herkkui jotenkin kiellettyinä nautintoina, eli varmaankin juuri niinä guilty pleasures-henkisinä arjen ylellisinä tuokioina. Ruuasta on tullu (ja juomasta) jotenkin mystinen ja omaa elämäänsä elävä olento, toisaalta kaiken pahan alku ja juuri ja kuitenkin se on täysin välttämätön. Ja se mua rasittaa, koska itekin sorrun siihen etten voi oikeen ajatella mitä tänään söisin ilman et sorrun heti selittelemään et okei voin syödä pastaa vaik siin on tappavii hiilarei koska olin aamul koiran kaa pidemmäl lenkil ja sit jos syön vaan kaalisalaattii sen kupees ni on terveellisempää ja bla bla vittu bla.. Sama shoppailu ja kuluttaminen. Koko aika media rummuttaa meitä ostamaan ja kuluttamaan, päivittämään vaatekaappia ja H&M ja Zara puskee maailmalle uutta ihan siinä missä Dior ja Chanelkin en kiellä yhtään ja toisaalta pitäs olla tiedostava ja ostaa vaan reilun kaupan roosalla nauhalla varustettua käsin tehtyä ja kaiken kestävää bambua nukkena ja vaatteena, jalassa autonrenkaasta kierrätetyt no sweat-tossut. Ja tää mua risoo kuten olin ymmärtävinäni muittenkin risoontuneen (?) aiheeseen. Toisaalta meidän odotetaan olevan just kuluttajia ketkä humaa rahaa ylellisiin ruokiin ja hemmottelee itteensä ihanilla merkkialusvaatteilla ja sit ei sais syödä epäterveellisesti, ei sais tuhota maapalloa turhilla vaatteilla. Ja kun ihminen on rahaton ja perustaa blogin minkä se nimee nikkelasti Poverty Deluxeksi iskee ihmiselle hirvee tarve selitellä ettei kyse o siitä etten HALUIS kuluttaa ja shoppaa et en o hippi ja loveen kybäl merkkei ja niinku fäsönii ja oon niin with it et mikä on tän sesongin juttu ja Gallianon viime mallisto oli niin boring etten ostas siit mitää vaik joku mun 5 luottokortist toimiski (paitti ne yhdet housut ja ne pari paitaa).

Eli mun 5 Guilty pleasures;

1. Pasta. Mä oikeesti rakastan pastaa, ihan sellasenaan pelkäl suolalla ja voilla tai sit simppelil öljykastil terästettynä. Aikoinaan olin tiukasti et ei hiilarii ja sillon mul tuli pastaa/riisii/perunaa kohtaan järjetön angsti ja edelleen pykii välil morkkis ku laitan spaghetit kiehuun. Miks? Jos haluu laihtuu ni sen voi tehdä perin hyvin vaikka pelkällä pastalla, belive you me.. been there done that joskus teininä ku elin pelkällä makaronilla ja laihduin 11 kiloo (okei sain bonuksena erittäin pahan anemian ja kaikkee muuta nihkeetä).

2. Juusto. Mulla ei o juuston kohdalla muuta issuee kuin sen rasvasuus, peruja toisesta laihdutushulluudesta ku atkins. Ei saa olla rasvaa, ei saa syödä juustoa, ei ei ei.. Miks ei? Juusto on jotain ihan järjettömän hyvää, mun koirakin tietää sen. Jos syön juustoa ni voin vaikka polkee mun kuntopyörällä vartin pidempään ja miettii josko söin muutaman omenan lisää seuraavana päivänä.

3. Liha/munat. Näihin mula oikeesti liittyy eettist issuee ja traumaa. Näiden tuotteiden pitäs olla aina, vain ja ainoastaan luomua. Lihan syöntiä olen jo muutenkin vähentäny viime aikoina ja olen ajatellu et se linja vois jatkuu ja syventyy. En oikeen koe ajatusta kokonaisvaltasesta kasvissyönnistä mun kohdal.. mahdollisena koska ihan vilpittömästi pidän lihasta. Silleen hyvin paistettu pihvi on jotain.. aah-- ihanaa. Mutta olen viime aikoina alkanu miettiin et sen lihan syönnin kun harventais vois sit ostaa jonkun luomulihan kun sitä syö. Sais omaa syyllisyyden taakkaa kevennettyy. Lapsena kun vaari vielä eli mein joulukinkku oli aina luomua, aikana kun sanaa luomu ei vielä kinda ees tunnettu. Siat oli ja eli vapaana maalla,ne oli kesät ulkona ja ne teurastettiin ite ja savustettiin naapurin pienessä savusaunassa. Ja needless to say ne oli parhaita joulukinkkuja ikinä.

4. Kuohuviini. En ees tiiä miks tää on listalla. Kuohuvan suhteen mulla ei o ikinä ollu oikeestaan issuee. Paitti sinä kesänä ku elin Moët&Chandonilla ja Stolishnayalla ja syksyn tullen luottokunta ilmotti et kortti poikki ja palaset heille ja odotellaan sit pari vuotta ennen seuraavaa korttii. Mut ei, en oikeesti suostu ottaan tästäkään oikeit tunnontuskii; mul oli ihan sairaan hauska kesä. C'est la vie ja bon appetit.

5. Keittokirjat. Voisin lukee ja selailla keittokirjoi ihan hamaan huomiseen. Varsinkin nyt mulla on tietyn alueen kirjat kovaa valuuttaa. Parhaillaan Italian pastoja ja Välimeren alueen keittiö kirjastosta lainassa, lahtelainen merimie toi mulle 2 kirjaa Ruåtsin keittiöstä ja sit mutsi aikoinaan ostanu sellasen paksun kaikenkattavan julkasun. Isot, kauniit värikuvat, hyvä leiska (miks mä käytän sanoja mitä vihaan? Siit tulee jotenki rapsakka olo ku täytyy makustella voik jotain sanaa käyttää hyväl omaltunnol, et onk se elämän makuinen.. kai se baltiarallaa on ja 6 mummonmarkkaa päälle) ja silleen, kiinnostavaa asiaa eli se kielletty ja paha ruoka. Jos tota listaa lukee ni voi aika hyvin päätellä et mulla on ruokaan ja syömiseen aika kinkkinen suhde..

Ja mun netti pätkii nyt niin hyvin et palaan asiaan ens viikolla, mulla paljon sanottavaa omist syyllisyyksist ja morkkiksist, stresseist ja muutamasta ihanast vaatteest.

Palaillaa.

No laitetaa viel yks biisi ku ollu eri puolil monta kertaa varmaa mut VITTU TÄÄ ON HYVÄ BIISI!!! Ja kuuluu tavallaa asioihi mist haluun tyystin eroo et pidän mist pidän, vilpittömästi. Monil tarve hirveest selittää et tykkää jostai ku se nii huono/ruma/whatever et on niinku jo hyvä/kaunis/whatever. Mä en haluu sellast selittelyy yhtää, tykkään kaikest mikä on hyvää ja hyvää on niin eri sorttist paljon. Volat kaakkoo!

Ja kaikki on jo haastettu mut silti kaikki on vaan divine. Palaan hei tähänki ens viikol, jos en ni alkakaa laittaa tekstarii perää.

Where did the summer go?

Mä tös aikasemmin jaappasin et lasit ja et tilasin kahdet ja et Specsavers ja bla bla. No eilen sit hain ja sain lasini ja ne on tällaset. Ekana nää metalliset ja soikeet tai pyöreet. Tykkään kovin et simppelii ja klassist, melkee jopa huomaamatont ja päälimmäisenä näis on must se kiintoisa puoli etten olis koskaa oikee osannu kuvitella et lasei hankkies tulis ees koitettuu tällasii. Live and learn, lasit makso 9 € ja koska oli diili et kahdet yksien hinnal nää oli ilmaset. Win-win, ja must nä käy mun päähäni erinomaisesti. Varsinkin ku ajattelee et millaseen asuun ym. ja kunhan ton parran tost ruokkoaa taas hiukan nätimpään kuosiin tai jopa ajaa kokonaan pois ni on taas uus ilme. Ja tukka on mul hiukan hankala nyt ku se pääs venahtamaan kesällä ja kesän jälkee ja nyt parturi oli sitä mieltä et antaa kasvaa vaan, varsinki ku löyty kliffa malli lehdest. Mut tasotti latvoi (toinen juttu mitä en koskaa kuvitellu et mul tehtäis parturis..) ja mun makuu nyt kovin lyhyt ku ne pisimmät piipat katos silmien edest. Nopeestihan se kasvaa takas mut silti orpo olo jotenki nyt tän reuhkan kans. On aika tasesen mittanen ni hiukan potta myös.

Mun toiset pokat onkin sit erilaiset, mustat ja kiiltävät ja oikeesti olivat aurinkolasit mut sopi mun päähän malli niin hyvin et otin ne laseina.

Näis on kans se mysteeri et näähän on mun makuun kovin klassiset, et ollaan arkkitehtii tai vahvaa iäkkäämpää rouvaa tai nykyää nörtii ruottalaista rokkarii ni on sit mustat isot pokat. Musta ja kiiltävä on heti combo mil ei vaan voi mennä vikaan oikeen missän ja nää on isot. Mulla on isojen reisien ohella issuena iso pää (in my eyes) ja mulla on aika ajoin hankalaa löytää isoi lasei ku olis oikeesti isot munkin makuun. Nää on.

Specsavers on.. tai mulla on näis laseissa sellanen ristiriitanen tunne. Tai ei siis näis laseis ku yleensä. Koska mulla on nyt rahat aivan finaalissa ja nääkin makso lahtelainen merimies ni tulee tää; musta on hienointa maailmassa et näis ei o ensimmäistäkään logoa ja/tai tekstiä missään. Ku mulla on se ajatus et jos ei o mahkui Chaneleihin tai Dioreihin ni sit ei myöskään kompromissii, et joko label tai sit no-label. Täs ei o taustalla mitään sellasta suurempaa filosofiaa, paitsi se et mulla on monia merkkejä (vaatteet ja asusteet) ku en vaan oikee vois hyvällä omallatunnolla laittaa päälle vaik olis hieno vaate tai väsky. Jos merkki on väärä ni se on. Tää ei sit taas ihan päde aurinkolaseis koska ne on sit taas musta erilainen asuste, nimenomaan se tapa osottaa et wau kattokaa mä oon niinki niin on the edge ku mul on nää Muglerit päässä (okei ne Muglerit ON kyl aika on the edge..) mut tiiättekö mitä tarkotan? Lasien kohdalla kun ne on asia mitä oikesti tarvii ni ei sovi mun pirtaan et olis sit kompromissii, arskoissa taas on se et kikkaillaan ja ollaan boheemii koska ne on vaan näpsä asuste kesäsel Donnan kannel.

Must nää on molemmat ihanat ja silleesti kiva et osukin just tollanen tarjous koska nyt on kahdet pokat hyvin eri maailmoista ja niitten kans pääsee sättäämään hyvin eri asuihin ja kokonaisuuksiin. Nyt ku viel tottuis käyttään niitä..

Ja sit koska oon niin tohkeissaan et Lahja Haapanen ni pakko laittaa ihan pikkanen preview tähän. Oltiin Stellan kaa kulmilla ja puhuttiin kans hiukan täst. Mul on se tapa et innostun kaikest koko ajan ja herkästi alan lykkäämää kaikkee inspist kaikkeen ja lopputulos on kaoottinen. Mullahan on suuri rakkaus punkkareihin ja seiloreihin, kuten oon varmaan joskus sivulausees sanonu mut sit kans kaikkeen muuhunkin et just Pearly Kings ja Queens on semmonen posse et morjens ja wow. Ja kun löyty viel kovin edukkaasti (0,03 4/kpl) hiukan harmahtavia paidannappeja Va-Ritista (turkulaiset varmaan aika monet tietää tän kaupan Yliopistonkadulla) ni siitä se ajatus sitte lähti. No olihan se ajatus kyteny jo kauan päässä mut nappien kans mun "Pienen tytön liivi" kohahti oikee liekkeihin. Taustalla on tummasta denimistä tehdyt "Pienen pojan housut" jotka istuu juurikin niin mot helvete ku voi kuvitella mut sisso ne on hienot. Mut enivei nii Stellan kans ku puhuttii ku mulla on kans se et tarviin aina jonkun toisen sanomaan ääneen asioita mulle et tavallaan hyväksyn ja handlaan. Ku mullakin on ollu mielessä et meneekö överiks jos on kaikest vaikutteita ja ku Stella sano sen äänee et näin voi hyvinki käydä ni tajusin et näinhän siinä voi käydä (they call me slow). Eli näillä puheilla oon hiukan palannu alkujuurille ja näyttelyst tulee hippasen simppelimpi mut samalla eheämpi kokonaisuus, siit tule ihan v**n hieno, let me just say. Mut samaan aikaa se on sit silleen et se mikä oli ihan alkuperänen ajatus et lasten vaatteista aikuselle vaatteita orizinaalei kaavoilla suurennettuna on riittävän vahva ja hyvä mut omal dekoratiivisel otteel. Ja siihen dekoratiivisuuteen oon ottanu ajatuksii et kuitenkin tulee nättii ja samalla hiukan silleen et hiukan vaikutteita eri alakulttuureista. Ja oon salaa ylpee itestäni et ekat kirjonnat elämässäni on noi pääskyset rinnassa ja ne onnistu äärest nätisti. Tänään alkaa pellavaisen yöpaidan (kimono) kirjonta sinisel, kattellaa mitä tulee ja seuraavana et onk pelkkää sinist, aika näyttää ja sama näyttää sen et miten ne pienet helmistä punotut ankkurit iskee "Pikkulapsen flanellinuttuun" et saa army-henkisen mut samal nätin ja pehmeen. Paljastinko liikaa..? Ja ankkurit ja helmikoristeet on done by lahtelainen merimies et kiitos siitä (kin avusta).

Ja loppuun menevä ja häppening biisi et saa perjantain kohdillee ja mielen korkelle. Ha det bra, palaillaan.

Lasit

Sattumien summan kautta kävi niin et menin komppaan kaverille laseja tai siis kattoon pokia ja menin iteki näöntarkastukseen ja surprise surprise mä tarviin lasit. Ei mitään hirveen vahvaa, meinaan et meen toiselle optikolle vielä et second opinion ja sillee. Mut samaan aikaan mulla on jotenki mieles et mikäs siinä, onhan täs ikää jo ja en o ainoa 30+ kuka tarvii lasit. Palaan asiaan hetken päästä. Tai no, laitoin lasit jo tilaukseen ja kaikkia ajatuksii ja asenteit uhmaten otin lasini Spec saversistä ja kahdet lasit makso yhteensä 79 euroa. Win win, kaiketi. Mut palaillaan tähän teemaan paremmin, ehken jo tänään kunhan pääsen töistä kotiin (haloo, luuhannu kaupungil koko päivän ja tulin kääntyy töihin et bloggaan.. älä Jaakko polta kynttilää molemmista päistä..)

Oo fancy.. Diamonds and pearls, some fur, too

So let's start with diamonds.. Mullahan on suuri rakkaus korvakoruihin ja kaikkeen kimmeltävään. Yleensä tykkään et oikees korvas roikkuu kaikkee kamaa, eiffelii, salamaa, robottii, partaterää ja sillast mut välil tulee hinku olla simppeli ja klassisen tyylikäs ja sit tarvii sellast pientä nättii timanttii. Nää ekat on punaset ja mun makuun just hyvän kokoset. Väri on hyvin tumma ja syvä, aikoinaan Viking Linen kaupast (juovuksissa) ostetut. En o hirveest käyttäny mut toisaalta en o viime aikoina ihan hirveesti käyttäny korviksii muutenkaa. Mul oli nää korvissa Vinokinon loppubileissä Klubilla, tämän juurikin samisen punasen pipon kaverina (muutoin olin sinisis farkuis ja sinises colleges mis on jeesus-printti ja orjantappurakruunu tikattu punasek langal ja punaset Martensit jalassa) ja itse asias tykästyin kovin näihin nyt. Jopa siinä määrin et olen ajatellu laittaa nää korviini tänään töihin mennessäni. Ja ku Lahdest tulee vieraita tänää ni pitää olla nätti. Piippaan tukan ja trimmaan parran ja laitan lahjanarua tukkaan.

Samalla reissulla muistaakseni ostin nää mustat dimangit. Erikoista tavallaan on se et tykkään suurist ja näyttävist korviksist kun ne roikkuu, mut nappien pitää olla must enemmän pienempii ja simppelimpii. Tähän on tietty olemas muutamia poikkeuksia, joista lisää hetken päästä. Mutta silti, tykkään tavallaan näistäkin koska ne on mustat, oon siin mieles helppo jannu. Ja kaikesta huolimatta mulla on hiukan issueita käyttää näitä kavereita. Pitänee vaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja alkaa käyttää niitä. Se on tavallaan sama juttu ku meet parturii/kampaajal ja laitat uutta tukkaa ja malli ja siin menee hetki ennenku ihan täysin tottuu siihen. Pitää ottaa haltuun niin sanotusti hommat. Eli näillä puheilla nää mustat on sit munkorvissa tänään töissä, ehken jopa punasen pipon kanssa ja muutoin mustissaan, et hiukan värii ja twistii, ja punaset Martensit. Ne on mun lempparit melkee. Haaveilin et tekis uuden version Ihmemaa Ozista, et kloppi Berliinis ja aina kukalauttaa punasii (hiukan kiiltonahkasii) maiharei yhtee pääsee takas. Ne oli osa mun synttärilahjaa aikoinaa matkal, ostin kaikkee muutaki itelleni niinku lahjaks ku selvinny 30 vuotta tääl.

Lisää timanttei. Chanelit on mun juhlakorut, tietty, ja juhlaa on herkästi monest syystä. Elämän juhlaa, katoavan nuoruuden juhlaa, lähestyvän keski-iän juhlaa, uuden nousun juhlaa ja (lisää mikä tahansa sana) juhlaa. Ja tää on sit se mist aikasemmin puhuin et pieni nappi voi olla kuitenki hyvin flashy jos siin on juttu ja idea ja täs se ide on tietty et Chanel, maailman klassisin ja suurin laadun ja luxuksen tae.

Diorit sain Tukholman tuliaisina eräältä merimieheltä. Samas reissus sain Gallianon t-paidan (mikä on slightly.. tight, shall we say?). Kimmeltävä pyssy ja kitara on Hollywoodista ostettuja, Hustlerin kaupasta. Siel oli hienoja vyönsolkia kans, sellasii mis on tekstii ja hetken haaveilin soljesta mis luki FAG mut ne makso kuitenki liikaa ja jäi Amerikkaan se tuote.

Turkiksiin mulla liittyy kovin ristiriitanen maailma. En millään muotoa oikeen voi hyväksyy turkisteollisuutta, vaikka syön lihaa ja käytän nahkaa, mut silti turkikset on aina jossain tapauksissa äärest hienoja.. Musta tekoturkki on ostettu aikoinaan mun Hesan koulun oppilaiden järkkäämästä kirppari-häppeningistä. Siin oli sellanen solki-systeemi, et rumaa muovinauhaa ja muoviset soljet, sellaset ku on repuissa, kiinnityksenä. ratkoin ne pois ja nyt tuskailen et millä ilveellä laitan kiinnityksen kuntoon. Tavallaan haaveilen et laittas oikeen 2-rivisen napituksen koska tossa on tuota leveyttä et sais kyl ihan fiksusti laitettuu. Se on muodoltaan hyvin suora ja telttamainen mikä tekee siit hiukan hankala. Toisaalta olen miettiny ihan vaan et olis sama idea ku alkujaan et vyö ja silleen, mut en tiiä, seki voi olla hankala sit käytös ku tarvii kiristää ja suoristaa. Ja kun sama issue on jo toisessa vaatteessa (coming up next). Tän mustan turkin ongelma on kans se ettei siinä oo kaulusta ollenakan ja se tekee päästä golfpallon kokosen ku takki on päällä, eli vaatii ison huivin ja jotain sälää kaulaan mikä tasapainottaa tilannetta. Huivin olen ostanu San Franciscon Urban Outfittersistä ja pipon neulo mun täti jätelangoista. I like them both ja must ne tuo tähän asuun sen joie de vivren mitä niin kaipaan. Tää on sattumalta myös mun iltalenkkien glamourinen word de jour ku vaapun koiran kanssa pihalla.

Tää takki on jostainm kirppikseltä. Olin jo melkee unohatnu sen kun se tuli vastaan mun varastoista. Kaunis ku fan, ehtaa turkista kauluksessa muttapa mutta.. myös iso ku fan. Jos napitan sen kiinni saan päälleni teltan minkä toki voi kuroa vyöllä kasaan mut sit se alkaa herjaamaan vekkiä lanteille ja lopputuloksena on tyttömäinen tutu. Jos taas laitan sen napit auki vyöllä kiinni se menee niin kasaan et taskjut ym jää kaikki peittoon. Olen ajatellu et hiukan kaventais mut en sit tiiä. Toisaalta vois eka ottaa käyttöön ihan vaan siks et se on ja kattois sit miten sen kans yhteiselo alkaa potkimaan.

Takki on myös likanen ja ryppynen, toinen vyölenkki on katki ja sellasta pientä säätöähän tässä on tietty edes mut eipä se maailmoja kaada. Lätsä on pappan vanha ja must sen värit ja kuosi on ihan nappi, mut sekin vaatis ehkä sen et laittas parilla pistolla hattua kiinni lippaan et tulis enemmän newsboy cap eikä Fievel matkalla Amerikkaan.

Mua väsyttää aika reippahasti ja laitan uuden pannun kahvia ja teen jonkun aamiaisen. Siitä se lähtee, uuteen nousuun.

Palaillaan.

So let's play it LOUD

Treffasin Stellan eilen pikasesti, tai no, meni siin sit muutama pullo skumppaa (all hail La Jara) ja siideri ja valkoviini (note to self: ei ikinä enää viinii baaris ellei se oo Viinille mis olis oikesti hyvää viintä framil). Yhtäkaikki, olen hiukan potenu huonoo omaatuntoo etten o jaksanu, ehtiny ja/tai inspiroitunu kirjottaan blogia. Haloo.. Ja et mitä voin laittaa sinne, et jos olis parempi vaan pohtii omaa vaatekaappii (mikä oli mul tavallaan alkujaan ajatus..) et meneek liian kirjavaks jos kaikkee muutaki. Haloo.. Vituu mun blogi ja oikeesti, blogi. Ja saan kiroilla jos haluun, vittu. Mut venaan et saan tarkennettu ajatuksii ku nyt tuntu et astuin jonkun varpaille kuka eilen tunnusti et olis bloggaamas aiheesta.. Hmm.. (Ja oikee syy on ettei aivot millään muotoo oo ihan iskussa viel huonosti nukutun yön ja äärest levottoman fiiliksen combona. Et ei jaksa alkaa yrittää muodostaa järkevii lausei.)

Anyways, tähän hyvän pössiksen sunnuntaihin, oon siis ihan mieltsin hyväl pössiksel liikentees ja kaiken kunniaks mul olis plääni illal ottaa kuvii ku löytyny muutama vanha vaate ku tarvis enemmän huomioo. Mut en me lupaamaa mitää varmaa. Preview on kuitenki et ylelliset turkikset ja säihkyvät timantit valtaa Povertyn Deluxen.

Tähän en laita sen enempää ku yhden videon mikä ollu Radio Jaakon voimasoitos (biisinä ja videona) muutaman päivän. Eurythmics on siin mieles hassu bändi et aina tykänny ja nyt viime aikoina vaan kolissu ihan täpöi (sori..) ja varsinkin tää kappale ja VARSINKIN tää video. Mitä pyhää täydellisyyttä ja siks toiseksee Annie Lennox on ihan käsittämättömän kaunis (ja videos siin punases pitläs peruukis aivan Jerry Hallin näkönen) ja I must say et Dave on aika kuumaa kamaa kans.. Eilen just Stellan kans pohdittiin et onk Dave homo mut ei se o ku ollu kimpas Annien kans ja mun päähänhän ei mahdu ajatus et olis bändi mis on mies ja nainen ja ne ei olis pariskunta tai mies homo. Et muita vaihtoehtoi ei oo. (They think I'm slow..)

Ja kandee hankkii tää video dvd:nä, virittää tietsikka/dvd-soitin kiinni mega-kajareihi ja super-videotykkii, kääntää nupit kaakko ja soittaa ja kattoo repeatil n. 36478 kertaa ja tanssii mukan ilman paitaa hiukan jaloil twistaten. Maailman paras kappale ja video.

Truth or Dare: On the road, behind the scenes and in bed with Magenta Skycode

Mä oon hiukan jälkijunas siin mieles et kaikki muut ehtiny jo hehkuttaa uutta Magentaa jo kaikkial mut parempi myöhään kun ei millonkaan. Siin kans se puoli et mul siit videost tulee niin pohjaton hinku ja kaipuu takas Amerikkaan tien päälle ettei mitään.

Meillä oli ihan ammattikuvaaja mukana reissussa, mut en koe oikeeks laittaa Tatun kuvia tänne ja mun kuvat tyssää Grand Canyonille mut laitanpa ihan kostoks silti muutamii kuvii tänne.

Ihan randomis järjestykses, sekalaisii kuvii must Amerikas. Ekana ollaan rantatiellä Californiassa, matkalla kohti.. no, San Franciscosta lähdettiin Santa Cruzin kautta Los Angeles ja San Diego, mut mä en ihan osaa ees sanoo et olisko tää juse siin Santa Cruzin kulmilla jossain..? Ekat päivät meni mul hiukan usvassa.

Mulla on ihan hirvee hinku päästä takas Amerikkaan. Ollaan jo hiukan puhuttu et oltas menossakin, mut täl kertaa voitais skipata se koko mantereen läpi ajaminen, et ottas enemmän täsmäl, hiukan pidemmäl ajal ja silleesti et olis vaikka Californiassa pari viikkoa ja lentäis pariks viikkoa sit itään. Baltimore jäi mulle mieleen tosi vahvasti ku siellä ei ehditty oleen ku ihan yks ilta, sinne tahtoisin takas. Ja tietty N ykiin, mut kans haluisin nähdä Niagaran putoukset ja käydä Kanadan puolella syömässä.

Hyvin paljon oltiin matkal kans autos levyraatii ja must oli merkillist ja ihanaa et kaikki kappaleet kuulosti ihan sairaan hyvilt, kaikki maisemat oli ihanii ja ihmiset niin täynnä rakkautta ettei koskaan. Oli koko ajan vaan sellanen onnellinen olo. Uudestaan uudestaaan!!!

So far away..

Mulla on ollu joku mysteeriin kääritty salaisuus meneillään viime aikoina. Oon netis kyl aika aktiivisti mut en o keksiny mitään sanottavaa, jopa siinä määrin etten o käyny lukees ihmisten blogeja niin aktiivisti ku normaalisti. Eka ajattelin et alkaa joku masennuskausi tai flunssa tai mikä tahansa, kunnes tajusin; syksy. Mulla on tietty fiksaatio syksyyn, pimeneviin iltoihin ja siihen et voi kaivaa kaapista esiin vanhat villahuivit ja jutut, talvipompat ja saappaat, mut samaan aikaan mulla kans herkästi taipumus syksysin alkaa vetäytyy omaan hiljasuuteen. En tiiämist moinen johtuu mut monena vuonan on sama käyny. Ja seuraava syy onkin raha tai oikeemmin sen puute. On hämmentävää miten vähän voi viettää sosiaalista elämää rahattomana. Toki voin lähtee hengaileen ja kävelylle, mut harva jaksaa lähtee mukaan jos on mahis paeta kylmää vaikka leffaan tai baariin.

Toisekseen olen ollu hiukan jumissa Lahja Haapasen kanssa. Mulle aukes (hiukan yllättävästä suunnasta) koko näyttelyn teema ja se perimmäinen konsepti. Mulla on ollu koko ajan kutina ja tarkka haju mitä koitan ja haluan sanoa, mut se final clue on puuttunu. Jaakko Hämeen-Anttila piti avajaispuheen Wäinö Aaltosen museon avajaisissa ja joku siinä puheessa sai mun ajatukset loksahtamaan kohdalleen. Nimi on muuttunu (joskin edelleen silkko työnimi) ja värimaailma menny uuteen suuntaan (mustaa ja harmaata toki mut eri suhtessa.. (jos olisin hymiöitä käyttävä ihminen täs olis hymiö)) ja muutenkin sain jotenkin kokonaisuuden enemmän kasaan.

Parhaillaan kirjon kahta pääskystä pellavapaidan etumustaan. En o koskaan kirjonu, and i mean never, joten jälki on sen mukasta, sekavaa ja epätasasta, mut paranee koko ajan. Ja toisaalta se sopii teemaan.

Koitan ryhdistäytyä ja saada itseni ruotuun ja takasin bloggajien maailmaan.

Laters.

Celebration, uusii vaattei ja vanhoi vaattei, lupauksii tulevast

Ihan alkuun all hail The One and Only. Mä en yleensä oo mikään hirvee kokoelmien ystävä. Joo, ne on kliffa tapa saada joku kuva artistin tuotannost varsinki jos takana on pidempi ura ja vast pääsee kelkkaan mukaan (esim. The Cure oli mul sellanen) mut muutoin en aina o ihan messis. Anyway, nyt ilmesty Celebration muutama päivä sit ja mä oon ihan liekeis. Tupla-cd ja 36 biisiä, kaks uutta mukana ja kannes tarra et kaikki on digitaalisesti remasteroitu. Termi ei sano mulle mitään sen enempää paitsi sen et moni vanhaki biisi kuulostaa äärest freesilt jka menevält, jopa uudelta. Voisin kuvitella et muutamassa kappaleessa on hiukan tempoo nostettu ku must on tanssittavampaa (täh? mulla?) ja monis kappaleis on jotain ääniä ja juttuja nostettu enemmän esiin, kaikki kuulostaa terävämmältä ja valitut kappaleet on kyl frouwan parhaimmistoo. Uudet kappaleet, Celebration ja Revolver on joissain suunnis (aika monis) dumattu et tylsii ja näin, mut mul nekin toimii, varsinkin Revolver. Hello, mahtavaa. Tää on mulle niin tiukka paketti ettei paremmast välii, täl mennään pitkälle. 

Ja sit lähdetään suuriin asioihin ja mun vaatteisiin. Muutama hetki sit juttelin ruututakeist ja kaikest ja sain sen verran rykästyy et takki on nyt (nappei ja napinläpii vaille) valmis (mut oikeesti, nappien löytäminen on aika issue lopulta, niit on niin miljoona erilaist ja mä en henk.koht. hirveest tykkää napeista..). Kaavat on sellaset vanhat, Stil-merkkiset ja koko on 54. Mun piti pidentää kaavoi kauttaaltaan 5 cm ku olen niin pitkä jannu. Helmaan, myönnän, olis voinu laittaa viel pari lisää mut vahinko tehty ja toisaalta mulla on aika viljalti pidempää roikkoo ku mun reidet ja.. lantion seutu on mulle hiuka issue, et tykkään peittää mielellää mut toisaalta nyt on aika freesi ja uus olo ku onki hiukan lyhyempää takkia ja linjaa. Jalassa H&M:n farkut, mun lempparit parhaillaan ja sammaleen vihreet Asicsen tossut kokoa 50. Mulla on aika iso jalka ja en o koskaan kokenu sitä ihmettä et olis liian iso kenkä jalas ja kun nää tuli vastaan alessa ne oli pakko poimia mukaan ihan vaan siks et voin tuntee valtavan määrän tyhjää tilaa varpaissa. Se on mulle kreisi tunne, let me tell you.

Samois farkuis jatkoin illalla BFF:n B-day juhliin. Aikoinaan Amsterdamissa olin touhuumassa Sprmrktissa ja siel oli kovin nätti, ohkanen Mads Norgaardin neule, sähkönsininen ja viehko. Mulla ei ollu varaa ostaa sitä mut ostin saman merkin kaulahuivin. Tulin kotii ja muistin/löysin mun UFF:sta ostaman sinisen neuleen mikä äkkiseltään ja mun huonon värimuistin mukaan oli just samaa sävyä kun Norgaardin neule. Ja kun kaupas oli nimenomaan mun ostama huivi laitettu nuken päällä neuleen kaveriks otin tietty idean itelleni ja pöllin sen. Päässä mun fave punanen pipa, Cousteau ja merimiehet.. Can you go wrong? No. 

Jalassa taasen on mun harmaa-mustat Niken varsilenkkarit. Aika elämää nähneet mut jalassa niin mukavat. Ja niissä kiva pieni viittaus Robert Smithiin ja mun omaan nuoruuteen kun iso jumpperi ja varsilenkkari oli the way to go. Tarvisin tai oikeestaan haluisin uudet, hienot varsilenkkarit mut niitten pitäs kyl sit olla kokonaan mustat.. Ilta oli kliffa ja hauska, uskoisin et pitkälti just mun asun ansiosta.

Ja kun tähän hurjan kokeelliseen elämään on päässy kiinni ni uskaliaasti laitoin eilen töihin päälleni mun turkoosin nahkatakin. Se on kans hiukan lyhkäsempi ku mihin oon tottunu ja väri mun silmiin kovin räikeä mut just siks ajattelin et totutan itteni uskaliaasti toimimaan "against the designer" kuten brenda Dickson opastaa nyt jo tuubist deletoidussa pätkässään. 

Huivit ja asusteet on mulle iso juttu ja mun kaulassa oleva rätti on oikeesti aika hieno. Mustaa ja valkosta ohkasta lankaa kudottuna hyvin harvaan, sillai et se on kulahtaneen sideharson olosta ja kooltaan aika suuri. Menee aika lyttyyn käytös mut oi miten se on nätti. Siin on mulle ihan pieni punkahtava ote, juurikin samaan henkeen kun ollaan jaapattu Anun tontilla ainakin ja ottaen huomioon iän ja tyylikkään hillityn aikuisuuden.

Mä jopa tykästyin tähän takkiin niin paljon et laitan sen päälle tänäänkin, mustan hupparin ja samojen sinisten farkkujen kanssa. Keep it simple, keep it clean. 

Sekalaisesti Lady Gaga, Burt, Galliano ja omii vanhoi vaattei

Välil saa inspist ja fiilist tavallaan hiukan yllättävistäkin suunnista. PerezHilton kuuluu mun päivittäisiin saitteihin aina aamusin (ja joskus, just in case, iltasin) ja muutama päivä sit siel oli Burt Reynolds kuvas. Ja mun täytyy sanoo et näinkin simppeli juttu kun punanen kravatti muutoin mustas setis näyttää ihan pohjattoman hyvältä. Burt on muutenkin jokseenkin niit vanhempia herasmiehiä kun on mun makuun karismaattisia tai komeita tai mitä vaan, kuitenkin vois sanoo et vetävän näkösiä. Mihin hiukan kiinnitin huomioo on Burtin kavot, tai paremminkin kulmat. Sen verran ahkeraan olen luuhannu eri plastiikkakirurgiaa käsittelevil sivustoil et melkeen vois sanoo et mulla on joku käsitys mitä Burtin kasvoille on tehty, mut en me siihen sen enempää. 

Mut se mihin meen seuraavana on Lady Gaga. Mä en o vältsyy innoissaan Lady Gagan musiikista, paitsi kappaleest "Paparazzi" mis video tekee kans niin paljon (must hienoin video aikoihin, niin loistava ja kaunis) mut oon sitäkin enemmän innoissaan Lady Gagan tyylistä ja koko olemuksesta. Jotensakin puhdasta performanssia koko daami.

Varsin hupaisa oli otsikko ja juttu Mtv:n sivuilla muutama päivä taaksepäin. "Nyt menee liian pitkälle". Says who? Mä en tiiä ärsyttääk mua tällanen tapa tai onk se must vaan huvittavaa. Ehkä molempii. On jotenkin jopa liikuttavaa et joku kokee Lady Gagan menneen liian pitkälle vaatteillaan, ylittäneen sen rajan minkä yli esiintyvä taiteilija ei sais mennä. Jos haluais, vois alkaa funssaamaan (taas kerran..) sitä mikä on hyväksyttävää pop-tähdillä ja toisaalta rock-tähdillä, miten imago ja sen ylläpitäminen on poppareilla jotenkin nolompaa ku rokkareilla ja miten helposti sivuutetaan rokkareilla olevan aivan yhtä paljon imagoa ja roolileikkiä mukana pelissä.

Lady Gaga. Mua harmittaa etten ollu kesällä keikalla Helsingissä, samoin ku mua juilii ihan älyttömästi Grace Jones. Madonnan näin läheltä ja se oli mahtavaa, mut jos olisin tienny totaalisen rahattomuuden iskevän olisin mielihyvin skipannu Ruisrockin ja laittanu rahani Jonesin keikkaan, vaikka. Britney mua ei jääny harmittaan oikeestaan yhtään. Mua ei valitettavasti Britney pöyhäse oikeen mitenkään.

Eihän tää sulkakauluri ja oopperan kummitus nyt voi jättää ketään kylmäks, oikeesti. 

Plus kaulukses olevat helmi- ja ties mitkä kaikki kirjailut on ihan mielipuolisen kauniit. (Saattaa olla et Lahja Haapanen saa jotain vaikutteita tästä.. sa nähdä.) Mul tulee etäisesti mieleen Diorin muutaman vuoden takanen haute couture (1997, kevät/kesä, piti oikeen tarkistaa..) näytös, mis oli paljon saatu inspiraatiota masai-heimon (?) perinteisistä helmikirjailluist vaatteist. Se oli/on edelleen must vaan kovin kaunis kokoelma. Mun täytyy myöntää et tykkään kovin Gallianost Diorin puikois, kun taas Gallianon omat miestenvaatteet ei aina kolahda mulle ihan täysin. Suuri poikkeus oli/on talven 2005 mallisto (okei nyt mun täytyy heti peruu mun puheita, on aika monet Gallianon mallistoist kyl kolahtanu mul..).

 

Ja kun nyt eksyin aiheest hiukan ni voidaan ottaa seuraavaa aasinsiltaa käyttöön ja palata Annan muutaman päivän takaseen juttuun sammareista. 

Se sattu olemaan sama päivä kun mä pitkästä aikaa laitoin päälleni vakosamettiset housut. Ne on siniset, vasiten kulutuspestyt ja siniset. Malli on hivenen bootcut, mikä mun mielest mallaa mun kropal parhaiten ja merkki on Levi's.

Ja koska mulla oli hurjan retee olo ni päätin laittaa päälle samal iskul muitakin vaatteita mitä en o aikoihin käyttäny. Poolon oon tehny ite jostain hyvin tekokuitusesta neuloksesta ku löyty kirpparilta joskus. Ihan mukava pait muuten mut hiostaa ku fan, tietty. Oon jo jonkun aikaa haaveillu et syksyyn ja talveen pitäs olla ruudullinen takki ja sellanen on löytyny Stokkalta syksyllä 2001. Merkki on Matinique mitä ei vissiin enä oo olemas ja takki on kärsiny vuosien saatossa hiukan mikä saattaa kertoo jotain sen laadusta. Päässä yks mun tweed-lätsistä, Turun Hattu & Hansikas tänkin mulle diilannu.. Itse asias kun nyt katon kuvaa ni toi takki ei o yhtään pässimpi, eli se saanee muutaman käyttökerran tänä syksynä vaik olen melkee ollu heivaamas sitä kirppiksel monta kertaa.

Ja kun ruskee ja sininen on mun makuun match made in heaven laitoin Utrechtista ostetut nahkaset nilkkurit jalkaan. Merkist en o ihan varma, kauppa oli nimeltään Cinderella ja voi olla et on joku niitten oma merkki eikä löytyny netist nyt suoraan linkkii ni voi olla et muistan kaupan nimenkin väärin.

Nää nilkkurit on mulle jotenkin.. ihastuin niihin ihan samassa kun näin ne ja kaveri lainas mulle rahat ku ei just sil hetkel ollu tilil (ihme..) ja käytin niit Hollannis aika paljon mut jotenki Suomes nämä(kin) jääny vähemmäl käytöl. Jos nyt ruututakin revanssin kans intoutuisin näitäkin enemmän käyttään.

Vyö on kans kirpparilta, sillai semisti niittivyö mut ei niin styrkkii pyramidii ku monasti näkee.