Nyt kun olen rahaton enkä voi ostaa oikeen mitään, huomaan et mulla on kaikinpuolin eri ote tavaraan ja materiaan. Koska mula ei o mitään ideologiaa taustalla täs ostamattomudessa (ostan samassa kun se on mahdollista ja tulee oikea tuote vastaan) mulla on suurin mielenkiinto itseni kohdal siinä et miten tää tauko shoppailusta vaikuttaa mun tulevaan (toivottavasti..) hiukan rahakkaampaan elämään. Mä en esim. tulosta nykyään mitään turhaan koska mustekin maksaa ja mulla ei o mahollisuutta ostaa uusia värikasetteja, eli säästän musteeni johonkin oikeesti tärkeeseen.
Vaatteiden suhteen huomaan oikeesti sen mitä olen tavallaan tienny aina; mulla on vaatteita aika paljon ja oikeesti kivoja vaatteita. Osin olen lihonu ihan itse aiheutetuista syistä enkä oikeen mahdu kaikkiin vaatteisiin, osin kroppaan vaikuttaa parhaillaan lääke, mikä turvottaa ja hidastaa aineenvaihduntaa. Mulla on siis oma hylly kaapissa vaatteita mitkä on 'uusia' kunhan saan taas lääkkeet pois ja kroppani kuosiin. Koska mun on hankalaa, liki mahdotonta, heittää mitään pois mun on smaan aikaan turha haalia lisää kamaa ympärilleni kun toisest pääst ei kuitenkaan mitään poistu.
Hollannissa meil oli kans samantyyppinen koe tai testi. Sovittiin luokan kans et kukaan ei osta mitään joulukuun alusta valmistumiseen saakka, eli runsas puol vuotta. Siinä oli sillon enemmänkin se ajatus taustalla, osan tehdessä mallistoa, et jos ite ei osta mitään, miten saa toisen ostamaan oman tuotteen, et millä sä markkinoit omaa mallistoas jos samaan aikaa olet ettei ostaminen kannata. Se meni koko luokan osalta ennemmin tai myöhemmin.. tai siis kaikki osti jossian välissä jotain.
Eniten mua itessäni nyt kiinnostaa se, et tuleek täs ostamattomuden aikan opittua joku uus tapa kuluttaa. Toki mä pidän ajatuksesta, et olis valtava vaatekaappi ja -varasto, mist vois aina tilanteen mukaan ammentaa uutta ja "uutta" päälle, antaen osan levätä ja odottaa vuoroaan. Mulla itse asiassa on jotain sinne päin. Mut koska olen jumittanu samoissa harmaissa farkuissa ja huppareissa jo niin kauan, niin musta tuntuu et tää tekee mulle ihan hyvää tämä periodi. Mä luultavasti löydän kaapeistani paljonkin sellasta, mitä en ees muistanu olevan. Ja sitten jossain välissä, kun on myös tehny näitä hurhan kokeellisia juttuja (ruutupaita..) voi ehkä osata paremmin otaa ja löytää kaupoista jotain uutta ja mahtavaa, mikä sopii moniin jo ennestään kaapissa oleviin vaatteisiin.
Esimerkiks Stella, kyläs ollessaan taannoin, komppas mua laittamaan mun mustan paljetti-sliparin ja "Chanelin"-huivin illan asuks ja se toimi ihan täydellisesti ja se oli ehkä ensimmäisii orastavii kertoi kun tajusin et mähän voisin oikeesti kans alkaa enemmän käyttää jo olemassa olevia vaatteita, jopa hiukan rohkeemmin. Et kiitos Stellalle siitä. Ja samaa settii olen käyttäny uudemmankin kerran sen jälkeen.
Olik täs tajunnanvirras joku juju?
Onpa niinkin, jujua meinaan!
VastaaPoistaSun pohdinnat kuluttamisesta ja vaatehankinnoista kuulostavat niiiin tutulta. Mä olen totaalisen ostointoinen mitä vaatteisiin tulee. Ja olet niin kovin oikeassa siinä, että uuden (siis itselle uuden, vaikka käytetty olisikin!) vaatteen ostamisessa on jotakin maagista. Se on hyvin tyydyttävää.
Mutta. Olen myös kovasti tässä itsekin uuden ajattelutavan opettelussa. Mun pitäisi saada laaja vaatekaappini parempaan ja tehokkaampaan käyttöön! Joitakin klassikoita sieltä kyllä vielä puuttuu, mutta kaiken kaikkiaan mun on ihan turha hankkia uutta kun en kaikkea vanhaakaan tule käyttäneeksi. Mutta jotenkin musta tuntuu että ostamisen suitsiminen vaatisi mun kohdallani sitä, että pidättäytyisin totaalisesti menemästä sellaisiin ympäristöihin, jossa houkutuksia on tarjolla: mä olen kovin heikko sortumaan houkutuksiin. Itsekuria mä tarvitsisin!
Taloudellisia ongelmia mun vaatehankintani aiheuttaa mulle vain vähän; mä hankin niin paljon kirppareilta, ettei siihen omaisuuksia uppoa. Mutta tilan puute alkaa olla ihan todellinen ongelma.
Meidän pitäisi varmaan perustaa jokin vertaisryhmä ja alkaa addiktien hoitomallien mukaisesti kokoontua ja purkaa kokemuksia. Vaikka tuopin ääressä?? Kyllä tämä vielä tästä!
toi kirppiksiltä hankkiminen on oikeesti aika jeessii touhuu, mulla se on jääny aikojen saatossa. toisaalta mul on hiukan se hankaluus ollu et harvoin löytyy kokoa. ne mitkä on sopivan pitkii on aika leveitä ja mun makuun sopivan napakasti istuvat taas on yleensä liian lyhyitä joka suunnasta. toisaalta mulle tuli kans lievä överi uffin aikoina ku sillon tuli kannettuu kamaa kotiin joka päivä kassikaupalla..
VastaaPoistajoo, tuopin ääres vertaisryhmän palaveri sounds like a plan.
mullahan tääkin päivä tuottaa pientä päänvaivaa parhaillaan et mitä päälle.. nyt just saappaat jalas et olisko näis siemen päivän settiin mut en tiiä..
mulla oli sama tilanne eli rahattomuuden aiheuttama ostolakko, ja täytyy sanoa, että kyllä se vähän jää päälle. tai ainakin mä opin sen, ettei tarvitse ostaa kaikkea ihanaa ja muutenkin musta tuli paljon krantumpi. kirppareilla koluan vähemmän, koska halpa hinta innosti ostamaan liian paljon "sinne päin" -vaatteita ja oikeasti mun mittasuhteilla on myös vaikeaa löytää hyviä juttuja kirppiksiltä.
VastaaPoistamutta joo, ostaminen tuntuu ihanalta. uusien juttujen omistaminen tuntuu ihanalta. se tunne, kun ekaa kertaa vetäisee päälleen uuden löydö, on ihan mieletön.
ja sitten toisaalta: ostamattomuuden seurauksena tapahtunut pakottautuminen käyttämään samoja kamoja jatkuvalla syötöllä on saanut mut fiilistelemään ehkä vielä enemmän sitä, kun joku vaate pärjää kerta toisensa jälkeen ja pysyy hyvänä pesusta toiseen.
ku tohon mäki tavallaan.. tähtään tai siis uskon ja odotan et tulis toi fiilis. ku tykkään kamalan paljon tavarast mut sit ku sitä alkaa oleen niissä märin ettei o mitään hajuu enää mitä on ni se menetää kaiken arvonsa. mul on ehken kirppiskamoi kohtaan hiukan toi et ne ei o mulle jostain syystä niin tärkeitä. yks syy voi olla kans se et en muista ihan kovinkaan montaa kertaa et kirppikselt olis löytynhy mulle oikee koko, jos ei muuta ni hihat aina hiukan lyhyet. ja siit taas tullee heti aik asemi olo.
VastaaPoistamut just ton haluaisin taas saada fiilistelyn et ostaa jotain niin kliffaa et on ohan tohkeissan siitä eikä pelkästä ostamisen tunteesta koska mulla on kans ollu se ostaminen aika korkeella ihan pekkkä tapahtuma ja konsepti.