Hold your horses

Mulla on aina välil kova tarve koittaa jotain uutta, sillee itel uutta. Vaik mulla on se suuri ihastus klassiseen miesten vaatetukseen (täysin ohi kaiken mut pakko tarttuu ku tuli mielee mut miten hieno sana on vaatehtimo, miesten vaatehtimo) niin silti kuljen aina farkuissa, and i mean AINA farkuissa. Tykkän kovin kans farkkutakeist mut samaan aikaan ei oikeen o mulle luontevaa laittaa farkkutakkii farkkujen kaa päälle. Siks olin aamul retee ja koitin Lahdest Sokoksen alennuksesta viime syksynä löytyneitä Turo Red Labelin suoria housuja mun farkkutakin kanssa. Se mikä mua monissa suorissa housuissa häiritsee on juurikin et usein taskut on sellaset viistot lirpukkeet mitkä aukee ja leventää äsärii ihan valtavasti. Kun siihen yhdistää sellasen lievän turvotuksen ni lopputulos ei o nätti. Anyway, olin sanomassa.. Turun Hattu ja Hansikas on hatun takan, Donegal Tweed sanoo lappu sisäpuolella, ja punainen kashmir-huivi taas lahja edellises työpaikas, Wolford sanoo merkki kulmas brodeerattuna. Must simpsakka kokonaisuus ja voisin jopa kuvitella et uskaltautuisin ihan ulos asti näis releissä. Mut en ihan vielä, syksymmäl. Housun malli on kaponen mut ihan niin liki ei tarvi villasekotteen hyväillä mua eli muutama kilo pois ja uus yritys.

 
Mun suuri rakkaus huiveihin on ikuinen projekti. Tää lieväti hipahtava (anteeks Stella..) löyty Stokkan alesta neljällä eurolla muutama viikko sitten. Mä tykkään mut samaan aikaan käyn pientä tukusteluu päässäni et minkä sorttisen vaatteen kans sit ylle. Jotenki haluisin nähdä ruskeen nahan kanssa mut mun kaikki ruskeet nahkatakit on jotenkin elämänsä eläneet ja toisaalta ei olis varaa hankkii uutta, tai ees haluu ku jos oon ihan rehellinen ni mun pääl ei ruskeeta nahkaa hirveen usein tulis nähtyy varmaan kuitenkaan. Mene ja tiedä, mut nyt mulla on tiukka tinki päällä et laitan tuon harmaa housu-farkkutakki kombinaation joskus päälle ku lähden ulos.

Ja se mitä länkytin tovi sitten mustasta puvusta niin kaivoin esiin mun mustan puvun. Se on ostettu Amsterdamista, puoleen hintaan suuresta outlet-myymälästä joulukuussa 2003 ku olin vaihdossa Hollannissa. Viimeinen päivä, koneen lähtöön tovi aikaa, krapula edellisen illan läksiäisistä ja hysteerinen olo Visa taskussa. Merkki on Gaultier ja vaikka teoreettisesti tykkään siitä ni mua ihan hioppasen haittaa muutama seikka siinä.

Bonusta on et se on ihanan kevyttä ja hienoa villaa. Tykkään puvun housuista kun ovat hieman leveämmät, ettei ihan pillit, mut silti kapealinjaiset (tää oli varmaan niin pistämätön kuvaus et kaikki heti juones mukana et miten lahje menee). Siis kangas on niin kauniisti laskeutuvaa ettei ne oo lievästä leveydestään huolimatta mitenkään leveät ne lahkeet.

Vuori on musta-valkoraidallinen ja sanomattakin selvää et pienet yksityiskohdat tekee puvusta.. well, puvun. Hihojen napit aukeaa eli ei o vaan ommeltu näön vuoks nappeja halkion kupeeseen, sivuhalkiot takana ja pieni niskalenkki ulkopuolella. Housut tulee ihan oikeesti ylös, mikä on uutta ja ihmeellistä mulle kenen farkut on vuosia roikkunu säädyllisyyden vesirajalla. Täl hetkel puku istuu oikein kivasti ja on kuitenkin niin nätisti tehty et se päällä on ihan varma olo ja tunne, et on tilanteen tasalla.

Kengät tähän on hiukan probleema. En tykkää yhtään et jos leveempi lahje ni kapeempi kengänkärki, pitäs olla pyöreempi. Mut samaan aikaan mun jalkaan ei vaan sovi sellanen "perus" pukukenkä, liian tillukas. Maiharit olis kivat mut mut.. tarviik mun tätä ajatust enää jatkaa?

Miinuksena täs puvus on neljä nappia. Mulla ei o tietoo milt ajalta tää puku on peräsin, et mennäänk siin kaupassa kuinka sesonkien mukaan tai onk vaan randomilla otteella vanhaa mallistoa eri merkeiltä. Mut 4 nappia on must hiukan liian suljettu ajatus puvun takin kohdal.

Toinen issue mulle on tää nappilista. Se on tällanen kulmikas. En tiiä miten pitäs ajatella.