Tylsyys

Mulla on tietty fiksaatio yksinkertaseen ja simppeliin tyyliin ja sen mukaan oon tietty haalinu kaikkii vaattei. Mut samaan aikaa must mul on ihan sairaan tylsii vaattei. Tänää päädyin laittaa päälle ite tehtyä, alle ja päälle. Alla on valkonen hihaton t-paita mis jeesus-printti, päällä raglan-hihanen paita. Tykkään tosta matskusta aika paljon, se on sellanen semisti läpikuultava, metallii mukana et siin hiukan kiiltoa ja neulokses on hentoa raitaa mitkä elementit ei tiettykää näy kuvassa. 

Tää on hiukan kriisin paikka. Samaan aikaan haluisin olla äärest avantgardee ja tyylikäs ja hahmottaa maailmaa outojen muotojen avul mut sit taas meen kauppaan/teen ite ja lopputulos on aina sama, tylsä ja simppeli juttu. Jalas mul on mun turvalliset Martensit, vanhat ku fan ja toises pohja halki mut ne luo mulle turvallisuuden tunteen et kaikki lopulta ihan jees ja sit siihen päälle San Franciscosta ostetut Levi's farkut. Farkuist en osaa oikee luopuu. Ne menee aina ja asuun ku asuun.

Takiks ajattelin tätä kirppikselt joskus löytynyttä.. öö tuulitakkia..? Sellain hiukan kahiseva pinta, tuntuu pitävä pienen tihkun. Joo, tykkään tästä mut sama ku ne lasit ja pipa eilen ni en o oikee koskaa osannu laittaa päälle ja must ihan ok toimii täs mut siltikään en o ihan varma onk tää mun takki. Täst tulee vahvasti fiilis sellasesta tietynsorttisesta, semi-tiedostavasta jannusta kuka mä en ole (mä en o ees semisti tiedostava..). Mut ajattelin testaa tänään kuitenkin ku pitää käydä kaupungik asioil ja kaikkee et olisko tää mulle mahdollinen takki kuitenkin. Onhan se musta et siin mieles sen vois kuvitella kelpaavan mulle. 

Se mikä on huvittavaa ja samaan aikaan jopa hiukan ärsyttävää on et kuitenkin olis ite ihan osaava tekemän ja laittamaan mut silti hyvin harvakseltaan tulee tehtyy mitään ja senkin hetken ku saa tehtyy itelee jotai ni ei jaksa ihan samal taval keskittyy esim. muotoon ja malliin.

(Olen kans tullu siihen tulokseen et mul on osa vaatteist edelleen jossain. Muutamii juttui tullu mieleen ku en o nähny sit hollantiin lähdön ja vahva epäilys et ne on jossain mein mökin vintillä olemas.)

Kun tällanen aina vetoo muhun. Tää on yks proto Lahja Haapasen kaavakirjasta otetuist kaavoist. Alunperin "pikkulapsen paita" nimel kulkenu kaava, muodoltaan erikoinen (siis se kaava on neliö) ja pienel muokkauksel (selkäkappale meni osittain uusiks) ja huomattavalla suurennuksella (2:1) tein itel sopivan kokosen kaavan. Tai siis itel/aikuselle. Tää on jotain vanhaa, aika tekokuitusta tyykiä ku olen joskus ostanu kuutisen metriä, nätisti laskeutuvaa neulosta. Jotenkin tää muoto mua viehättää ihan mielettömästi. Tää olis mun omana vaatteena just se mitä haen; simppeli mut silti muodoltaan ei niinkään. Mähän en keskimäärin tykkää printeistä tai teksteistä vaatteissa, kuvien pitäs olla aika selkeitä ja isoja (kuten tuo jeesus ylempänä) ja siks mulla kolisee enemmän muoto ja kans materiaali et miten sama muoto muuttuu eri matskuilla. Ja koska olen niin kovin mustan ystävä mulla on ajatus testaa tää vaate myös mustana. Tässä vaatteessa on ihan häivähdys sitä tiettyä japanilaista avantgardea mist kans kovin tykkään. Vaikkei nyt ihan suoraan voi sanoa kuka ja mis mut etäisesti tulee mieleen Yohji Yamamoton (muistaakseni..) kaavat ku oli SHOWstudion sivuil ladattavissa muutama vuos sitten. 

Täs versiossa on poolokaulus koska halusin testaa toimiiko se, varsinki jos hiukan laajentais sitäkin et laskeutuuk se miten mut en o vakuuttunu siitä eli se jäänee tähän versioon. Myös kuvassa näkyvät manboobsit toivottavasti katoaa syksyn mittaan ku olen alkanu hiukan kropan remontointia myös.

Eli tavoite; marraskuussa mustana ja viimeistellyin kaavoin tehtynä mulla on oma kappale ilman tissejä, simppeli mutta kiinnostava vaate. (Miks marraskuussa? koska siihen mennes ajattelin olla tiukemmas kuosis.)

Toisaalta tällä koolla täst kaavast sais kans naisille aika helposti mekon/tunikan, jos hiukan helmaa viel pidentäis.