Ihan alkuun alan vaan hehkuttamaan Junya Watanaben miesten mallistoo ens keväälle.. I'm in love.. kössin kaikki kuvat men.style.comist mikä ei vissiin yllätä ketään mut härregud miten kliffan näköstä meininkiä. Mulla nyt sanomattakin selvästi varmaan kaikil iski hinku ja tarve saada ruudullinen bleiseri tai blazer (sisso mikä sana mut silti parempi ku 'pikkutakki'..). Ja muhun vetoo ihan mieltsisti toi lätsä ku se tuntuu olevan kovin paljon niukemman kokonen ku yleensä nyt näkyny lätsii ja newsboyssien cappei.
Ja se mikä mulle on aina toiminu on kesäs käärityt lahkeet farkus ja rennon boho meininki.
Ja koska mua itteeni ihmetyttää miks olen niin nyt kesä fiiliksis ku vois syksyyki ammentaa ja kelailla mut nää nyt vaan osu silmiin ja teki vaikutuksen. Toisaalta nää on kans sellasii juttui et ei o mitenkään kovin sidoksis kesään ja kevääseen, hiukan villavampaa kangasta ja lahkeet alas rullattuna nää on just eikä melkeen passelit Turun syksysil kaduil.
Beige tai beessi on mulle aina ollu henk.koht aika epäväri. Se ei vaadi paljoa et saa sen kolisemaan mulla ja täs tuntuis olevan hiekkaa messissä ni se on jo heti kiva. Ihan sellanen.. kitinharmaanbeige (en osaa oikeen millään kuvailla sitä mikä mul lyö vastaan) on paha. Hiukan ku mennään enemmän ruskeen sävyjen puolel on yleensä aina kotiinpäin. Eli en siis osais itteeni kuvitella näineen mut nätti ku fan. Ja vaaleenpunanen kompattuna hiekkaan on aina hyvä, sama ku tummanruskeeseen. Ja ruskee ja turkoosi.
Mulla on jostain syystä eniten fiiliksii värien suhteen syksysin. Kevät ja kesä menee siin et kliffaa ja voi olla valkosta ja muuta mut syksy on mulle aina ollu se aika kun jostain syyst alan kaipaamaan väriä, joskin syvii, tummii ja murrettui sävyi. Oon aina tyknny syksystä eniten melkeen vuodenajoista. Ja jotensakin poltetut oranssit ja burgundit ja jopa tummansininen (mikä yleensä mua häiritsee aika paljon) toimii. Ja sametti. Ja villa.. Ja nahka. Varsinkin ruskee nahka, hiukan kuluneena.
Ja speaking of rokkikukko sain mutsilta kaks Gallian kukkoo. Nää on ollu niin kuan ku muistan mein keittiössä. Ton pienemmän itseasias äiti on mul joskus vasiten ostanu ku iskä toi isomman jostain matkalta mun veljelle.
Beige tai beessi on mulle aina ollu henk.koht aika epäväri. Se ei vaadi paljoa et saa sen kolisemaan mulla ja täs tuntuis olevan hiekkaa messissä ni se on jo heti kiva. Ihan sellanen.. kitinharmaanbeige (en osaa oikeen millään kuvailla sitä mikä mul lyö vastaan) on paha. Hiukan ku mennään enemmän ruskeen sävyjen puolel on yleensä aina kotiinpäin. Eli en siis osais itteeni kuvitella näineen mut nätti ku fan. Ja vaaleenpunanen kompattuna hiekkaan on aina hyvä, sama ku tummanruskeeseen. Ja ruskee ja turkoosi. Ja mikä on kovin somaa kaikis näis on huivin nätti ja hillitty asettelu. Mullahan on aika fiksaatio huiveihin ja varsinkin silkkihuiveihin mut samaan aikaan mä olen katellu just tän kaltasii pienel kuviol varustettuu huivii kaupas, kovinkin klassist miesten huivii mut ne ei vaan toimi mulle. Mul pitää olla jotain potkuu, värii tai kokonaan mustaa tai lepardii tai jotain.
Watanabe on kans laittanu hiukan kolhompaa kenkää pojil ja voiko mennä vikaan? No ei voi kyl must.
Mulla on jostain syystä eniten fiiliksii värien suhteen syksysin. Kevät ja kesä menee siin et kliffaa ja voi olla valkosta ja muuta mut syksy on mulle aina ollu se aika kun jostain syyst alan kaipaamaan väriä, joskin syvii, tummii ja murrettui sävyi. Oon aina tyknny syksystä eniten melkeen vuodenajoista. Ja jotensakin poltetut oranssit ja burgundit ja jopa tummansininen (mikä yleensä mua häiritsee aika paljon) toimii. Ja sametti. Ja villa.. Ja nahka. Varsinkin ruskee nahka, hiukan kuluneena. Mulla on aika ok valikoima ruskeen eri sävyjä mun nahkatakeissa mut niis on hiukan se issue mist alempana kommenteis tuli kans hiuka ilmi et ne on oikeestaan kaikki kirppikseltä ja kaikis on hihat hippasen liian lyhyet ja se istuvuus muutenkin hiukan niin ja näin. Se harmittaa sinällään koska mun silmiin ruskee nahkatakki ja laukku olis täydellinen kaveri hiukan kuluneel sinisel farkul. Oh well, pitänee alkaa kiertään kuitenkin kirppareilla taasen jos vaikka kävis niin hyvin et sellanen just sopiva yksilö tulis vastaan jostain. Et hiukan rokkikukkoo tähän syksyyn.
Ja speaking of rokkikukko sain mutsilta kaks Gallian kukkoo. Nää on ollu niin kuan ku muistan mein keittiössä. Ton pienemmän itseasias äiti on mul joskus vasiten ostanu ku iskä toi isomman jostain matkalta mun veljelle.Nää ajottuu johonkin 70-80 vaihteeseen ja must nää on ihan sairaaan hienot. Mulla on uudet verhot keittiös ja niissä on musta pohja ja halusin mun ikkunalaudal jotain mustaa ja nättii, ku yrtit kuoli jo pois ja se oli tyhjä. Toisekseen nää kukot on aina ollu keittiössä kaikis kämpis mis ne on ollu (no kahdes siis..) ja siks ne kuuluu munkin kämpäs keittiöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti