Kylläpä aika rientää..

Okei, päivityksenä heti alkuun et mulla ei o lapikkaita, enkä usko et saan ostettuu koska olen rahaton mikä tietty sopii kovin mainiosti blogin henkeen ja teemaan. Mun taannoinen pohdinta talvikengistä on käytännössä todennettu huonoks kokonaisuudeks, maiharit on sairaan liukkaat ja muutama päivä Munkkiniemen hiekoittamattomilla kaduilla oli puhdasta helvettiä. Kaikki muut lohmii eteenpäin tukevasti ja varmasti lipokkaissaan ja tennareissaan ja mä lipsun perässä nätit punaset Martensit liukuen. Oikeesti, hell.. Mutta kevättä odotellessa, onhan jo helmikuu. Mutta ne jalkineet jotka on hyvät talvises ja liukkaas kelis on mun mustat ja järkevät kävelykengät. Oon huomannu ettei mun nätit ja tyylikkäät, eri asuihin huolella valitut tennarit ja tossut o oikeesti hyvät jalassa kun kuljen koiran kanssa (oikeesti) välillä pitkiäkin lenkkejä, ja päädyin hankkimaan alennuksella Reebokin kokomustat ulkoilu/kävelykengät. Se, mikä mua risoo niissä hiukan on et ne ei o mitenkään kovin nätit. Urheiluvaatteet harvoin on, itse asiassa, tai urheilujalkineet ja se on sylettäny mua jo kauan, kinda. Mutta jos haen positiivisia puolia uusista lipokkaistani ni seuraavat listataan; 1) ne on mustat 2) niissä on hentosesti (mun silmiin) tanhukenkien tunnelmaa mikä puolestaan linkittää niitä jotenkin enemmän taas lapikkaiden suuntaan. Win-win, koitan ajatella nykyään hirveen positiivisesti kaikesta.

Mun ympärillä kuohuu. Parilla ystävällä on Project Chanel käynnissä ja mulla on sellanen tunne et ihan täs lähipiiris on Project Westwood aluillaan. Hmm.. kannustan kaikkia suurel sydämel ja rakkaudel ja samaan aikaan mietin mikä olis mun project.. Gaultieria on kaapissa useampia kappaleita, Weswoodia ei yhtään, Dioroa löytyy yksin kappalein ja Gallianoa muutama (2) kappale. Randomit D&G:n hihaton, Helmut Langin t-paita ja Marc by Marc Jacobsia 1 kpl. Sanomattakin lienee selvää ettei D&G tahi Marc o koskaan ollu päällä. Ja koska olen niin pöllämystyneen ihastunut Anun ajatukseen "täydellisestä vaatekaapista" oon ajatellu et ehkä se mun project vois olla ihan vaan vakaasti omaan kaappiin liittyvä. Et ottaisin oikeesti hyötykäyttöön mun olemassaolevat vaatteet ja kengät. Miks osa on käyttämättä liittyy mun kroppaan. Olin aikoinaan hyvin laihassa kunnossa (eikä mennä sen enempää pohtimaan syömishäiriöitä tai issueita ruuan suhteen..) ja sillon hankin viljalti kivaa vaatetta. Aikojen saatossa olen saanu lihaa luitteni päälle enemmän ku olis tarpeen ja en yksinkertaisesti mahdu mun vaatteisiin enää, ainakaan tavalla mikä sopis mun silmille. Eli jos 10 kiloa putoaa se on nyrkkisääntönä n. 2 kokoa (trade secrets, tän perusteella edellisessä työpaikassa opastettiin rouvia kokoen suhteen; 1 koko = n. 5 kg) ja sillon mahdun mukavasti (mukavammin) suurempaan osaan mun vaatteita ja farkkuja. Ta daa!! Eli sit ei tarvis murehtii miksei mulla ole mustia farkkuja, koska nehän on kaapissa, ei vaan mee päälle. Tai miks valkonen kliffa ja kesänen paita pönköttää mahan kohdalta, ei pönöttäis enää. Toisaalta (kaksteränen miekka) ajattelen et ehkä siin vois olla kans yks issue ja dilemma minkä yli pitäs päästä, et oppis hyväksymään itsensä enemmän sellasena ku just nyt on, ettei ala liikaa haihattelemaan et sit kun sit kun, et antaa painon pudota ja silti käyttää suurempaa osaa vaatteista, ettei alistuis niin totaalisesti niihin ideaalikuviin ja -mittoihin mitä on omaksunu aikojen saatossa. Tää vois olla kans yks iso askel kohti normaalimpaa suhdetta ruokaan ja syömiseen. Ja siin ohes sit vois vaikka ottaa järkevän asenteen myös vaatekaappiinsa.

Meillä ollaan viime aikoina muutenkin alettu enemmän pohtimaan ruokaa ja sen olemassaoloa. Mut sopiiko et palaan siihen toiste? Mulla on jopa hinku ottaa kuvia mun vaatteista, myös niistä mihin en just nyt mahdu ja kattoo et milt näyttää ja saada vilpitön mielipide ja palaute.

Okei, palaan kuvien kanssa myöhemmin asiaan, koitan ihan tänään saada otettuu fotoi, koska se olis olis kiva ylläri.