Fashionising.. Oon nyt kattonu September Issuee pari kertaa lisää. En ihan tarkkaan muista mitä siit viimeks jaappasin, mut voi olla et tulen nuyt puhumaan itseäni pussiin ja ristiriitaisin väittein sättäämään omaa näkemystäni.Eli lyhyesti; mä pidän siitä leffasta tai dokkarista ihan ältsisti. En tiiä tietenkään Anna Wintourin salaisuukisa tai Devil wears Pradan totuuspohjaa, varmasti osin joo ja sit taas ei. Kaiken kaikkiaan Wintourista jää mulle aika sympaattinen kuva, ja silleen.. ammattimainen. Varsinkin siinä vaiheessa, kun taustavoimina on armeijan verran porukkaa tekemässä hommia.
Tottakai on ihan mielettömän kiehtovaa seurata miten yhteen numeroon pakataan niin valtava määrä energiaa ja taitoa, saati sit rahaa. Muutamat mun silmiin täydellisen kauniit kuvaukset ja jutut feidataan surutta, riippumatta siitä kuinka paljon niihin on hassattu rahaa. I sort of like that ja samaan aikaan on ikään kuin sääli, koska herra tietää miten paljon mä esim. rakastan kauniita kuvia ja jos alkaa pohtimaan ja aprikoimaan miten paljon on äärest nättei kuvii laitettu roskiin kenenkään niitä sen enempää näkemättä tulee ontto olo. Dokkarissa on myös se kiehtova puoli et vaikka Wintour eittämättä on se viimeinen sana ja ylin päätäntävalta lehden suhteen, on taustalla mieltsi määrä porukkaa, ketkä tekee ja ideoi, kuvaa ja stailaa sen kerman mitä Wintourille näytetään. Leffassa mun silmissä aivan uusiin ulottuvuuksiin ja arvostuksen sfääreihin nousee..
Ultratyylikäs Grace Coddington. Ja pikainen kierros ympäri nettiä antaa mul taustatukea, etten o ihan yksin mielipiteeni kanssa.
Ultratyylikäs Grace Coddington. Ja pikainen kierros ympäri nettiä antaa mul taustatukea, etten o ihan yksin mielipiteeni kanssa.Coddington (kuten tuossa linkin jutussakin anotaan) tuntuu olevan niitä harvoja, jotka "uskaltavat" olla napit vastakkain Wintourin kanssa. Toisaalta Coddington on yllättävän napakka ja tiukka, samaan aikaan ollessaan äärest lungi ja ihastuttavan oloinen ihminen. Ja kuten Wintourkin, hyvin tiukasti ajassa ja työssään kiinni. Muutamassa kohtaa Coddington antaa ymmärtää haluavansa vain luoda kauneutta ja kuka voisi olla pitämättä ihmisest kuka haluaa omistaa elämänsä kauneuden luomislle? Honestly, I'm in loooove...
Coddingtonin ulkonäkö on kans must mahtavaa. Luonnottoman kuivana harottava tukka, kulahtaneet sandaalit ja säkkimäiset mustat klänningit päällä. Ja se kuva Voguen (anteeks, Runwayn..) toimituksesta, joka annettiin Prada leffassa on sangen toinen. Tyhmäähän on verrata Pradaa ja Septemberiä, koska toinen on kuitenkin fiktiivinen ja toinen dokkari, mut väistämättä niitä tulee rinnastettua kaiken sen metakan jälkeen, mitä Pradan aikoihin oli Wintourista, Voguesta ja kaikest.
Mulla ei oikeen oo silleen idoleita, Madonna tietty ja sillee.. mutta mulla on muutamia hahmoja mist tykkään ihan sikana. Anna Wintour ei tavallaan kuulu siihen porukkaan, vaik kovin arvostankin ja tykkään siit hahmosta tai brändistä (yuck..) joka Anna Wintour on, samalla tavalla ku Lagerfel ja Galliano. Mutta Grace Coddington, hello, pääsi samal listal ku on Anna Piaggi ja nykyjään myös Anna dello Russo. Onk joku muu pistäny merkil et Anna esiintyy monis yhteyksis..? Liittyyk se jotenki muotiin? Ja Vogueen?
Ja laitetaan nyt loppuun jotenkin niin obvious video et kaikki alkaa kakomaan mut all hail the queen.. (yet again..) Mun maailmassa yks nerokkaimpia esiintymisiä. Holy Madonna.
mulle jäi september issuesista päälimmäiseksi mieleen se, miten anna wintourista tehtiin hyvin tietoisesti moniulotteista henkilöä (vs. paholainen...). mulle silmiäavaava kohta oli se, missä se kertoo sisarustensa duuneista ja siitä, miten hänen työtään vähätellään – ja se pieni vaivaantunut hymynkare, joka paljastaa, että asia vaivaa häntä samaan aikaan kun hän tietää hyvin, että on erityislaatuisessa asemassa. juhlittu päätoimittaja sukunsa "hömppänä".
VastaaPoistagrace coddington vaikutti munkin mielestä ihastuttavalta ja leffassa paljastui niin kuvaavasti se, mitä on tehdä taidetta jonkun toisen ehdoilla: oli se galleristi, mainoskampanjan tilaaja tai päätoimittaja. ja miten jokaisen, todella lahjakkaankin ja menestyvän taiteilijan yläpuolelta löytyy usein loppukädessä joku toinen, joka tekee päätökset. ns. vapaa taiteilijuus lienee oikeasti todella harvinaista ja silloin harvoin ollaan kiinni sellaisissa taloudellisissa resursseissa, että voisi tehdä esimerkiksi sellaisia kuvia, joita coddington pääsee luomaan. suo siellä, vetelä...
stella, mul aoli pitkä pätkä kirjotettuna just tosta miten mua jotenkin kouras se kohta siit miten sisaruksista hänen työnsä ja uransa on "amusing". must se oli oikeesti aika.. julmaa jopa. nimenomaan se et koko (muoti)maailma pitää sua jumalana ja paavin esimiehenä ja samaan aikaan sullakin on ne tyypit kenen vähättely kirpasee kuitenkin. se oli mullekin tosiaan aika.. samoin kuin tyttären haastattelun pätkä mis hän kertoo ettei halua mukaan muotiin et haluaa tehdä jotain merkityksellisempää.
VastaaPoistajoo, mula oli kans fiilis muutamas kohtaa et oli tietoista pradan imagon karistamista, ei ees et siin olis mitään pahaa tai dissattavaa, teietnkään, mut joissain kohdin se tuntu jotenkin silmiinpistävältä.
ja grace.. nimenomaan mitä sanoit, kenen leipää syöt sen lauluja laulat. se 20-luvun setti gallianoineen oli mun silmiin puhdasta, pyhää täydellisyyttä ja niks naks, ne poistettiin sienna millerin tieltä. grace oli/on must ihan ykköshieno daami, kaiken kaikkiaan, mä pidin kovasti koko pätkästä, nimenomaan sen mielettömyden vuoksi koka siinä paljonkin kiteytyy toisaalta muotimaailman meisinki ja samaan aikaan niinku sanoit taiteilijan elämä ja sen ulottuminen ihan jokaisen duunarinkin arkeen. ei o merkitystä oletkö grace coddington tai vehasen sahan jamppa, kun on pomo kuka sanelee ni sen mukaan mennään. ah tätä humalaisen (ollaan taas otettu seilorin kaa skumppaa ja vodkaa hiukan..) ihmisen syvällistä ja fiksua otetta maailmaan..