Guess who I have a crush on..?

Cator Sparks on New Yorkilainen kirjoittaja ja mones yhteydessä, myös omasta toimestaan, nimetty dandyksi, moderniksi 'keikariksi' tai 'muotileijonaksi'. Menemättä sen enempää mun halveksuvaan asenteeseeni muutamia sanoja kohtaan ilamsen ihan vilpittömän ja suuren ihastukseni herra Cator Sparksiin.

Dandyismi on kiehtonu mua kauan, varsinkin sen luomat monet mielleyhtymät ja ihmisten ajatukset dandyistä. Ne ei yleensä ole vältsyyn positiivisia tai kovinkaan korkealle rankattuja. Ja mieleen nousee pari kysymystä; ensinnäkin miksi? Muoti ja sitä seuraacat/ohjaavat/rakastavat ihmiset on kovin helppo nollata koska muoti on pinnallista ja turhaa, yksinkertaisten ihmisten oikkuja (joskin se tavalla tai toisella on kaikkien osa tässä maailmassa, vaatetus ja muoti sekä niillä itsensä ilmaiseminen ja sanattomien viestien lähettäminen, heimoon kuuluminen jne.) ja toisekseen ketä v**u kiinnostaa--? Mua hämentää itsessäni juuri nää puolet, miks mua jollain tavalla häiritsee et ihmiset pitää mua dorkana ku ne kuulee et olen vaatesuunnittelija? Miks mun pitäis oikeesti välittää siitä? Eli, moving on..

Yleensä mulla nousee karvat pystyyn ku joku kutsuu itse itseään dandyksi. Mun mittapuulla (ja sehän on absluuttisen ainoa oikea mittapuu) dandyksi kutsutaan jotakuta toista, ei itseään. Dandyismi on mun tulkintani mukaan ollut aikoinaan halua olla kuulumatta mihinkään luokkaan (keski-, aatelisto..) ja tapa korostaa omaa persoonaansa, täydellisen hedonistista luomusta, omaa uniikkia itseään. Sebastian Horsley on kaiken mulle pyhän dandyismin alapuolella, esimerkkinä ihmisistä ketkä kutsuu itseään dandyksi. Jos ja kun dandy ymmäretään jotenkin.. normeja venyttävänä ja rohkeana sekä irvokkaana hahmona, Horsely saa pisteet kotiin. Toisaalta taas musta on ärsyttävää elää nykyaikana 'dandynä' noudattaen niitä määreitä ja täyttäen ne lokerot, joihin dandyt ja dandyismi on aikojen saatossa sysätty. Eli kun noudattaa huolellisesti niitä normeja ja rajoja, jotka on dandylle suotu aikojen saatossa itse asiassa kovin kiltisti suostuu mukautumaan normeihin ja ennalta määrättyihin lokeroihin. And that sucks.

Dandy, rakkaudesta itseensä, koetaan usein jotenkin historiallisena reliikkinä, menneisyydestä inspiraatiota ammentavana hahmona. Osin varmasti paikallaan, mikäli muoti ja vaatetus on ainoa tai edes se pääasiallinen syy olla dandy. Miesten pukeutuminen sellaisena kuin me sen tunnemme (puvut, kravatit..) on pitkälti muotoutunut dandyen (miten toi sana pitäis suomeks taivuttaa..?) pukeutumisen pohjalta. Tosin eroa on jo 1800-luvun lopulla, jolloin dandyksi kutsutut miehet olivat sangen eri näköisiä kuin esi-isänsä, Brummell ja kumppanit.

Cator Sparksilla on blogi nimeltä 'Diary of a Sugar Dandy'. Cator Sparks kirjoittaa muodista eri lehtiin ja nettisivuille. Miksi Cator ei ärytä mua ollessaan omaehtoisesti 'dandy'? Näissä kuvissa, joista tykkään ja jotka pöllin tältä sivustolta, Rose Callahan Photography, pelataan ehdottomasti kliseisten ajatusten kanssa, on tehty kotiläksyt klassisen miesten pukeutumisen suhteen ja otettu kivat, aistikkaat kuvat joista puuttuu mulle yleensä kovin rakas uhon ja väkivallan tuntu, samoin ku dekadenssin hento tuoksu. Nää kuvat näyttää Catorin sellaisena kuin minä tykkään että dandy saa olla. Perfection.

Mähän olen pukeutujana kovin tylsä, itse asiassa. Mustan ja harmaan riemukkaat sävyt yhtyy välillä kirkuvaan tumman siniseen. Mutta mutta.. ekassa kuvassa Catorin asu on mun silmiin aivan täydellisen kaunis. Mua on aina kiehtonut suuresti eri kuosien ja materiaalien holtiton yhdistäminen, teoreettisesti täysin yhteensopimattomat vaatteet oikein yhdistettynä (tai sit pukeutumalla aamusin pimeässä) saa aikaan likimain täydellisiä kokonaisuuksia, harmonisen kaoottisia ja.. kliffoja asuaj. Vaikkei ekassa kuvassa ole muuta kuin ruutu yhdistettynä kirjavaan neuleeseen (intarsia-?) ja kovin huolella sävytetty housut takin kuosiin on siinä jotain häiritsevän kaunista. Eli rankemminkin voi värejä ja kuoseja sekoittaa ja silti ollaan kuivilla. Siin lienee yks juttu mitä mun pitää opetella enemmän, värien käyttöä ja kuosien myös. Mun viime syksynä tekemä oranssi ruututakki esim.. Koska olen liian laiska nousemaan ja ottamaan kuvia, maalaan mielikuvan kaikille. Eli, olen ajatellu et jahka on sellainen aika vuodesta laitan ruututakin päälle, yhdistän siihen mustapohjaisen huopahatun, jossa valkoisia ja punaisia ruutuja ja kaulaan yhdistän valkoisen, aiemmin nähdyn Mads Norgaardin ruutuhuivin. Eli aloittaisin iisisti, yhdistämällä eri ruutuja ja värejä. Kuosit pysyis iisimmällä otteella silti. Siitä olis hyvä jatkaa sitten.

Ja miks mua ei ärsytä et Cator Sparks kutsuu itseään dandyksi? Koska Cator on niin nätti. Nätti ku fan..