Lisää kenkii ja saappaita..

Tohon edelliseen viitaten mulla on auennu ihan uus maailma netis, kiitos lahtelaisen seilorin. Meil käänty yks ilta puhe punkun ääres kenkii ja saappaisiin ja semminkin päädyttiin lapikkaisiin ja huopikkaisiin. Olin yks ilta tai päivä (menee sekasi ku pimeet koko ajan) just pähkäilin huopikkaiden mysteerii jonkun liikkeen ikkunas ja muistan et mullahan oli lapsena huopikkaat. Ne on nerokkaat, en ala dissaa yhtään, mut en mee niihi sen enempää ku keskityn asiaan. Siin puhues googlasin tietty heti lapikkaat ja linkki-vinkki vei mut Töysän Kenkätehtaan sivuille. Mul on hatara ajatus et saman lafkan nahkaset korkeekorkoset kengät jätin hulluuksissani Lahden Anttilaan taannoin mut ne on mennyttä elämää, ei niistäkää sen enempää. Mut siis se ei ollu se juttu vaan se, et siel sivuil tuli vastaan jatsarit. Terminä tuttu, mut koskaan mul ei o tavallaan auennu ihan täysin se jatsarin syvin olemus. Nythän voi kuvast katto et miten mallaa. Ja mun silmiin näyttää hienolta, sangen hienolta. Toi nilkan tasanen rypytys on puhutteleva, samoin kuin korkee, suora varsi sen yläpuolel. Ihan hippasen pohdintaa aiheuttaa ton saappaan kärki, et meneen liian tillukkaaks, mut toisaalta jos saappaal on kokoo 46 (niinku mun tapaukses pitäs olla) ni siit ei kait ihan heti saa balleriinaa mieleen. Kuitenki musta nahkasaapas.

No joo, niist ite lapikkaist, mähän tietty aloin heti disauttaa et pitäs olla sit mustat, et ne beessit on niinku niin ankeet, ja hallelujaa, ekat mitkä sivuil on laitettuna kuvan kans on juurikin..

..nämä mustaks mainitut menokkaat. Käännetty varsi; nerokas, koukku-kärki; nokkela detalji muuten niin latteaan kenkään, ja tietty etäisesti korseteista muistuttavat nyörit saappaiden takana, taitetus osas.

Osa syy miks nää kolisee mulle ehkä niin paljon on se et näis on niin kovin paljon mukana menneen maailman mallia ja muotoo, jopa alkaa kajastamaan takaraivos muskettisoturit ja seikkailut, menevät nätit miehet kiharoissaan ja samettiviitoissaan. Miinuksena tietty se et liikaa alkaa muskettisotureiden taka nostamaan päätään sellaset ilmiöt ku esim. Lauri Tähkä.. ja tää ei o millään muotoo disautusta tääkään ite herraa kohtaan, enemmänki siihen pohjalais-häröilyyn. Ja toisaalta jos vaappuisin Turun katui näis en tiedä mitä laittaisin ylle muuten. Mut onhan nää hienot. Mutenki mun silmää alkanu taas kerran miellyttää kansallispukujen muodot, miesten pukujen siis. Nättii takkii ja liivii, hienoi leikkauksii kauluksis ja käänteis, kliffaa polvihousuu. Ne tyykit on tietty hiukan iffy mulle, mut jos funssaa mustana ja harmaana ni moi kauniit vaatteet. Kans ne kultanapit tekee mul tiukkaa, niinku kulta herkästi muutenki.. Toisalta miks mä en tykkäis kansallispuvuista kun ne on peräsin ungefär ajalta mist niin kovin tykkään, 1800-luvun huitteilt, sulaahan mun sydän kaikkien Jane Austen-filmatisointienkin kohdal niitten vaatteiden kans. Niin vaan nättei.

Meil oli koulus tietty pukuhistoriaa ja toki suuret ja laajat kaaret piirrettiin kans kansallispukujen ja kansanpukujen historiaa. Ne ei koskaan ihan hirvest napannu mua, et minkä kulmakunnan kolttu on millanen ja miks, mut kun nyt aattelen ni eipä sekään pahaks olis tietää tarkemmin, koska tokihan ne vaikutteet eri vaatteisiin on tietty tullu eri suunnilta ja kuitenkin taas se miten kansa tai rahvas on pukeutunu on ollu jokseenkin eri maailmasta ku aateliston (esim..) ja onhan se muodin historia, mitä kovin tykkään lukea, myös paljolti yhteyksis säätyihin ja koko yhteiskunnan rakenteeseen. Ja kans se miten muotia säätelemällä on pidetty kiinni omast paremmuudest ja korostettu sitä.

Me vietettiin joulua eilen. Seilori on meril jo tänää ni oli siin mieles pakko. Tehtiin paahtopaistii ku Stokkal oli nautaa luomuna. Sit perinteiset lanttu- ja perunalaatikot mitkä ostettii valmiina, rosolli ja mun salaista pahetta säilykeherneitä. Oli kliffaa, ruoka oli sairaan hyvää ja juoma kans. Otettii hiukan siiderii ja sit, kas kumma, oli jostain ilmestyny pullo Moët&Chandonia kaappiin. En o aikoihin lussuttanu sitä mut sisso se on hyvää.. oikeen nektarii. Meidän juhlan ja arken kuuluu kans Hynttyyt yhteen, ihan aina. Niin hyvää matskuu, joka taval. Mut siin on sellanen biisi mitä Virpi Nieminen eli Hannele Lauri hyräilee ku se dumpataa (mikä on aika usein.. raasu..) ja siit löysin vaan yhden version, ihan tylsästi still-kuval varustetun videon. Laitan sen nyt tähän koska on must oikeesti komee kappale.