Sådant är livet

Nyt uuden maailman ja elämän kynnyksel mä oon hirveest alkanu funssaamaa et jos mulla olis oma pieni liike, vaikka nyt Turussa, ni milt mä haluisin et se näyttää. Menemät sen enempää varsinaisesti myytäviin tuotteisiin mua on alkanu pohdituttaa visuaalinen ote ja ajatus. Kelleen ei liene epäselvää et pälyilen vinkkii ja inspistä suuresti Ruotsin suunnalta, tietty Tukholma mut samas nostaa Malmö päätään, et itää ja länttä (tai no, etelää..), merellises atmosfääris yhtäkaikki. En o koskaan käyny Malmön kulmil ja perustankin nyt mun rajattoman tietämykseni Vice-lehden mukana tulleeseen pienee slipariin minkä pääl lukee "Flippat.se 2009 28-30 OKT" koska siin oli muutamii ihan kullan arvosia vinkkejä, esim. muutamast liikkeest kiintoisa kuva. Okei, mun metsästys ei tuottanu tulosta eli en löydä sitä kliffaa otosta mikä oli vihkoses mut kauppa oli kuitenkin sellanen kun Svensson Shop. Kuvas oli nätisti hylly ja tanko, oiken tyylikkän musta-valkeana. Muhun vetoo yksinkertanen ja käytännöllinen, oikes suhtees bohemian chic ja skandinaavinen minimalismi ripauksel Itä-Berliinin rapistunutta neuvosto-romantiikkaa. Tä on hurjan tyylikäst kertoo mist tykkää ku ei muista yhdenkää kliffan paikan nime tai osotetta et joutuu turvautuun kuvauksiin ja mielleyhtymiin. MUTTA Berliinissä, Kastanienalleella oli yks ihan huippuliike. Huipun siit teki lähinnä se et asiakkail tarjottiin aina skumppaa ja meit synttäripoikii kovin houkuteltiin baarii mukaa ja kaikkee. Oikeen jäi kiva tunnelma. Mä en tietty mista yhtään sen paikan nimee, mut vahvasti sellanen tunne et se saatto olla joku näist paikoist. Toisaalta siit on kans 3 vuotta aikaa ja mahdollisuus siihen et kauppaa ei enää ole on suuri. Yhtäkaikki, nariseva ja kulunu lautalattia, isot ikkunat ja simppelii valkost, how could I not love it? Siel oli myynnis mukavaa tavaraa (ziisös mitä kuvaust..) ja vaik oli sit enemmän tunnetuikin merkkei ni oli ohes kans ruotsalaisen taiteilijan tekemää printtipaitaa, numeroitua ja rajotettua erää mist mul jäi käteen maailman hienoin keltanen pöllöpaita. Ikävää on se et oon paisunu niist ajoist sen verran et pöllön naaman venyttäminen nykysen vartalon pintaan lähentele eläinrääkkäystä, eli parempia aikoja odotellen.

Turkulaiset varmaan monet muistaa Marianne Thomen liikkeen Tyyntä myrskyn edellä takavuosilt? Se oli ilmeltään kovinkin täydellinen liike, pidin kovasti. Tyylikkyyden ohella se oli hiukan kuin keidas nuorel klopil ku tykkäs mustist ja erikoisemmist vaatteist, se oli ihan paratiisi ja siel vietin kans muutaman työharjoittelun lukios ku piti olla tutustumas työelämään. Käytiin Helsingis huinimas ja ostelee vaatteit ja oli äärest kivaa. Sen tapasen liikkeen voisin tykätä laittaa pystyyn.

Eli mun pitänee alkaa tekeen ja piirtään kaikkii pohjaratkasui ja ideoit paperille. Jos oikeen olis uuttera ottais mittastikun käte ja mitais ja piirtäis oikeen suhtees ja laskien, hmm.. Ja sil aikaa ku mä mittailen ja piirtelen voi kaikki muut käydä ihmettelemäs Josefina Larin vaatteit. Mua kovin puhuttelee suuri osa niist.