Hehkutusta ja fiilistelyy ja selityksii ilman kameraa..

Mulla on kadonnu aikaa sitten se varsinainen pointti miks alotin tän blogin, niinku mun niin monenkirjavat lukijat on varmaan kans huomannu. Yks syy oli virallisesti et mun lempilapseni hiljeni luottokortillisista syistä elokuussa 2009. Toinen oli mun irtisanoutuminen töistä heinäkuussa 2009 ja siit alkanu totaalinen rahattomuus. Ajatus oli ettei tarvis niin hirveesti haalia enää lisää kamaa (koska ei myöskään ollu varaa) vaan enemmänki koittaa hyödyntää omaa vaatevarastoo (mikä on, in all honesty, aika laaja loppupeleis kuitenkin..). No joo, nää pyhät nokkeludet alko jäämään jossain välis kauas taakse ja Mairemainen vapaa-ajattelu sai enemmän tilaa.

Hetki sit koko blogosfääri de la mode oli ihan tulessa ajatuksesta et käytäs vaan (olik se nyt) kuutta vaatettaa vaan kuukauden. Se oli must jotenkin dorka ajatus, samal taval ku "älä osta mitään päivä". Tykkäsin kovin Sugarin ajatuksest ja haasteest ettei turhaan rajota itteään vaan ennemmin ottaa käyttöön kaiken sen ihanan mitä kaapeist jo löytyy valmiina. Se oli omalla tavallaan mun blogin ajatus juurikin ja semminkin.

Siksipä juuri pidän valkeasta, kuten hetki sit vaahtosin, et tarviin uusia farkkuja ja haluan mustan puvun, sellasen ihan klassisen ja nätin, simppelin arkipuvun. Mun housu/farkkutilanne on likimain katastrofaalinen, ollu jo jonkun aikaa, ja kun uus puotikin aukeaa ens viikon torstaina klo 11 (willkommen alles) osoitteessa Kauppiaskatu 3, Turku, tajusin et oikeesti tarviin uusia farkkuja noin niinkun työkäyttöön. Noh, seilori oli kiltti ja lainas mulle 100 € rahaa, jolla sain yhteensä neljä (4) paria housuja ja farkkuja. Kahdet ostin H&M:ltä ihan vaan siks et ne oli edulliset ja otin saman mallisena mustat ja harmaat. Sit mentiin yllättäen Haloselle (I know..) mist löyty alennusrekist äärest kliffat Levikset ja Leet, molemmat 30 € ja hurjas ales siis. Leviksis on kiva pesu ja kulutus, vaikka noin periaatteellisesti olen kulutuksii ja pesui hiukan karsastava nykyjään. Tulee niin pissis ja whote trash olo herkästi.. Samalla olen vihdoin hyväksyny itseni likimain ainoastaan farkkuja käyttäväksi, kuvankauniiksi nuorukaiseksi. Ne HeneManen päntsyt ei o farkut mut kovin liki eli ne on hyväksyttävissä. Osin siksikin pidän farkuista et ne näyttää mun mielestä ihan mieltsin upeilta kaiken kanssa. Kattokaa nyt vaikka tätäkin kuvaa. Fiksu miesten puolitakki ja solmuke. You can't fail, can you? Ja koska mun kamera on alkanu tekeen hipster potenssiin 3 kuvii en ees jaksa enää yrittää kuvata omiani, voitte vaan kuvitella mun fabulöösit uudet farmarit.

Tähän väliin otan vaan hehkutuksen miten paljon loveen Vmanii.. Ihan vaan tosi paljon loveen. Oon googlannu niitten sivuilla hyvän tovin tänää ja ollu ihan et wau niin siistii ja upeet mut samaan aikaan mul on hiukan se et mä tarvisin ja/tai haluaisin lehden ihan konkreettisena käteeni, paperina ja selattavana. En tiä mikä siin on et nettiversio lehdest ei oo oikee lehti. Mut silti kehotan, ei vaan käsken teit meneen Vmanin sivuille olemaan ihan et wau miten siistii. Love is in the air..

Ja sit just tää, et älä dorka mee ostaan uutta pukuu ku ota se musta, klassisen tyylikäs ylellist villaa oleva Gaultierin puku kaapist, tuuleta ja ala käytää. Ja näin tein.

Ohes kuvaa vaan nätist Gaultierin asust, ei sen kummempaa.

Eli siis, mitä olen oppinut? ekaks et omas kaapis on kamaa ettei tarvi mennä nyt tähän varattomuuteen enempää raiskaamaan luottokortia ja toiseks et edukkaasti saa kans paljon ku on personal shopper messis kuka kävi edelt kattelees kamoja ja olemas pätevä.

Palaillaa, wearing a nice suit.

P.S. Ihan pakko viel tulla kertoon miten paljon aloin loveemaan Italian Vogues ollutta juttua "Silent" postattuna toisel kliffal saitil, The Terrier and Lobster. Ei mulla muuta.