Santa Madonna # 2

Jos joku osaa selittää mulle miks homot aina lovee kreisei vanhoi muijii ni please do. Mut siihen sen enempää jumittumatta mä jatkan. Ihan itestään selvänä Isabella Blow. Mua aina kiehtoo ihmiset kenen elämntyönä tuntuu olevan muokata itestään täydellinen objet d'art. Plus tää nimenomanen kuva Isabellasta on yks kauneimmista kuvista mitä olen koskaa nähny. Mä tykkään kuvist ihan sikana jos ei viel ollu yleisesti kollektiivises alitajunnas. Varsinki kuvist mis ihminen, taval tai toisel (ja tähän välii niin hienoja kuvia otti herra Mikko Laaksonen Monsuunista ja mä oon ihan et oo.. mut palaan niihin hetkee myöhemmin). Isabella, poor old tortured soul, mut oh sweet jesus miten täydellinen.

Isabellaa on kiitelty hirveest et se löysi McQueenin, et se oli Philip Treacyn muusa, et se oli sitä ja tätä mut must vaan tärkein meriitti on et Isabella tuntui (ja kaikki tietty ihan vaan hiljaisen miehen tarkkaavaisuudella etäält tulkittuna) vaan vilpittömästi rakastavan muotia ja.. muotia. Nimenomaan muotii konseptina, taiteena, ei vältsyyn vartin välein vaihtuvina Gina Tricotin roitteina (no offense GT mut mun käsitys muodist on tiukka ja siihen posseen mahtuu hyvin HYVIN harva merkki..).

Ja kun nyt muodin saral ollaan ni täytyyhän mun lovettaa (fäsärikaudel pitäs likettää kaikkee mut se on ärsyttävästi rajattu reaalimaailman ulkopuolel, ärsyy).

Luin ekaa kertaa Diane Pernetist musitaakseni Gloriasta vuosia sitten. Sellain sivun kokonen juttu, siin oli muitakin muotimaailman "kummajaisii" esitelty sivun verran ja Dianest sanottiin ettei Diane puhu vaan "hengittää sanoja", käyttää aina auringonvarjoa koska iho on niin herkkä auringolla ja kuulusta nutturasta/mantillasta et kukaan ei tiedä kuka sen tekee ja miten mut se on aina ylväänä pystys (ja tohon mantillaan liittyen ette usko miten hankalaks kävi löytää siit infoo, Anu sit autto, kide siit). Yhtäkaikki, must se oli jotenki fabuloivasti kirjotettu ja sanottu. Ja samaan aikaan sydämes läikähti ku mieleen heräs ajatus et on olemas hahmo, karaktääri, kenel saattaa olla imago ja.. tai kenel voisko sanoo on rooli niin vahvasti pääll koko ajan et se ei enää oo rooli, you know what I'm trying to say?

A bitch with drug habit mut Marlenel ei tiettävästi ollu mitään drug habittii. Sen sijaan Marlenel oli melko avara katse suunnattuna maailman, kuppiin ei sylketty eikä mitään heitetty pois. Maalliset lihan ilot olivat lähellä sydäntä ja kenties maailman historian täydellisimmät kasvot. Ever.

Shanghai Expressin puvustuksesta vastas Travis Banton, sangen merkittävä karaktääri Hollywoodin elokuvamaailmas, mitä tulee puvustusten suhteen. Tän puvun suhteen muistan lukeneeni jostain (olisko ollu joku Dietrich-elämäkerta..?) miten kauan haettiin oikeaa sulkaa ja väriä pukuun, et näyttää just oikealta mustavalkosella filmillä. Useamman testin jälkeen päädyttiin värjättyihin kukonsulkiin. Myös Dietrich ite oli aika haka tietämään mis valossa näyttää parhaalta, opastaen kuvausryhmää valojen asennuksessa. Itse näyttelemist Marlene ei pitänyt kovin kummoisena taitona, eikä viimesen haastattelun aikana edes laskenut tekemiään mykkäelokuvia elokuviks.

And last but not least, Anna Piaggi.

Mä en oikeen tiedä mitä mä halusin sanoo täl listauksel vanhoi akkoi kreiseis vaatteis, kai jotain.. Tai sit en, muuta ku korostaa miten paljon maailmaan mahtuu hienoi tyyppei, ketä mä jotenkilovetan ja rispektaan, mitä mä pidän kunnioitettavana taiteen keräämisenä..

Mä en o koskaan osannu ajatella hirveesti sukupuolta, varsinaisesti. En o koskaa tajunnu kun puhutaan tyttöbändeist tai korostetaan mis tahansa uutises sukupuolta. Mut huomaan sen, varsinki näin vanhemmiten, et herkemmin liketän (vanhoja) naisia. Näin keittiös psykologin pallil istuessani pohdin josko se osin n sitä et naisten mahikset saavuttaa jotain.. "suurta" elämässä on enemmän kiven takana ku miehillä, kenel oletetaan olevan se taito ja pätevyys ihan luonnostaan? Ja herkästi naiset ottavat kovin maskuliinisen otteen menestyesään/menestyäkseen kovin patriarkaalisis maailmois (politiikka, pankki..) ikäänku se ei naisellisel otteel olis mahdollist menestyy, ja hyvin saattaa siis olla et lasikatto tulis kovinki nopeesti vastaan.

Siks kaiketi mua kiehtoo nää rouvat, ketkä ovat tehneet mitä halunneet, taval tai toisel, ja muutamas tapaukses suosiolla hylänneet miehiset keinot ja tavat ja sen sijaan menneet all the way toiseen ääripäähän? miehenä mun on hankala käsittää millasta on olla nainen, miten paljon on olemas näkymättömii rajoi ja estei. Homona mä tajuan äärest hyvin millasta se voi olla. Millasta on kun ihmisarvo on ajoittain olematon. Kun joutuu todistamaan kaiken pätevyytensä ja silti suoritus kuitataan "ihan hyväksi".