sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Simplicity and utility ja miten jotku vaan jotenki diilaa kaiken näyttää mun silmii hyvält

Mä olin aikoinaa duunis kirppiksel, tarkemmin sanoen UFF turvas mulle säädyllisen elämän ja suhteellisen vakaan toimeentulon (sain siis aina maksettuu mun luottokortin minimilyhennyksen, noin suurin piirtein ja useimmiten). Lienee helppo uskoo et mun vaatekaappi täytyy herkästi, nopeesti ja ilman loogist tarvetta.

Samaan aikaan siel oli rekit täynnäns kamaa mikä mun silmiin oli vaan et ewww ja WTF. Ja esimerkkinä voisin käyttää liian pientä poplarii täysin epävärisenä, tai muodotonta sini-valkoraidallista palmikkoneuletta helt pumpulisena. Mul ei olis tullu mieleenkään ostaa niitä, eikä varmaan tulis vieläkään ihan helpost ekana ajtuksiin et wau, mä tulen niin rokkaan Turun näis asuis.

Sit menee Sartorialistin sivuil ja bongaa siel kaks jannuu ketkä on mun makuun vaan ihan supertyylikkäinä liikentees. Ja voih, toisel on yllänsä totaalisen epävärinen poplari (mä vaan loveen tät sanaa just nyt ja kutsun kaikkii epätakkei poplareiks) liian lyhkäsel hihal ja huonol istuvuudel ja näyttää ihan priimalta. Toki Diorin väsky ja näpsä nahkahanska auttaa asiaa, luo sen täydellisyyden ja harkitun porvarillisen boheemiuden ristiaallokon mikä kolisee mun sydämen läpi jättäen portit auki universaalil rakkaudel.

Ja sit on tää jannu. Kaikki tietää varmaan jo mun suunnattoman rakkauden ja fiksaation kaikkeen.. merelliseen, shall we say? Mul on nyt jonnin aikaa jo ollu haaveis saada valkonen poolokauluksellinen palmikkoneule mitä sit vois yhdistää sinisen kaposemman ja hiukan kulahtanaamman farmarin kans. Miksei sihen sit laittas iteki hiuka pientä pipaa, esim. punast ja sirmakkaa, hiukankin Cousteau-henkist ja kaivais kaapist ne Dr. Martensin soljelliset kävelykengät? Olis fiksun olonen ja samaan aikaan rento ja.. merellinen.

Mut tää on tää, ku must tuntuu et mä en jotenki aina vältsy osaa kantaa kaikkee niin et tulis se kliffa boheemiuden ja porvarillisuuden harkitun kaoottinen ristiaallokko. Ku mä oon hiukan löperö, et housut klottaan ja säädän, riuhdon ja olen kaikin puolin Aulis Kaakko kun kumarrun tai kyykistyn.

What to do ja olisko se vaan sit se mun boheemiuden ja porvarillisuuden harkitun kaoottinen ristiaallokko, et on sellanen riuhtova ja klottanen?

Hmm.. täytyy funssaa ja oikeen sovitella eri juttui.

Palaillaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti