Santa Madonna # 3

Seven down, two to go.

Nina Hagen. Kun nuori, itseään etsivä hahmo löytää Salon kirjastost Nina Hagenin omaelämäkerran, Ich bin ein Berliner, se on jotain suurta. Ennen yhdenkään biisin kuulemista mä olin jo fani.

Nina Hagen.

Mulla on ollu elämässä joku.. mä olen aina jotenki hakenu jotain, jotain suurempaa, sillee.. (luvassa latteuksia ja paatosta..) henkisyyttä, hengellisyyttä. Mulle tää kristinusko on aina ollu ahdistava ja siks olikin niin mahtavaa laulaa Hagenin mukana hare krishna mantraa, olla kasvissyöjä, olla (tai siis omalla angstisen teinin maneereillani) hyvä ihminen. Sanomattakin selvää et se kaikki on mennyttä elämää. Mä olen löytänyt itseni ja hyväksyny ettei henkisyyttä tai hengellisyttä o tarkotettu mulle sillä tavoin mitä monet sen löytää ja toteuttaa. Mä löysin muodin ja ihmisyyden, just like that.

Hagenissa mua on aina viehättänyt täysin päätön tyyli. Vahvasti punkista ammentava, sekoitettuna discoon ja rockiin, luokaton meikki.. how can you not love that?

Suuren särön rakkauteen teki 12.6.2010 Kaisafest. Niin kovin odotettu ja etukäteen hehkutettu, ensimmäistä kertaa elämässä Nina Hagen livenä, parikymmentä vuotta jonotusääntä kuunnellen. Ja märkä pyyhe päin naamaa.

Nina on löytänyt jumalan ja jeesuksen, big time. Sen verran olen häijy ja ennakkoluuloinen et siit ei yleensä hyvä seuraa. Eikä seurannutkaan..

Samaan aikaan oon kelannu et haloo.. jokaista huonoa bluesvetoista gospelia vastaan on Hold me, jokaista keskeytettyä huonosti esitettyä kitarointia vastaan on New York / N.Y. ja jokaisen epämääräisen jeesusvälispiikin voi korvata Ave Marialla.

Nina, Nina.. Aiheutit kohun esittämällä miten naisen orgasmi toimii, aiheutit kohun menemällä naimisiin Irokeesin kanssa, kysyit Cosman synnyttyä ensimmäisenä "onko se musta vai valkoinen". Nina Hagen ei koskaan oikeen tuntunut pelaavan sääntöjen mukaantai edes niitä vastaan, Hagen toimi säännöistä täysin piittaamatta. Ja onhan Hagenin tyyli yksinkertaisesti syntisen hieno. Ainakin ollut. Uuden hengellisyyden myötä tyylikin on.. tylsä ja halpa. Tai no, halpahan se tavallaan aina olikin, sehän siinä niin viehättikin. Vaikka Street-levyn kannessa Hagenin sut olivat "by the three great ones; Westwood, Gaultier and Alaïa".

Hold me. Kuvattu Gaultierin myymälässä Pariisissa, lienee aika helppo arvata myös Hagenin puvuston olevan Jean Paul Gaultierin putiikista.

Huoli pois, Nina. I still love you.. Mut ihan siks sanaks, en meinaa ostaa uutta levyäsi. En halua enempää rikkoa menneisyyden loistoa.

Nina Hagen muovas vahvasti aikoinaan mun mielikuvaa.. tai ei.. mtes tän sanoo..? Mun oma mileikuvani naisellisuudesta ja kauneudesta muuttu aika paljon Hagenin ansiosta. Niin ulkonaisesti ku sisäisestikin.

Kun mennees elämäs jaksoin enemmän meikkaa ja kuvaa ja laittaa olin aika.. yks kaveri sano aikoinaan et on kiva kattoo mun kuvia kun mulla ei o mitään rajoja (meikin suhteen). Uskon vahvasti et Nina Hagenin viitoittamalla tiellä siinäkin mentiin.