The mutual slump..

I have nothing to say. It's the end of an era. Mut kattellaa josko joskus taas palaillaan. Ha det bra.

'Shopping list for mom' thank you darling

I feel all springy. Yrittäjän arki oikeesti.. aika katoaa.. samaa shittii ku aikasemminkin, ideoit pääs miljardi ja aikaa toteuttaa vaan 3, ehkä 4.

Anyway, taidetädit innostaa mua monel taval, koko se simppeliys mikä niis kaavois alkaa olemaan kantava teema ja myös ajatus ettei tulis leikkuujätettä oikeestan, et käyttäs kankaan niin tehokkaasti ku mahdollista. Okei tän voi kääriä ekologisen ajattelun (biohajoavaan) käärepaperiin tän ajatuksen myös mut toinen (ja mun kohdal ehkä suurempi parhaillaan) on ihan taloudellinen puoli. Taloudellinen tilanne ei anna periks ostaa kaikkee sitä tyykimäärää mist haluisin tehdä ja kokeilla, eli osin siks meinaan et ne kankaat mitä mulla on kotona tulee ihan superisti hyötykäyttöön. Ja siin on se sama feng shuinen ajattelu osin myös mikä on jyllänny mun vaatekaapeis ja kodis yleensäki viime aikoina et kun tot kamaa ja materiaalii on omast takaa hyvinkin viljalti ni miks ostaa uutta ku tsekkaa eka vanhat ja olemassaolevat ja laittaa vaatteesen. Saa samalla siivottua yhden kirstun ja 2 Ikean muovilaatikkoa. Handy.

Mut siis ostoslistalla olis silti kaikest huolimatta ihan klassisen tyylikäst raitatrikoota.. pumpulinen tai bambuinen.. okei puuvilla kyl melke voittaa siin mieles et bambu oon nähny vaan yksvärisenä ja puuvillaa piisaa. Mulla on transpiraatioo et tekis puna-valkosest mut samaan aikaan ihan perus musta-valkee kans kutkuttaa kovasti mieltä ja elämää, sydänt kans. Sit haluisin ihan jotain pätevää mustaa villakangasta, ohkasta kuin mun yöuneni ja kiiltävää kuin hiukseni 3 päivän pesemättömyyden jälkeen.

Mut niin, all springy sanoin alussa ja täs oli mun mutkaton aasinsilta asiaan; mä haluun tehdä raidallist ja merellist tavaraa kevääseen. Ja yhdistää taidetätien muodot (hi hi..) miesten vaatteisiin. Tavallaan lopputulos olis somewhat unisex, mut mut.. mä en tykkää siit termist oikeestaa ihan hirveesti. Siin mieles trikoo ja siit tekeminen kliffaa et se aika nopeeta ja iisiä, ei tarvi niin paljoo täristä ja ihmetellä.

Samaan aikaan mua kiehtoo just mist aikasemmin jaappasin niin 1800-luvun alkupuolen miesten vaatteet, samaan aikaan ku nään siin paljon yhteyksii 1920-luvun pöhinöihin. Androgyyni on taas yks sana lisää mist et en niin innostu sanana mut mikä kuvastaa ihan kivasti mun tän hetkist mielentilaa ja ajatumaailmaa.

Ja sit mun silmien eteen aukee tää muotokuva. Vuonna 1924 Romaine Brooks maalas Lady Una Throubridgen muotokuvan jamä oon ihan et say what wha what what.. Niin täydellinen ja niin inspiroiva. Hiukan samaan tapaan ku sen leffan mist jaappasin (Beau Brummellist) ihan eniten sain kiksei sit alusta mis oli kuvattu Brummellin pukeutumisrituaalii ja otettu fiksuu lähikuvaa cravatin sitomisest. Life is in the details. And I like them.

Okei meil alottaa 2 työntekijää täs pian ja meinaan et säädetään niin et sais enemmän aikaa touhuta noit vaatejuttui ja omii mallistoi. Ihan siksikin et mä tarviin sitä ja kaipaan sitä tekemistä ja luomista ja kaikkee sitä hulluutta mitä siihen liittyy. I love it. Ei yrittäjän arki niin kauheet oo, mä tykkään täst et on itsens herra mut aika.. mä haluan lisää aikaa. Ja mun viime aikoina taas pehentuneet unihäiriöt ei auta tilannetta yhtään.

Anyway, mun päivä jatkuu nyt toistaseks taidetätien kaavoil (mist ha ha tulee samoil kaavoil miehil shortsii kevään ja kesän rientoihin). Unisex ja androgyyni. Synergia, rapsakka, tahtotila ja mummonmarkka.

Ha det bra!

This charming man

Mä katoin eilen leffan 'Beau Brummell: This charming man' vuodelta 2006, tai siis en tiiä onk tullu joskus telsust sarjana tai mite mut se ja sama. Okei, en mee nyt mitenkää syväanalyysiin koska en me koskaa mut mä tavalaan tykkäsin siit. Ihan siks sanaks et siin oli muutamat hyvinkin nätit puvustukselliset detskut ja yksärit. Mul kans vahvasti heikkous miesten muodin suhteen just tuonne vallankumouksen jälkeiseen aikaan, Napoleonin aikoihin. Must ollu kovin fiksuu pukeutuminen sillon. Varsinkin leffas oli hupaisa kohtaus kun Brummell kohtaa kadulla kaks jamppaa ja loukkauksia vaihdetaan; "Dandies!" "Fops!" ja sit otetaan nyrkkitappelu. Hello, punkit ja fiftarit. Nerokasta! Ja voin juonipaljastuksii sen verran et dandyt voittaa tappelun..

Mutta mutta, vallan nostaa päätään halu tehdä jotain fiksuu ja kliffaa vaatetta miehille, ihan kauppaan saakka. Time is money, sanotaan, ja se on niin totta. Emma-gaalan vaatteet on nyt valmiit ja ok, asiakkaat tyytyväisiä ja se on sillai tärkeää että.. well se vaan on tärkeää. Seuraava show ja tapahtuma on kaupal 19.3. ja sitä ennen on pari tapaamista eri merkkien kanssa, Hesassa ja 2 Turussa, lisäks pitäs ehtii tekemään pari projektia ja laittamaan kankaat hyötykäyttöön koska just nyt olen niin rahaton ja tavaraan rakastunut ettei o varaa oikeen ostaa tyykiä. Pakottaa hyödyntämään ne kankaat kun on jo omistukses.

Ha det bra, mä jatkan kahvin juontii ja sit alan sättäämään tasosaumuria ja bambua. (Tässäkään postaukses ollu mitää järkee tai pointtii, I hear Maire calling!)

Down memory lane..

Mä eksyin mun menneeseen elämään hetkeks, Mairen luo. Mä muistan hämärästi olleeni aika masentunu ja ahdistunu mut en koskaa aatellu milt mun jutut saatto kuulostaa. Vuosia on kulunu 4 tai 5 ja elämäs on kaikki hienosti. Mä en tajunnu sillon yhtään kuin hukas mä oikeesti olin. Tavallaan.. ku mä en millää osaa ajatella et se ihminen kuka on vuodattanu sen kaiken olen minä. Strange.. Elämä kantaa. Ja ystävät.

Anna hyvän kiertää.

Aamun inspis ja ihmetys samas paketis

Lyhykäisesti ja näppärästi; nousin taas tapani mukaan puol kuudelta, laitoin Rupaul's Drag Race Season 2:n pyörimään taustal ja aloin rullaamaan läpi kaikkii blogei ja uutisii ja sivustoi ja kas!

Sugar oli postannu taannoin ylellisen ihanaa miesten muotii ja mä olin heti et omg täähän on just sitä mitä mä haluun, noin niinku vaatteellisesti ja tyylillisesti. Ylellist harmaat ja mustaa, fiksuu, hiukan ränsistynyttä ja boheemii, hiukan high class ja old money. Robert Geller, I think I love you. Ja Sugar kiitti kun vinkkasit.

Nää kaikki kuvat on kössitty täältä et menkää ja ihmetelkää. Samaan aikaan mieles pyörii ajatuksii et shit, kun kaikki hieno on tehty ni what's the point koittaa enää koskaa mitää. Mut se ajatus menee ohi aika nopeesti. Yleensä.

Kun nyt oiken kattoo näit kuvii ku ne on tällai rivis ja rinnakkai ja alekkain ni onhan täs nyt kovin nätti värimaailma valittu. Kolmannes kuvas mua viehättää lievä Chanelmaisuus ja iskee heti seuraavana ihastuksen puolel miten nokkelasti on laskettuu vyötäröö ja siihen laitettu mun silmiin täs pimeydes ja tähän aikaan aamust smokkivyöltä näyttävä asuste. Mullahan on smokkivöihin kovin suuri rakkaus ja kaikkeen klassisen miestenpukeutumisen tilpehööriin mitä käytetään "kreisisti" ja "vääräs paikas". Thinkin' outside the box ja playing against the designer. Ja mua niin korpee et YouTube on poistanu nerokkaat Brenda Dicksonin klipit vuosten takaa tai sit mä en vaan osaa hakee niit oikeil hakusanoil mut yhtä kaikki, tuubi tarjoo pelkkää parodiaa.. Schade.

Kaikkihan on jo kauan manannu miten pillit on niin last season ja et lahkeet levenee ja siltappaa ja okei, mä käytän nykyään pillei ihan siks et olen lihonu niin kauheesti et kaikki vaan näyttää mun pääl pilleilt. Mut siks sanaks; mä olen alkanu hiukan kaipaamaan jalkatteni ympäril enemmän matskuu hulmuumaan. Tai ei ees hulmuumaan koska tykkäisin et sais olla hiukan jämäkämpi matsku mut tiiätte mitä mä meinaan.

Ja siinähän ne kuitenkin on, kaposet farmarit. Ja ei voi silti sanoo et näyttäs huonolt.. Et ota täst nyt sit selvä mitä Jaakko haluu. Tai no, Jaakko haluu kaiken nyt heti ja samaan aikaan kätevän hallitun vaatekaapin mis kaikki sopis yhtee eikä olis ylettömästi mitää. Koska ylenmäärin on väärin.

Siks sanaks et odotan kovasti kevään ja kesän kamojen saapumist kaupal. Osa on jo tullu osa on tuloillan. Yrittäjän rankka arki (vittu mul on vaikeetaaa...) mut Tanskan yhden tilauksen laskutus on mot helvete ja sitä koitetaan nyt säätää mut sit siin se bonus et ei o meitin virhe jos he laittavat väärän laskun. Tai sit he on laittanu väärät vaatteet meil, mene ja tiedä.

Meillehän on tulossa kama hiukan kaikkialt mut se jännä kun on innostanu meitä on et so far ihan paikalliset merkit on myny melkeen parhaiten. Ja tää on must siin mieles kivaa et antaa varmuutta esim. omien kamojen suhteen et voivat nekin myydä sit aikanans ku saan niit tehtyy, toivottavasti jo maaliskuun alust eteenpäin.

Ja loppuun hehkutan näit päntsyi. Must fiksut. Nyt meen laittaa itteeni nätiks ja alan tekemään bambukaftaanei.

Ha det bra!

He's in fashion

Juotiin eilen hiukan sellaset kotihöpsöt. Oli skumppaa (obviously..) ja sit suositusten mukaan tehtiin drinksui yhdistämäl Stolichnayaa, raparperiliköörii ja greippimehuu. En o hetkee ollu niin hauskois tunnelmis. Sillai fiksust kivast kotosal. Sit päätin hyödyntää tän hetkisen olon ja laittaa oikeen pitkän tajunnanvirran tulemaan. Ja ihan täysin randomeil kuvil mitkä mulla on talles koneel ja sanon et se on kuulkaas nyt sunnuntai ja mun ei tarvi edustaa tai tehdä mitää päätöksii tai mitää. Ja sen verran vaan sanon et täs ekas kuvas on monet osaset kohdillaan. Mullahan on heikkous frakkeihin ja shaketteihin, enemmä viel frakkeihin. Ja myös pukuihin ja miehiin puvuissa. Puku tekee miehen ja sillee, se ei o ihan hatust vedetty teesi mut samalla siin on se et puku pitää osata kantaa, mies taas ei tee pukua, if you catch my drift.

Miesten muoti on must fabuloivaa. Sen historia ja kaikki ne kreisit käänteet mitä sen piikkii on laitettu. Ja siit tekee viel kreisimmän nimenomaan se et miesten muotia ei tavallaan oo olemassa koska men don't dress for fashion, they dress for fit and comfort. Ikiaikainen totuus. Ja saman todisti Keski-ikäisten miesten muotiblogin pitäjä televisiossa täs viikko pari sit. Mua vallan huvitti Kari Haakanan väite ettei miesten muodissa ole tapahtunu mitään 50 vuoteen, koska olen niin kovin täysin eri mieltä, tietty. Must koko konsepti on sinällään kiinnostava, tää em. blogi. Tottakai se on sarkastinen ja ironinen, mut samalla se vahvistaa just ne kaikki stereotypiat mitä misten muodin kohdal on olemas ja ihmisil mieles. All the way siihen pisteeseen et huumorin piikkiin laitettuna (ja mun taholt kovin kärjistettynä) muodista tai takin materiaalista kiinnostunut mies ansaitsee potkun munille. Ja täs vaihees voin kans sanoo et tää ei nyt liity enää niinkään em. blogiin vaan ihan kokonaiseen miesten muodin kehityksen historiaan, muutaman vuosisadan ajan. Mies ja muoti, muodikas mies, muodista kiinnostunut mies; homo ja/tai kaikin tavoin epäilyttävä karaktääri. Dandy? (Pakko se on sielt kaivaa framil taas se termi ja konsepti. Vaik sekin kokenut pahan inflaation, se termi.) Niinhän se on aina ollut, muodikas mies ei vaan ole ollut mies. Ja siinä määrin yhteiskunnalliseks vaaraks koettu, et väkivalta, henkinen ja fyysinen, on hiljaa hyväksytty tapa diilata nää tyypit (Brummell, Wilde..).

Miesten muodin suhteen ei oikeestaan oo varsinaisesti sillai hyviä blogeja. Ne tuntuu olevan aika kahtia jakautuneita; joko ne on hyperkonservatiivisii ja tarjoaa miehelle vain sen puvun mustana, harmaana ja laivastonsinisenä (keväällä kreiseimmät voi heittää pataan kamelin..) tai sit täysin toista ääripäätä ja dumpattu täyteen silkkoa kiiltokuvaa. Kumpikaan tapa ei tiettykään oo huono tai väärä, who am I to judge, mut must se on vaan hurjan kiinnostavaa et naisille on olemassa sangen laaja spektri blogii ja sivustoo kun hiukan ottaa syvällisemmän otteen yleensäki muotoiluun. Nyt joku vois sit kysyy et miks mun oma blogi on sit niin dorka, et miksen ota ite sitä manttelii harteilleni mut siihen on ihan se yks pätevä syy et mä en jaksa.. must on kivampi lukee muitten valmist tekstii.. Ja siks sanaks taas Valerie Steele; nero ja lahja maailmalle. (Ja sit sanon et tää kuva on taas mun ideaali sisustuksellisesti.)

Mut nii, must on sillai kiinnostavaa et, ihan yleisest siis muoti ei pelkästää miesten muoti, tykätään niin kovin herkäst lytätä turhuutena ja typeryytenä mut samaan aikaan se on kuitenkin koettu niin tärkeeks asiaks et sitä jaksetaan kritsoida ja ironisoida. Jos mietin itteeni, ni ne asiat mitkä oikeest on mulle/musta turhia on kokonaan pois mun elämästäni. Jos oikeen jostain asiast innostun tai vastaavasti tulistun, ni kertoohan se et se on mua tavala tai toisel vahvasti pöyhäsevä asia jos kerran mieltä kaihertaa tai sit suuremmas mittakaavas jos koen sen niin merkittäväks et oikeen alan nähdä vaivaa ja käyttään aikaani ja aivojani sen eteen. Ja gyyl mun täytyy sanoo et ohan miesten muoti ihan sairaan kiinnostavaa. Siin tietty kaikkee bonarii mukana, et gender issuet ja normit, valtava (suht piilotettu, ainakin yritetty) mielikuvamarkkinointi ja bisnes. Miks miehet ei olis samalla tavalla markkinoinnin kohteit ku naiset, koska samal tavalla ne mielikuvat miehille luodaan. Miten pokaat naisen, miten "kuljet omia polkujasi" ja olet aito ehta mies. Kaikkinaiset James Bond ja Indiana Jones viittaukset ja vihjeet. Et ei ei, ei tää o ollenkaa muotii koska se on naisten ja hinttien hommaa, mut kato ku ostat tän uuden mallisen reisitaskuhousun ja vaelluskengät ni daamii kaatuu ja olet askeleen lähempänä alkukantaista sisintäsi. Kun viel ajat sil Hummeril ku se on kaupunkiolois niin näpsä.

Joo mä tykkään muodist ja mä loveen muotiblogei ja yleensäki blogei. Osa on rehellisii, osa on olevanas, osa oikeesti raivostuttaa mua ja silti ja siks just niit luenkin. Mut täs on tää, et koska mä oon niin überhyvä ihmisenä, ni vilpittömästi jos mä nyt sanonkin et oon raivona jostain blogista ni ei se sillee mee et mä jaksaisin keuhkoo lopulta. Mä oon sillee hiuka pikkupoika et oon ihan liekeis melkee kaikest mikä tähän elämään ja maailmaan liittyy. Ja tulkitsen asioi ja analysoin ja rakentelen omii teorioit päässäni. Et inget illa joka suuntaa.

Ja ei, mä en todellakaan pidä muotiblogia vaik muodist ja vaatteist tykkäänki jaappaa. Siin vaan se, et muoti ja vaatteet on likimain ainoot asiat mitkä mua lopulta kiinnostaa ja innostaa niin paljon et jaksan oikeen olla asias kiinni ja tohkeissaan. Mä en ees tiiä lopulta kuka pitää muotiblogii..? Lopultahan kaikki pitää vaan blogii. Osa tavallaa piilottaa sen häpeilemättömän materialismin ja ja halun vaan saada ilmast kivaa ja goodiesei (jos mahollist) hienovarasemmin, osa luukuttaa senkin ihan rehdisti framil. (Ja rehdist materialismist puheen ollen, mun täytyy pian postaa kuvii mun uudest ihanast nahkatakist ku jäi käteen taannoiselt 'Päivä NK:lla' risteilylt vaik se ei jääny haaviin NK:lt)

Eilen törmäsin ekaa kertaa tähän blogii ja oon ihan et täst mä tykkään, ihan tosi paljon. Luettavaa/katottavaa matskuu on vaan niin monta kymment sivullist et siin menee tovi mut mä oon ihan fiiliksis.

MouMou

Ha det bra!

Quickie

Mä saatan olla vain romanttinen hupsu mut onk tää kenties ihanin setti you have ever seen? No okei simppeli melko musta ja bla bla mut mä diggajan.

(Alexander McQueen kuva men.style.com)

Mun feng shuinen mania siivota mun kaappeja jatkuu ja samaan aikaan alan keräilemään uusii kliffoi klassisii fiksui ku kävis yksiin eikä olis ollenkaan kompromissei.

Palaillaa. Ha det bra!

Uudet thulet puhaltaa

Stellan tarina sai mun sisäisen pesänrakentajan mut myös skumpan ja shamppanjan liikakäyttäjän nostamaan päätään. Meil on joo äärest nätit skumppalasit, kait niit sanotaan amerikkalaisiks joissain piireis, mut siis fiksut kultaset reunat ja matalat ja leveet. Onhan meil muutama huilu Ikeasta mut ne ei oikeen kestä mitään ja niit tosiaan vaan se pari enää jäljel. Mut siis niin, me ollaan ihan et what what, kultaus rapisee mein näteist vintage-laseist jokases hellävarases käsin suoritetus tiskaukses ja okei ne kans hiukan nirkkosen kokosii.

Mut oi oi, kaikki murheet unohdettu kun saatiin transpiraatio et meil tulee kans Ultima Thulet pöytään skumpalle. Meillähän on noin arkikäytös Ruska-astiasto muna- ja tuhkakuppeineen (+tietty viilikulhot ja mokkakupit ja kahvikupit ja..) ja siis oikeesti, mikä menee päheemmin Ruskan viereen ku Ultimat? No ei mikään. Ja samaan aikaan sydäntä lämmittää et Ruskan ollessa vaatimattomasti n. 80-osanen sarja myös Ultimaa voi kerätä koko sarjan 10 eri lasia. Iittala kutsuu taas. Ja Ultimas se kliffa puoli et ei o mikään ihan päättömän hintanen setti.

Simplicity and.. öö.. utility?

Mä oon jo hyvin kauan ollu ihan gaga kimonoihin ja japanilaiseen tapaan suunnitella vaatteita. Otin kirjastosta pinon kimonon historiasta ja, well, kaikesta kerovaa kirjallisuutta ja paras opus tais olla se yks uus (en muista nimee tai tekijää..) mis on vallan kaavoja ja ohjeita kimonon tekonn ja muutenkin siis japanilaisten perinnevaatteiden tekoon.

Mua on alkanu muutenkin kiinnostaa viime aikoina ihan ankaran yksinkertainen tyyli tai oikeemmin tyyli mikä syntyy kun kaavat ja muodot on karsittu ihan äärimmilleen. Mua inspiroi (tää on noloo mut en muista yhtään sit merkkii enkä o laittanu sitä ees kirjanmerkkeihin, anteeks..) hirveesti yhden japanilaisen vaatemerkin ajatus ja konsepti et he tekee vaan yhtä kokoa kaikist vaatteist ja vaate näyttää sitä kautta aina erilaiselta kunkin kantajan päällä. Mua kiinnostaa täs enimmäkseen tavallaan uniikin ja sarjatuotannon välinen harmaa alue, et tehdään sarjassa mut tavoite on saada vaate näyttämään eriltä eri ihmisten päällä. Toinen inspiroiva juttu oli tarina jonka luin Halstonista ja siitä miten Halston ei tykännyt käyttää nappeja tai vetoketjuja, vaan vaatteet oli (yleensä) auki ja sidottavissa kiinni vyön tai muun kappalan avulla, miten Halston vei taas äärimmilleen sen yksinkertaisuuden, ja samal täs on hiukan kaikuja kuin tuossa 1 size-konseptissa, et jokainen voi itse enemmän määritellä miten käyttää kolttuansa.

Mun taidetädit on ollu alusta asti aika samassa hengessä tehtyjä, tavallaan. Oon koittanu saada kaavat minimoitua äärest yksinkertasen muotoon ja leikkuust jäävät hukkapalay koitan saada kans jotenkin hyöytykäytettyy, so far mul on raflaavaa ideaa ja kreisii konseptii päässä. Toisaalta mun taidetädit on viime viikkoina hiukan alkanu siirtymään kohti Spice Girlsei ja kuten Stella totesikin, se ei o mulle mitenkään uutta et projekti elää ja et jännä nähdä sit kuvauksis lopulta mihin saakka se ajatus on vaeltanut.. Touché, Stella.. se on juurikin mun helmasyntei. Ajatus kirmaa nopeemmin kuin jaksaa ja ehtii tehdä protoo ja lopullist päätöst. Mut kattellaa.

Mä en nyt postaa mitään kuvii vaan laitan parit videot tuubista. Ne ei o haute couturee mut ne on mun silmiin taidetta. Näi videois on jotain melkeen hypnoottista ja mä ymmärrän jos ei jaksa kattoo niit kokonaan, ne on aika pitkiä. Mut sisso..

Ha det bra, palaillaan.

Pikasesti vaan fiilistelyy

Ilman mitään järjestyksii tai sen suurempii filosofioit mun täytyy rohkaista itteeni taas jotenki innostumaan jostain ja siis se meinaa mul täl hetkel kevään ja kesän tuloo ja omaa kauppaa ja mietintää et mitä haluaisin tehdä noin niinku vaatteellisesti ja kaupallisesti ja minällisesti et milt haluun näytää, mikä viehättää silmää ja sillee, you know, important stuff. Stuff that matters, deeply and profoundly.

Okei, pakko hiuka länkyttää mihin kiinnitin huomiota ettei jää kaivelemaan ketään. Fiksu musta setti joo mut mikä on tää turkisjuttu kaulas, onk se huivi onk se liivi? Ketä kiinnostaa se näyttää kliffalt. En muista mist oon tän kuvan nickannu mut jostain, kuva on pariisist ja ui ui, nätti.

Tietty mä oon aika helppoo kauraa heti ku on mustaa paljon ja nahkaa ja kittanaa ja jotenki mystist muotoo. On helppo olla helppo.

Must fiksun näkönen ku (at least in my mind) harmaa college roikkuu mustan nahkatakin yli, et on sellain tunne et hiukan kulahtanu ja vanuttunu. Ja kans; aurinkolasit (ai miten mä odotan et alkaa aurinko paistaa ja voin laittaa mun ylellisen ihanat Jacobsit päähän.. mä niin loveen niit..) ja hattu, nahkatakki ja (at least in my mind) harmaa college. You can't fail, can you?

Kaiki kuvat kössitty Sartolialistin sivuilt ja seuraavas ei niinkää vältsyy puhutellu asu tai mitää sillee ihan spesusti mut must vaan kliffa setti, fiksu takki ja kivat viikset.

Ja vaik kaikki on et oh no viikset on niin passé ja niinku niin out et on ihan super hipsterii et on viikset koska se on niinku post-modernii ironiaa ni mä en jaksa sellasii funsata, ku mä vaan liketän kybäl tät hahmoo, tukkaa ja viiksee ja samal mun täytyy sanoo et Watanaben rotsi on fiksu ja muhun kyl it kuitenki vetoo et tää kuvio ja rikottu linjaa et mis millast ornamenttii et perinteisesti jumppereis nähty rantu onki yhtäkkii bleiskas. Kreisii, mään.. mut kliffaa samal. Ja kaikest mustuuden puuttumisest huolimatta mä melkee voisin nähdä itteni pukeutumas tällaseen kliffaan asuun ja settiin.

Varsinkin ja semminkin, typistän loput kuvat;

Musta hahmo muistuttaa mua taidetädeist ja vimppa kuva muistuttaa mua kovasti Sugarist. Ha det bra. Mul jotenki kupliva tunne et saatan laittaa pätevän referaatin kevään vaatteist tänne jos oikeen inspiroidun ja so far Burberry Prorsumin miesten kuteen oli ihanat..