'Shopping list for mom' thank you darling

I feel all springy. Yrittäjän arki oikeesti.. aika katoaa.. samaa shittii ku aikasemminkin, ideoit pääs miljardi ja aikaa toteuttaa vaan 3, ehkä 4.

Anyway, taidetädit innostaa mua monel taval, koko se simppeliys mikä niis kaavois alkaa olemaan kantava teema ja myös ajatus ettei tulis leikkuujätettä oikeestan, et käyttäs kankaan niin tehokkaasti ku mahdollista. Okei tän voi kääriä ekologisen ajattelun (biohajoavaan) käärepaperiin tän ajatuksen myös mut toinen (ja mun kohdal ehkä suurempi parhaillaan) on ihan taloudellinen puoli. Taloudellinen tilanne ei anna periks ostaa kaikkee sitä tyykimäärää mist haluisin tehdä ja kokeilla, eli osin siks meinaan et ne kankaat mitä mulla on kotona tulee ihan superisti hyötykäyttöön. Ja siin on se sama feng shuinen ajattelu osin myös mikä on jyllänny mun vaatekaapeis ja kodis yleensäki viime aikoina et kun tot kamaa ja materiaalii on omast takaa hyvinkin viljalti ni miks ostaa uutta ku tsekkaa eka vanhat ja olemassaolevat ja laittaa vaatteesen. Saa samalla siivottua yhden kirstun ja 2 Ikean muovilaatikkoa. Handy.

Mut siis ostoslistalla olis silti kaikest huolimatta ihan klassisen tyylikäst raitatrikoota.. pumpulinen tai bambuinen.. okei puuvilla kyl melke voittaa siin mieles et bambu oon nähny vaan yksvärisenä ja puuvillaa piisaa. Mulla on transpiraatioo et tekis puna-valkosest mut samaan aikaan ihan perus musta-valkee kans kutkuttaa kovasti mieltä ja elämää, sydänt kans. Sit haluisin ihan jotain pätevää mustaa villakangasta, ohkasta kuin mun yöuneni ja kiiltävää kuin hiukseni 3 päivän pesemättömyyden jälkeen.

Mut niin, all springy sanoin alussa ja täs oli mun mutkaton aasinsilta asiaan; mä haluun tehdä raidallist ja merellist tavaraa kevääseen. Ja yhdistää taidetätien muodot (hi hi..) miesten vaatteisiin. Tavallaan lopputulos olis somewhat unisex, mut mut.. mä en tykkää siit termist oikeestaa ihan hirveesti. Siin mieles trikoo ja siit tekeminen kliffaa et se aika nopeeta ja iisiä, ei tarvi niin paljoo täristä ja ihmetellä.

Samaan aikaan mua kiehtoo just mist aikasemmin jaappasin niin 1800-luvun alkupuolen miesten vaatteet, samaan aikaan ku nään siin paljon yhteyksii 1920-luvun pöhinöihin. Androgyyni on taas yks sana lisää mist et en niin innostu sanana mut mikä kuvastaa ihan kivasti mun tän hetkist mielentilaa ja ajatumaailmaa.

Ja sit mun silmien eteen aukee tää muotokuva. Vuonna 1924 Romaine Brooks maalas Lady Una Throubridgen muotokuvan jamä oon ihan et say what wha what what.. Niin täydellinen ja niin inspiroiva. Hiukan samaan tapaan ku sen leffan mist jaappasin (Beau Brummellist) ihan eniten sain kiksei sit alusta mis oli kuvattu Brummellin pukeutumisrituaalii ja otettu fiksuu lähikuvaa cravatin sitomisest. Life is in the details. And I like them.

Okei meil alottaa 2 työntekijää täs pian ja meinaan et säädetään niin et sais enemmän aikaa touhuta noit vaatejuttui ja omii mallistoi. Ihan siksikin et mä tarviin sitä ja kaipaan sitä tekemistä ja luomista ja kaikkee sitä hulluutta mitä siihen liittyy. I love it. Ei yrittäjän arki niin kauheet oo, mä tykkään täst et on itsens herra mut aika.. mä haluan lisää aikaa. Ja mun viime aikoina taas pehentuneet unihäiriöt ei auta tilannetta yhtään.

Anyway, mun päivä jatkuu nyt toistaseks taidetätien kaavoil (mist ha ha tulee samoil kaavoil miehil shortsii kevään ja kesän rientoihin). Unisex ja androgyyni. Synergia, rapsakka, tahtotila ja mummonmarkka.

Ha det bra!