Juotiin eilen hiukan sellaset kotihöpsöt. Oli skumppaa (obviously..) ja sit suositusten mukaan tehtiin drinksui yhdistämäl Stolichnayaa, raparperiliköörii ja greippimehuu. En o hetkee ollu niin hauskois tunnelmis. Sillai fiksust kivast kotosal. Sit päätin hyödyntää tän hetkisen olon ja laittaa oikeen pitkän tajunnanvirran tulemaan. Ja ihan täysin randomeil kuvil mitkä mulla on talles koneel ja sanon et se on kuulkaas nyt sunnuntai ja mun ei tarvi edustaa tai tehdä mitää päätöksii tai mitää. Ja sen verran vaan sanon et täs ekas kuvas on monet osaset kohdillaan. Mullahan on heikkous frakkeihin ja shaketteihin, enemmä viel frakkeihin. Ja myös pukuihin ja miehiin puvuissa. Puku tekee miehen ja sillee, se ei o ihan hatust vedetty teesi mut samalla siin on se et puku pitää osata kantaa, mies taas ei tee pukua, if you catch my drift. Miesten muoti on must fabuloivaa. Sen historia ja kaikki ne kreisit käänteet mitä sen piikkii on laitettu. Ja siit tekee viel kreisimmän nimenomaan se et miesten muotia ei tavallaan oo olemassa koska men don't dress for fashion, they dress for fit and comfort. Ikiaikainen totuus. Ja saman todisti Keski-ikäisten miesten muotiblogin pitäjä televisiossa täs viikko pari sit. Mua vallan huvitti Kari Haakanan väite ettei miesten muodissa ole tapahtunu mitään 50 vuoteen, koska olen niin kovin täysin eri mieltä, tietty. Must koko konsepti on sinällään kiinnostava, tää em. blogi. Tottakai se on sarkastinen ja ironinen, mut samalla se vahvistaa just ne kaikki stereotypiat mitä misten muodin kohdal on olemas ja ihmisil mieles. All the way siihen pisteeseen et huumorin piikkiin laitettuna (ja mun taholt kovin kärjistettynä) muodista tai takin materiaalista kiinnostunut mies ansaitsee potkun munille. Ja täs vaihees voin kans sanoo et tää ei nyt liity enää niinkään em. blogiin vaan ihan kokonaiseen miesten muodin kehityksen historiaan, muutaman vuosisadan ajan. Mies ja muoti, muodikas mies, muodista kiinnostunut mies; homo ja/tai kaikin tavoin epäilyttävä karaktääri. Dandy? (Pakko se on sielt kaivaa framil taas se termi ja konsepti. Vaik sekin kokenut pahan inflaation, se termi.) Niinhän se on aina ollut, muodikas mies ei vaan ole ollut mies. Ja siinä määrin yhteiskunnalliseks vaaraks koettu, et väkivalta, henkinen ja fyysinen, on hiljaa hyväksytty tapa diilata nää tyypit (Brummell, Wilde..).
Miesten muodin suhteen ei oikeestaan oo varsinaisesti sillai hyviä blogeja. Ne tuntuu olevan aika kahtia jakautuneita; joko ne on hyperkonservatiivisii ja tarjoaa miehelle vain sen puvun mustana, harmaana ja laivastonsinisenä (keväällä kreiseimmät voi heittää pataan kamelin..) tai sit täysin toista ääripäätä ja dumpattu täyteen silkkoa kiiltokuvaa. Kumpikaan tapa ei tiettykään oo huono tai väärä, who am I to judge, mut must se on vaan hurjan kiinnostavaa et naisille on olemassa sangen laaja spektri blogii ja sivustoo kun hiukan ottaa syvällisemmän otteen yleensäki muotoiluun. Nyt joku vois sit kysyy et miks mun oma blogi on sit niin dorka, et miksen ota ite sitä manttelii harteilleni mut siihen on ihan se yks pätevä syy et mä en jaksa.. must on kivampi lukee muitten valmist tekstii.. Ja siks sanaks taas Valerie Steele; nero ja lahja maailmalle. (Ja sit sanon et tää kuva on taas mun ideaali sisustuksellisesti.)
Mut nii, must on sillai kiinnostavaa et, ihan yleisest siis muoti ei pelkästää miesten muoti, tykätään niin kovin herkäst lytätä turhuutena ja typeryytenä mut samaan aikaan se on kuitenkin koettu niin tärkeeks asiaks et sitä jaksetaan kritsoida ja ironisoida. Jos mietin itteeni, ni ne asiat mitkä oikeest on mulle/musta turhia on kokonaan pois mun elämästäni. Jos oikeen jostain asiast innostun tai vastaavasti tulistun, ni kertoohan se et se on mua tavala tai toisel vahvasti pöyhäsevä asia jos kerran mieltä kaihertaa tai sit suuremmas mittakaavas jos koen sen niin merkittäväks et oikeen alan nähdä vaivaa ja käyttään aikaani ja aivojani sen eteen. Ja gyyl mun täytyy sanoo et ohan miesten muoti ihan sairaan kiinnostavaa. Siin tietty kaikkee bonarii mukana, et gender issuet ja normit, valtava (suht piilotettu, ainakin yritetty) mielikuvamarkkinointi ja bisnes. Miks miehet ei olis samalla tavalla markkinoinnin kohteit ku naiset, koska samal tavalla ne mielikuvat miehille luodaan. Miten pokaat naisen, miten "kuljet omia polkujasi" ja olet aito ehta mies. Kaikkinaiset James Bond ja Indiana Jones viittaukset ja vihjeet. Et ei ei, ei tää o ollenkaa muotii koska se on naisten ja hinttien hommaa, mut kato ku ostat tän uuden mallisen reisitaskuhousun ja vaelluskengät ni daamii kaatuu ja olet askeleen lähempänä alkukantaista sisintäsi. Kun viel ajat sil Hummeril ku se on kaupunkiolois niin näpsä.
Joo mä tykkään muodist ja mä loveen muotiblogei ja yleensäki blogei. Osa on rehellisii, osa on olevanas, osa oikeesti raivostuttaa mua ja silti ja siks just niit luenkin. Mut täs on tää, et koska mä oon niin überhyvä ihmisenä, ni vilpittömästi jos mä nyt sanonkin et oon raivona jostain blogista ni ei se sillee mee et mä jaksaisin keuhkoo lopulta. Mä oon sillee hiuka pikkupoika et oon ihan liekeis melkee kaikest mikä tähän elämään ja maailmaan liittyy. Ja tulkitsen asioi ja analysoin ja rakentelen omii teorioit päässäni. Et inget illa joka suuntaa.
Eilen törmäsin ekaa kertaa tähän blogii ja oon ihan et täst mä tykkään, ihan tosi paljon. Luettavaa/katottavaa matskuu on vaan niin monta kymment sivullist et siin menee tovi mut mä oon ihan fiiliksis.
Miesten muodin suhteen ei oikeestaan oo varsinaisesti sillai hyviä blogeja. Ne tuntuu olevan aika kahtia jakautuneita; joko ne on hyperkonservatiivisii ja tarjoaa miehelle vain sen puvun mustana, harmaana ja laivastonsinisenä (keväällä kreiseimmät voi heittää pataan kamelin..) tai sit täysin toista ääripäätä ja dumpattu täyteen silkkoa kiiltokuvaa. Kumpikaan tapa ei tiettykään oo huono tai väärä, who am I to judge, mut must se on vaan hurjan kiinnostavaa et naisille on olemassa sangen laaja spektri blogii ja sivustoo kun hiukan ottaa syvällisemmän otteen yleensäki muotoiluun. Nyt joku vois sit kysyy et miks mun oma blogi on sit niin dorka, et miksen ota ite sitä manttelii harteilleni mut siihen on ihan se yks pätevä syy et mä en jaksa.. must on kivampi lukee muitten valmist tekstii.. Ja siks sanaks taas Valerie Steele; nero ja lahja maailmalle. (Ja sit sanon et tää kuva on taas mun ideaali sisustuksellisesti.)
Mut nii, must on sillai kiinnostavaa et, ihan yleisest siis muoti ei pelkästää miesten muoti, tykätään niin kovin herkäst lytätä turhuutena ja typeryytenä mut samaan aikaan se on kuitenkin koettu niin tärkeeks asiaks et sitä jaksetaan kritsoida ja ironisoida. Jos mietin itteeni, ni ne asiat mitkä oikeest on mulle/musta turhia on kokonaan pois mun elämästäni. Jos oikeen jostain asiast innostun tai vastaavasti tulistun, ni kertoohan se et se on mua tavala tai toisel vahvasti pöyhäsevä asia jos kerran mieltä kaihertaa tai sit suuremmas mittakaavas jos koen sen niin merkittäväks et oikeen alan nähdä vaivaa ja käyttään aikaani ja aivojani sen eteen. Ja gyyl mun täytyy sanoo et ohan miesten muoti ihan sairaan kiinnostavaa. Siin tietty kaikkee bonarii mukana, et gender issuet ja normit, valtava (suht piilotettu, ainakin yritetty) mielikuvamarkkinointi ja bisnes. Miks miehet ei olis samalla tavalla markkinoinnin kohteit ku naiset, koska samal tavalla ne mielikuvat miehille luodaan. Miten pokaat naisen, miten "kuljet omia polkujasi" ja olet aito ehta mies. Kaikkinaiset James Bond ja Indiana Jones viittaukset ja vihjeet. Et ei ei, ei tää o ollenkaa muotii koska se on naisten ja hinttien hommaa, mut kato ku ostat tän uuden mallisen reisitaskuhousun ja vaelluskengät ni daamii kaatuu ja olet askeleen lähempänä alkukantaista sisintäsi. Kun viel ajat sil Hummeril ku se on kaupunkiolois niin näpsä.
Joo mä tykkään muodist ja mä loveen muotiblogei ja yleensäki blogei. Osa on rehellisii, osa on olevanas, osa oikeesti raivostuttaa mua ja silti ja siks just niit luenkin. Mut täs on tää, et koska mä oon niin überhyvä ihmisenä, ni vilpittömästi jos mä nyt sanonkin et oon raivona jostain blogista ni ei se sillee mee et mä jaksaisin keuhkoo lopulta. Mä oon sillee hiuka pikkupoika et oon ihan liekeis melkee kaikest mikä tähän elämään ja maailmaan liittyy. Ja tulkitsen asioi ja analysoin ja rakentelen omii teorioit päässäni. Et inget illa joka suuntaa. Ja ei, mä en todellakaan pidä muotiblogia vaik muodist ja vaatteist tykkäänki jaappaa. Siin vaan se, et muoti ja vaatteet on likimain ainoot asiat mitkä mua lopulta kiinnostaa ja innostaa niin paljon et jaksan oikeen olla asias kiinni ja tohkeissaan. Mä en ees tiiä lopulta kuka pitää muotiblogii..? Lopultahan kaikki pitää vaan blogii. Osa tavallaa piilottaa sen häpeilemättömän materialismin ja ja halun vaan saada ilmast kivaa ja goodiesei (jos mahollist) hienovarasemmin, osa luukuttaa senkin ihan rehdisti framil. (Ja rehdist materialismist puheen ollen, mun täytyy pian postaa kuvii mun uudest ihanast nahkatakist ku jäi käteen taannoiselt 'Päivä NK:lla' risteilylt vaik se ei jääny haaviin NK:lt)
Eilen törmäsin ekaa kertaa tähän blogii ja oon ihan et täst mä tykkään, ihan tosi paljon. Luettavaa/katottavaa matskuu on vaan niin monta kymment sivullist et siin menee tovi mut mä oon ihan fiiliksis.Ha det bra!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti