Stellan tarina sai mun sisäisen pesänrakentajan mut myös skumpan ja shamppanjan liikakäyttäjän nostamaan päätään. Meil on joo äärest nätit skumppalasit, kait niit sanotaan amerikkalaisiks joissain piireis, mut siis fiksut kultaset reunat ja matalat ja leveet. Onhan meil muutama huilu Ikeasta mut ne ei oikeen kestä mitään ja niit tosiaan vaan se pari enää jäljel. Mut siis niin, me ollaan ihan et what what, kultaus rapisee mein näteist vintage-laseist jokases hellävarases käsin suoritetus tiskaukses ja okei ne kans hiukan nirkkosen kokosii. Mut oi oi, kaikki murheet unohdettu kun saatiin transpiraatio et meil tulee kans Ultima Thulet pöytään skumpalle. Meillähän on noin arkikäytös Ruska-astiasto muna- ja tuhkakuppeineen (+tietty viilikulhot ja mokkakupit ja kahvikupit ja..) ja siis oikeesti, mikä menee päheemmin Ruskan viereen ku Ultimat? No ei mikään. Ja samaan aikaan sydäntä lämmittää et Ruskan ollessa vaatimattomasti n. 80-osanen sarja myös Ultimaa voi kerätä koko sarjan 10 eri lasia. Iittala kutsuu taas. Ja Ultimas se kliffa puoli et ei o mikään ihan päättömän hintanen setti.
ja sit kun oikeen asiaa miettii ni tarjoilulautasen paino on sievät 1,9 kiloo.. tänk! ei sillai ihme jos muuttolaatikossa hiukan on painoa. ja siin on kans se, et alkuruokalautasen lisäks pääruokalautasia löytyy kahta kokoa ja oon kuullut talouksista joissa on vaan toista. mä en ihan tarkkaan tiedä pitäskö ton kahdeksankymmenen eteen laittaa ykkönen vai perään nolla vai oisko realistisempaa lisätä molemmat. joka tapauksessa sen verran tiedän että matka on vasta alussa ja siitä tulee pitkä ja ylellinen!
VastaaPoistat.donkey
se on taivahan tosi, tää on loppumaton matka, jokainen päivä ja löytö toinen toistaan yllätävämpä ja raskaampaa.
VastaaPoistat.racehorse (eller donkey?)
oi astiaston sietämätön keveys.
VastaaPoistat.donkey