Mua on alkanu muutenkin kiinnostaa viime aikoina ihan ankaran yksinkertainen tyyli tai oikeemmin tyyli mikä syntyy kun kaavat ja muodot on karsittu ihan äärimmilleen. Mua inspiroi (tää on noloo mut en muista yhtään sit merkkii enkä o laittanu sitä ees kirjanmerkkeihin, anteeks..) hirveesti yhden japanilaisen vaatemerkin ajatus ja konsepti et he tekee vaan yhtä kokoa kaikist vaatteist ja vaate näyttää sitä kautta aina erilaiselta kunkin kantajan päällä. Mua kiinnostaa täs enimmäkseen tavallaan uniikin ja sarjatuotannon välinen harmaa alue, et tehdään sarjassa mut tavoite on saada vaate näyttämään eriltä eri ihmisten päällä. Toinen inspiroiva juttu oli tarina jonka luin Halstonista ja siitä miten Halston ei tykännyt käyttää nappeja tai vetoketjuja, vaan vaatteet oli (yleensä) auki ja sidottavissa kiinni vyön tai muun kappalan avulla, miten Halston vei taas äärimmilleen sen yksinkertaisuuden, ja samal täs on hiukan kaikuja kuin tuossa 1 size-konseptissa, et jokainen voi itse enemmän määritellä miten käyttää kolttuansa.
Mun taidetädit on ollu alusta asti aika samassa hengessä tehtyjä, tavallaan. Oon koittanu saada kaavat minimoitua äärest yksinkertasen muotoon ja leikkuust jäävät hukkapalay koitan saada kans jotenkin hyöytykäytettyy, so far mul on raflaavaa ideaa ja kreisii konseptii päässä. Toisaalta mun taidetädit on viime viikkoina hiukan alkanu siirtymään kohti Spice Girlsei ja kuten Stella totesikin, se ei o mulle mitenkään uutta et projekti elää ja et jännä nähdä sit kuvauksis lopulta mihin saakka se ajatus on vaeltanut.. Touché, Stella.. se on juurikin mun helmasyntei. Ajatus kirmaa nopeemmin kuin jaksaa ja ehtii tehdä protoo ja lopullist päätöst. Mut kattellaa.
Mä en nyt postaa mitään kuvii vaan laitan parit videot tuubista. Ne ei o haute couturee mut ne on mun silmiin taidetta. Näi videois on jotain melkeen hypnoottista ja mä ymmärrän jos ei jaksa kattoo niit kokonaan, ne on aika pitkiä. Mut sisso..
Ha det bra, palaillaan.
One-size ajatus on minustakin ihan hirveen kiehtova! Yhdenkoon vaatte on pelkistettävä tavallaan niin pitkälle, että vaatteen todellinen ydin, perusidea ja olemus toteutuvat täydellisesti. Sen jälkeen se voi toimia ihan kenellä vaan, kuitenkin kaikilla eri tavoin. Nerokasta!!
VastaaPoistaJos nyt hyppään sivuraiteelle ja ryhdyn tuijottelemaan omaa napaa, niin luulenpa että mun ihastus one-size vaatteeseen lähti oikeastaan oversizen kautta. Mä bongasin muutamia vuosia sitten kirppareilta tosi huimia vintagejuttuja (mm. kasari-Vercace -bleiserin, joka on ihan mun aarre), mut surin sitä kun ne ei oo mun kokoa. Onneksi kuitenkin ostin ne (nää oli kaikki siis ihan liian suuria, ihan liian pienellä en edelleenkään oikein osaa eksperimentoida...), sillä sit vaan yks kaunis päivä tajusin, että koolla ei ole väliä. Mä voin käyttää niitä vaikka ne on "liian isoja": ne vaan näyttää sit mun päällä aika erilaiselta kuin entisen omistajansa.
En mä tietenkään aina halua pukeutua "vääränkokoisiin" vaatteisiin. Joskus sitä vaan kaipaa tosi skarppia ja istuvaa. Mutta "vääränkokoisen" vaatteen käytössä mua loputtomasti kuitenkin kiehtoo se haltuunoton prosessi. Että mää teen siitä vaatteesta omani, kontribuoin jotenkin sen vaatteen kanssa, osallistun melkein sen tekemiseen, uskaltaisko sanoo. Se on kanssa sellaista "against designer", menoa, toki, jota rakastan. Ja oversize-vaatteesta kun palaan taas onesize-ajatteluun, niin mua niissä kiehtoo juurikin se sama haltuunoton mahdollisuus. Ne antaa tilaa omalle tulkinnalle, oman näköiselle jutulle.
(Sit on vielä pakko palata ihan vähän myös tuohon äärimmilleen pelkistetyn vaatteen ajatukseen: mulla on melko ristiriitainen suhde Vuokkoon, mutta tykkään tietyistä sen tädin jutuista kovasti. Ja yks mitä sen duuneissa arvostan on just kyky hyvin pelkistettyyn ilmaisuun. Mä just ostin yhden sen mekon kirpparilta, joka yksinkertaisuudessaan ja kaapu/säkkimäisyydessään on musta ihan nerokas. Se on jotenkin niin yksinkertainen, että käy ihan kaikille, mutta näyttää kuitenkin erilaiselta erilaisten ja eri kokoisten ihmisten päällä.)
Ja sun edellisen postauksen kommentiin vielä: mä en kestä!!!! Mahtavaa!!! Kimonot on ihan parasta mitä mä tiedän, mä olen aina ollut heikkona japanilaiseen perinnevaatteeseen.
muakin kiehtoo one size, ja kuten annallekin, meille pienille ihmisille se aukeaa ehkä luontevimmin oversizen kautta. mä myös innostuin tuosta halstonin ideasta, vaikka se hermostuttaa mua, neuroottinen kun olen.
VastaaPoistaja sun helmasyntiin: mä olen aina ollut sitä mieltä, että sulla pitäisi olla toteutustiimi, joka ottaisi sun ideoista kopin ja tekis ne valmiiksi, ettei sun tarttis jäädä niihin jumiin. koska sitten tulee se seuraava idea, ja seuraava ja seuraava. musta sun rönsyily on kiehtovaa ja mä ihailen sitä, ettet jää jumittamaan johonkin jo päätettyyn. kreisin fiksu meininkin.
Mulla on kans vähän samaa ongelmaa, että osa jutuista jää toteuttamatta, kun missään välissä ei ole aikaa tehdä sitä ja sitten pukkaakin jo pääkopasta seuraavaa juttua... pitäis varmaan alkaa ainakin kirjoittaa ylös kaikki ideat, niin olis mistä ammentaa myöhemmin, tai ainakin jakaa muille. Eri asia sitten, onko ne jutut mahdollista kirjoittaa muistiin niin, että niistä tajuaa edes itse mitään myöhemmin, saati sitten jotkut muut...
VastaaPoistaYhden koon jutuista piti sanomani, että mulla ja Annalla on kummallakin samanlainen Cecilia Sörensenin yhden koon villakangastakki ja siinä on se hieno juttu, että me ei kuitenkaan näytetä tekstiilikaksosilta, koska ollaan niin eri mallisia ja takit istuu meidän päällä eri tavoin. Mä olen niin leveäharteinen, etten oikein voi eksperimentoida oversize-vaatteiden kanssa, jos ne ovat vain liian isoa kokoa eivätkä erikseen leikattuja oversizeksi. Näytän vain siltä, että mulla on liian suuri takki.
Mä oon aina kans tykännyt japanilaisista jutuista, tietty eniten Isseysta, mutta muustakin meiningistä kyllä. Halstonista mulle tulee mieleen japanilaiset budo-vaatteet, niissähän ei ole nappeja eikä vetskareita, vaan aina nyörejä. Niiden käyttäminen tekee vaatteista kestävämpiä ja tarkoitukseen sopivampia, napit kun kuitenkin irtoaisivat, kun vaatteita riuhdotaan. Tykkään kans siitä, miten kangasta pitää välillä taitella ja laskostaa, että se pysyisi kuosissa pelkillä nauhoilla (esim. aikidossa ja joissain muissakin lajeissa käytetty hakama).
Itse mä olen miettinyt ns. saumatonta neuletta, eli vaatetta, joka neulotaan suoraan yhdeksi kappaleeksi. Se voisi olla myös one size.
huomenta taas. itse asias mulla lähti ajatus rönsyileen tuon postauksen jälken (surprise..) ja tein kommenteist ja kun te nyt kaikki ootte messis ni mulla löyty showstudion sivuilt imuroitu margielan mekon kaava vuosien jälkeen ja siin siis (siel on monien suunnittelijoiden kaavoi ku ne antanu ja ne siis ihan yleiseen imurointiin tarkotettuja, gallianon takin kaavasta en tajua mitään mut sekin kiehtois koittaa kasata joskus) mut niin siis; mulla jopa synty ajatus et taidetädeil tekis kaikil sen saman mekon eri kankaist ja sillai tietty mut se on siis sillai ihan mieltsin kokonen ja ylisuuri ja mua innostais ajatus et olis yks ryhmäpotretti mis kaikil olis sama mekko päällä ja kun kaikki niin erikokosii ja -tyyppisii siin olis sit kuitenkin uniikki meisinki.
VastaaPoistahalstonil oli muutenkin ajatuksii mitkä kolisi mulle et (se oli siis kirja nimeltä couture) ei hirveest digannu printeist ja kuoseist vaan enemmän simppelii tyykii ja jerseytä ja kaikkee. ku ite on nykyään niin liekeis et pelkkää trikoota ja collegee.
anun kommentist leveet hartiat pääsin saumattomasti darrasessa mielessäni yhteen projektiin ku vaan odottaa tekeytymistään, mulla on vanhoja muoti- ja kaavalehtii aika paljon ja yks loistava setti on 90-luvun alun burda mis on niin reteen kokosta olkaa frouvatten jakuissa ja mulla ollu pitkään hinku piirtää kaavat ulos ja tehdä testi mut sit kans tehdä mun test ilman olkatoppauksii esim. et antas sen muodon muuttua ihan sitä kautta ja riippuen matsukst kans sekin muuttais tilannet. mua jotenkin kutkuttaa testaa sitä paksust villakankaast ja tehdä toinen jostain ihan överin valuvast jerseyst ja sit laittas taas rouvat rivii ja ottais kuvan ja kattelis milt näyttää vaate. ja itse asias tää jakku mist puhun ni se on kans muotokieleltään aika hieno, et hiukan kimonohenkist hihaa ja näpsä leikkaus ja se myös kannustaa testaamaan josko siit tulis hieno onesize-vaate.
ja stella oma toteutusryhmä olis lukxsusta.. tavallaanhan se hiukan alkaa kun meil tulee 2 harjottelijaa kevääl kaupal ja toinen niist on varsinkin into mens clothing ja ne siis koulun harjottelui ni meinaan laittaa sen leikkaan ja ompeleen mul muutaman vaatteen kun se kerran kuulu myös siihen koulun harjoitteluun. ja sit meil on seilorin kans aika hyvä yhteistyöntynkä alkamas täs ja siit sit myöhemmin lisää (kuten myös mein yhteisest.. no joo palaillaa siihen hetken pääst). ja hyvä et mun rönsyilyn ja kreiseilyn voi nähdä kans positiivisesti.
scaryy siin on se et mä oon sit tavallaan sen toisen mimmin mentor miesten vaatesuunnittelun kans ja tavallaa sillee et mitä vittu mä siit tiiän mut samaan aikaan taas kai mä siit jotai tiiän ku olen niin kauan sitä harrastanu ja opiskellu ja omaa näkemyst ja tietämyst kartuttanu. mut tuntuu hullult..
lyhykäisyydessään mul on nyt ihan et japani ja 70-luvun halston mitkä jyllää, ja sit kun tähän lisää taidetädit, 90-luvun ja oikeest sen rajallisuuden et on kauppa ja aika tehdä muuta on kortil ni sisso.. mul on taidetädeist aika selkee ajatus et mitkä ne on ne peruspilarit mitä meinaan säilyttää, muut fiilistelyt tule ja menee ja osa jää jotenki mukaa ja sillee mut oon suht innoissaa ja kaikil alkaa oleen jo sillee.. tai siis kaikkien vaatteet on kans aika sen mukaan mieles mitä mallit on koska tunnen kaikki kuitenkin ja must se aika siistii koska tää systeemi laajenee tavallaan koko aika et jos haluaa ni voi nähdä vaan et vaattei mut sit taas voi myös katsoo ja miettii et tavallaan mä tuun pukeen teidät sillai ku mä teidät näen, jotenki.. ei karikatyyrinä mut silleen mun kaleidoskoopin läpi katottuna et miten mä näen kunkin.. the essence of you (suomenkielisen vastineen pysyessä kaukana mielestä). sillee äärest positiivises henges. mä oon aika liekeis täst projektist kaiken kaikkiaan. sit lintui ja sit kakkui ja nätti miljöö ja de va de!