Down memory lane..

Mä eksyin mun menneeseen elämään hetkeks, Mairen luo. Mä muistan hämärästi olleeni aika masentunu ja ahdistunu mut en koskaa aatellu milt mun jutut saatto kuulostaa. Vuosia on kulunu 4 tai 5 ja elämäs on kaikki hienosti. Mä en tajunnu sillon yhtään kuin hukas mä oikeesti olin. Tavallaan.. ku mä en millää osaa ajatella et se ihminen kuka on vuodattanu sen kaiken olen minä. Strange.. Elämä kantaa. Ja ystävät.

Anna hyvän kiertää.