lauantai 10. huhtikuuta 2010

Urbania, le nouveau dandyism

Anna pisti mut miettimään asioita ja lähinnä urbaaniutta mist mä sit tietty pääsin miettii mun omaa lempiaihetta dandyismiä ja sen olemassaolon ja synnyn yhteyttä urbaaniuteen. Kuten Annan tontilla jaappasinkin mä yhdistän urbaaniuteen tietyn boheemin ja itse asiassa myös jossain määrin androgyynin olemuksen. Mua tietty viehättää hirmusesti ajatus sukupuoliroolien sekottamisesta eli siin mieles en o aina niin tavallaan sen androgynian fani sinällään vaan enemmän saan kiksei selkeemmist sukupuolten merkkien ja normien sekottamisesta. Jos en ihan väärin muista on Ranyan kuva napattu Jak&Jilistä ja Emre Stil in Berlinistä. Ranyan meikki on äärest nätti. Kun yhdistää klassisen kauniin 20-lukulaisen smokey eyes-meikin raflaavaan kapeaan viikseen ei vaan voi mennä vikaan. Emre puolestaan saa mun sydämen pamppailemaan aurinkolaseillaan, huppu/viitta/kankaan suikaleellaan ja rietty kans viiksillään. Mulle viikset ja parta on aina kova juttu, niiden eri muodot kertoo omaa tarinaansa ja tietty hyvin vahvasti korostaa omaa tyyliä ha voi toki vastaavasti mennä pahasti pieleen. Punanen pipo ja raidallinen jumpperi nyt vaan mun makuun vaatii sen hiukan risuttuneen ja/tai harmaantuneen parran tai oikeammin sängen, urbaaniin naamaan ja asuun sopii historiallisesti linkittyvä ohkanen viiksi, Pariisin ja Berliinin yökerhojen keikareiden kasvoilta lainattuna, hepsankeikka kainalossa.

Kuten sanoin mun mielestä urbaaniin kuuluu tietty boheemius. Ja komppaan Stellaa myös siinä ettei urbaania oikeen voi tavallaan määritellä, et siihen kuuluu ikäänkuin kuulumattomuus; eri ryhmien tyylejö ja koodeja sekoittava ja lainaileva tyyli, oman persoonan ja identiteetin vahvistamista (pitkälti kuten dandyt). Kaikki seuraavat kuvat on napattu The Sartolialistin sivuilta vuosien saatossa, sen enempää en osaa niist sanoo kun ne vaan on lojunu mun mapeissa koneella. Itse asiassa nää on jopa niin vanhoja et nää on mun vanhan koneen seivatut tiedostot jotka sain ku kone teki tenän keväällä 2008.

En oikeen osaa edes selittää just et mikä näissä mun mielestä on urbaania, kaikissa kuvissa ei vältsyyn ees oo kokonaisuudessaan urbaani jamppa kuvassa vaan saattaa olla et on vaan jokin yksityiskohta joka kolahtaa. Mutta toisaalta eikö se juuri ole tavallaan se ydin mitä koitan tässä jaapata? Et ei ole sitä selkeetä mitä osoittaa sormella ja sanoa että "toi on urbaani toi ei oo".

Ja ihan ku tupakka olis mulla nyt jotenkin korkeella näis kuvis..?

Nätei asui mun makuun nää kaikki.

Nyt alan syömä halloumi-salaattia ja kattelemaan Casinoa. Se on hieno leffa vaik se väkivalta mua ei koskaa innosta. Mut Sharon on niin nättinä siinä ja toisaalta meidän perheen eräs osakas pitää niin kovin 1970-luvusta et siin riittänee silmänruokaa kaikille. Jusulle annetaan savustettu häränhäntä.

Palaillaan





3 kommenttia:

  1. annan puolella avauduttuani aloin pohtia asiaa enemmän ja mä olen yhä enemmän sen kannalla, että urbaani on erilaisten alakulttuurielementtien ja aikakausien yhdistelyä nokkelalla tavalla – ihan niin kuin suurkaupunkiarkkitehtuuri, jossa uusi ja vanha elävät rinta rinnan. tätä analogiaa seuratakseni mun mielestä suojeltu kaupunkialue ei ole urbaani kuten ei uusi asuntomessualuekaan; täydellinen replika jonkun kauden tai alakultturin vaatetuksesta kuten täysin trendien harjalla viilettävä asu eivät ole urbaaneja.

    kerroksia, merkitysten kerroksia, ehkä.

    VastaaPoista
  2. mä komppaan tota kans kyl tota kerrostumista ja ajatusta ettei oo mitään tiettyä yhtä tyyliä minkä voi omia ja ottaa et sekottaa eri pakkoja. täl ajatuksella urbaaniuteen liittyy kans tietty kokeellisuus ja normeihin sopeutumatomuus. ja taas nostaa päätään mun yks lempikirja "the fourth sex - adolescent extreme".

    muahan kiinnostaa hirvest muodin historia mut vaikka rokokoo-puvun tekeminen ei o millään muotoa urbaania. kiehtovaa toki mut aivan eri syistä ja tavalla ku urbaani versio rokokoosta tai jonkin sen ajan tyylin tai ajattelumallin osittainen yhdistäminen omaan ajatusmaailmaan ja pukeutumisen. yks jamppa ku tulee nyt mieleen mun silmiin aika urbaanina on cator sparks. en nyt muista olenk siit jaapannu sen enempää mut se on aika kliffa karaktääri.

    mul on hiukan käsitteet hukassa mut must esim. sun mainitsemat asuntomessualueet on enemmän modernia ku urbaania tai modernia sen mukaan mitä oon ite tulkinnu et moderni on. moderni, post-moderni, urbaani.. mulla ei o ihan tarkkaa tietoa miten nuo sanat ihan oiekaoppisesti tulkitaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitos ihanista, ah niin urbaaneista, kuvista! Ja nää sun postaukset on mulle ihan aarteita: kiitos kun aloit pohtia näitä mua kiinnostavia teemoja täällä omalla tontillasi.

    Tuo "kuulumattomuus" ja määrittelyn vaikeus just muakin urbaanissa niin kiehtoo: sitä aistii kyllä jonkun olevan urbaania (jonkun ei), mutta tunnistaminen tapahtuu enemmänkin intuitiivisesti kuin tiettyihin, nimettyihin tunnuspiirteisiin nojautuen.

    Oon samaa mieltä tuosta merkitysten kerrostumisen urbaaniudesta kuin Stella: urbaani on tosiaan sekalaista, eklektistä ja erilaisia vaikutteita sekoittavaa, ei liian puhtaasti sen enempää mitään aikakautta kuin (ala)kulttuurityyliäkään toistavaa. Kerrostumisesta vielä: musta kaikkeen tyyliin ja pukeutumiseen kuuluu olennaisesti merkitysten kerrostumista, joten sekään ei yksin tyhjennä urbaanin olemusta.

    VastaaPoista