Urbania, le nouveau dandyism # 2; Duckie Brown

Koska aloin funssaamaan Annan urbaaniutta enemmänkin päätin ottaa oikeen asiaks jatkaa jaappaamistani. Ja ottaa framil yhden merkin tahi suunnittelijan tai -kaksikon;

Duckie Brown. New Yorkissa 2001 Steven Coxin ja Daniel Silverin perustama miestenvaatemerkki. Fabulous..

En ala nyt väittämään et Duckie Brown on suoraan mun käsitys urbaanista, mut aika liki sitä päästään. Bonuksena muita elementtejä joista pidän suuresti.

Tavallaan vois väittää että koko käsite miesten muoti on aika urbaani. Vielä pitkälle viime vuosisataa miehille ei ollut tai tehty muotia; naiset pukeutuivat muodin mukaan ja muodin takia, miehet tarpeen ja statuksen vuoksi. Sanomattakin selvää että miesten vaatetus noudatti tarkkoja ohjeita ja sääntöjä, muuttui aikojen saatossa ja kertoi kantajastaan kaiken oleellisen mikä likimain käsitti vain ja ainoastaan sosiaalisen aseman yhteiskunnassa. Tämä kaikki hiukan kärjistäen, tietty.

Miesten muoti ja pukeutuminen koki suuria murroksia hippi- ja punk-liikkeiden myötä ja murtui uudelleen 1980-luvulla kun kehitettiin the new man. The new man ei sinällään ollut kiinnostunut muodista, oikeastaan päinvastoin. Miehille tehtiin muotia mutta kaikissa mainoksissa korostettiin likimain edvardiaanisia sukupuolinormeja. The new man oli enemmänkin markkinavoimien kehittämä macho joka kuluttaa muotia ja kosmetiikkateollisuuden hyödykkeitä saadakseen naisia ja rahaa, ollakseen mies.

Mulle miesten muoti on kiinnostavaa kun se rikkoo rajoja, leikkii normeilla ja varsinkin kun se noudattaa perinteisiä miesten pukeutumisen koodeja. Ja siinä Ducki Brown saa mun sydämen väpättämään. Keväältä 2006 olevat kuvat (ja kaikki kuvat siis kähvelletty Duckie Brownin sivuilta) edustaa juuri sitä puolta mistä pidän suuresti. Klassisia miesten vaatteita, puku, pikkutakki (sana jota vihaan..) ja päällystakki joka vaikuttaa melko trenssimäiseltä. Kankaiden kuosit tuovat vaatteisiin sen lisän joka tekee niistä kiinnostavia ja ei-perinteisiä. Malli ei ole periteisellä tavalla miehekäs tai edes vältsyyn komea mutta ah, niin ihana ja juurikin täydellisesti vaateiden sisään sopiva. Urbaanin vaatteista tekee se simppeli puoli etten osaa itse nähdä näitä vaatteita miesten päällä muuta kuin urbaanissa ympäristössä, toisin sanoen kaupungissa (koska mulle urbaanius liittyy kaupunkiin).

Kevät 2007 seuraavassa kuvassa puolestaan on yksinkertaisessa värimaailmassaan jo hyvinkin tyylikkään simppeliä jatkumoa klassisille miesten vaatteille, mutta tavallaan miehisyyden normeja venytetään kirjaimellisesti repelemällä vaatteiden mittasuhteita huolettomasti. Mittasuhteilla leikkiminen edustaa mulle uutta tapaa tutkia miestä ja miehisyyttä, samaan aikaan urbaaniutta. Jos ei tarvitse miettiä vaatteen käytännöllisyyttä vaikka peltotöissä (mä menen niin metsään pian tän mun maalaisliiton kanssa..) tai muutoin raskaissa fyysisissä töissä, jos työ on vaikka näytön edessä istumista tai latten juomista show roomeissa voi huoletta laittaa ylleen kreisin kokoiset housut ja ladon kokoisen jumpperin. Toisin sanoen urbaani elämä ja maailma on myös luonut uudet puitteet ihmisille, työympäristöjä joissa ei tarvitse (tai voisin kuvitella edes saa tarpeeksi luovalla alalla..) pukeutua tylsään pukuun ja harmaaseen solmioon windsorsolmulla. Urbaani mies toisaalta voi hyvinkin haluta erottua siitä massasta jonka teollinen vallankumous loi, keskiluokasta ja sen univormusta, osoittaakseen olevansa yksilö ja uniikki.

Urbaaniin liittyy tietty minimalismi ja boheemius, samoin kuin androgyyni olemus, tiettyyn pisteeseen saakka mielestäni. Aiemmin jaappasin etten ole suoranaisen androgynian suurin komppaaja vaan juuri eri sukupuolten merkkikieletsä lainattujen elementtien fani.

Syksy 2007, värit ja edelleen klassiset miesten vaatteet, kuosit ja hoikka mallipoika, tietyllä tavalla androgyyni mutta silti selkeästi mies. Mittasuhteiden rikkominen jatkuu ja mulle herää kysymys riittääkö pelkkä hoikkuus ja lapsekkaan poikamainen kroppa tekemään miehestä androgyynin? Kun tavallaan se taitaa olla niin.. Toisin sanoen olenko itekin omaksunut niin tiukkaan miehisyyden ja lihaksikkaan kropan yhteyden et alan näkemään naisellisuutta hoikassa varressa? Harmaassa neuleessa voi nähdä jotain viittauksia naisellisempaan jumpperiin, laskeutuva materiaali, valuva kaulus..?

Pa da pa pa paa I'm loving it.. Syksy 2009 tähän loppuun vielä ja ollaan pitkällä.

Huomaan tietty olevani tai haluavani ite noudattaa näitä samoja ohjeita ja sääntöjä mist jaappasin edellä. Lahja Haapasen kaavoilla tehdyt vaatteet sai mut ite innostumaan ihan eri tavalla taas miehistä ja vaatteista antaen jopa potkua ajatukselle alkaa keskittymään pelkästään miesten vaatteisiin ja nimenomaan harjaannuttaen itseäni jatkuvasti pelkästään miesten muodin suhteen ja parissa.

Kuten on varmaan tullu selväksi god only knows miten monta kertaa mut mä olen vilpittömän kiinnostunut miesten muodin historiasta ja sen muutoksista ja miten se korreloi yhteiskunnan muutosten kanssa. Ja kuten olen varmasti monta kertaa myös hehkuttanut kirjoja jatkan ja toistan, kertaus on opintojen äiti;

"Modern Menswear" -Hywel Davies-
Ja kas kummaa, Duckie Brown kannessa..

Ha det bra, ens kertaan.