maanantai 30. marraskuuta 2009

What did I marry into?

Muuttaminen yhteen on silleen kivaa puuhaa et omaisuus ikäänku kaksinkertastuu (onhan siin kaikkii muitaki puolii mut pysytään täs blogis tiukasti materiassa kiinni). Sit kun kaks ihmist kenel on mones asias hyvin samantapanen maku laittaa hynttyyt yhteen saa tosi paljon kivaa kamaa yhteisen kodin seinil ja kaappeihi, vaatehuoneesee ja muutoinki. Harmillist on se et ollaan niin eri kokosii ettei samat vaatteet käy molemmil.

Anyway, sit kans tulee niitä hetkii ku kantaa muuttolaatikkoo ja se oikeesti painaa ku fan.. ja kun alkaa purkamaa niit laatikoita ja pöydäl alkaa kasaantumaan ruskeeta kivitavaraa, raskasta ja might I say ei kovin käytännöllistä muotoilultaan alkaa muodostumaan päähän ajatus et kun se toinen niin täst tykkää ni sit mäkin tykkään. Ja tähän voi ottaa sen hiukan jopa kitschin asenteen et kun sarja on niinkin laaja ku on (alkaen suolasirottimista päätyen.. palaan asiaan muutaman kuvan päästä) ni otetaa yhteiseks kivaks projektiks et aletaa keräämää koko sarjaa, kaikkia niitä 6 eri kokosta kahvikuppia, sirottimia ja (jostain syystä hyvin laajaa valikoimaa) eri kokosia vuokia ja kulhoja. En o löytäny netist mistään suoraan saittii ku kertois kuinka laaja Ruska oikeesti on mut se on laaja, yhtäkaikki.

Mun lempituote, tai kaks niistä näkyy täs kuvassa; uunivuoka kannella mis on parhaillaan eilen tehty kasvislasagne ja teekannu mikä vetää noin puoltoista Ruskan teekupillista nestettä ja painaa arviolta 2,3 kiloa. Ihan hipasen reunassa kuultaa muutama eri kokonen kulho/vuoka ja etuvasemmalla on kaadin mikä on hurjan nätti. Väreist tulee mieleen vahvasti juurikin oma lapsuus ja pappan iso kahvimuki mikä oli kovas käytös. Mullahan on suuri rakkaus vanhaan Arabian tuotantoon, enimmäkseen omal kohdal mennään Apilan voimin ja muutoinkin 50-luvun muotoilun maailmassa. Ruska on hiukan toista sortimenttia ja.. mites nyt sanoisin tämän.. musta on suoranainen ihme et se on ollu tuotannossa aina vuoteen 1999, koska JOKU vois ajatella et sen esteettinen kieli olis jääny muutaman (kymmentä..) vuotta sit taakse. Mut täs mennään. Must on kans kiva googlailla noita sivuja ja huomata miten paljon osasia vielä puuttuu, esim juurikin tarjotin mikä näkyy kuvan taustalla ja sen edessä oleva korkea vuoka tai oikeemmin varmaan pata.

Mutta muutamia aarteita löytyy jo kaapista. Muhun vetoo se ajattelumalli et yhden astiaston osaset kattaa koko elämän. Vasemmalla kuvassa on munakuppien edessä muutama talriikki. Olin alkuun et wau, täähän on ihan järkevän muotonen ja kokonen tää syvä lautanen (yläpuolella oleva) kunnes mua oikastiin et se ei oo syvä lautanen, se on viilikulho. Syvä lautanen on edessä vasemmalla oleva, noin 2 cm syvä keittolautanen. Edessä oikeella oleva, kauniisti raidoin koristettu kulho on kuin onkin Ruskan tuhkakuppi. Must tää on vilpittömästi nerokasta. Toisaalta jos olen ymmärtäny oikeen ei tupakointi ollu mitenkään kovin tuomittua tai paheksuttavaa back in the 70's ja vieraillekin oli tuhkikset jos tulivat kyläilemään vaikkei isäntäväki polttanutkaan. Ei tietenkään aina ja kaikkialla mut noin periaatteessa. Nykyäänhä ei tulis mieleenkää mennä ees tupakoivan tuttavan luo ja laittaa körssiä palamaan siin olkkarin pöydäs kaffen ja konjakin keralle.

Ja nyt, ettei kukaan kuvittelis et mä jotenki disauttaisin seilorin valitsemaa design-astiastoa jota keräillä kerron ettei siitä ole kyse. Kyse on enemmänkin elämän rikkaudesta, siitä ilosta miten eri tavoin voi nähdä kauneuden ja miten voi itse kukin oppia katsoon uusin silmin maailmaa ja astioita. Koska Ruska on oikeesti alkanu viehättää mua aika viljalti. Niinku sanoin mua viehättää Apila tosi paljon, jos jatketaan ihan Arabian astiastoilla. Ja silmä lepää myös Paratiisissa, niin värikkäissä kuin musta-valkoisissakin. Ja sisäinen vanha bloggari minussa on alkanu funssaamaan et olisko Arabian Maire-astiasto sellanen ku pitäis olla kaapissa? Se ei o millään muotoa sellanen mist sinällään tykkäisin, kukat ei o koskaan ollu mulle helppo nakki, mut ihan nimen perusteella.. Ja seuraavana mua alko just äsken mietityttämään et mistä tulee tarve heti alkaa keräämään ja ajattelemaan et mulla pitäs olla sit koko sarja, kaikkine osineen..? Kun se vaatii rahan lisäks ihan konkreettista tilaa mihin ne kaikki Ruskat, Apilat ja Mairet sit pakkais, varsinkin kun Maire ja Ruska ei ihan muutamalle hyllylle mahdu. Ja mun piti laittaa yks kuva viel tähän perään et pata kattilaa soimaa et mitä kukin sit on tähän uuten kotiin kantanu mut se kuva hävis ja blogspot jotenki nillittää mulle ettei oikeen toimi ja bla eli siihen palataan.

2 kommenttia:

  1. Arabian vanhat astiat...parasta!! Mä rakastan erityisesti Valenciaa, Uosikkisen kuvittamaa Emiliaa, kreisiä lastenastiasto Zoota sekä tuon Ruska-sarjan kanssa samanmuotoista, epämääräisen kikertävänkukertavaa Kosmosta. Ja joo: astioita ei mahdu talouteen mitenkään suunnattomia määriä, joten suurelta osin rakkauteni rajoittuu vain kaukaa ihailuun. Esim. Kosmoksesta mulla on vain yksi munakuppi (!), Zoosta ei mitään.

    Ruskan monimuotoisuus on sekä kiehtovaa että - etenkin nykyisiä astiastofilosofioita ajatellen - huimaa ja käsittämätöntä. Minusta on oikeastaan suunnattoman mahtavaa, että astiasarjaa suunniteltaessa on ajateltu ihan kaikkea mahdollista ja ihan kaikkia mahdollisia tarpeita! Jostain about 90-luvulta lähtienhän on menty ihan päinvastaiseen suuntaan: "kaikki kipot ja kupit sopii kaiken kanssa ja kaikkiin käyttötarkoituksiin..." jne. Ja samalla astiastojen koko on ratkaisevasti pienentynyt. Mistä uusista astiastoista muka enää löytyy vaikka munakuppia? Mä ainakin haluisin et olisi munakuppeja!

    Tykkään muuten kovasti tuon Arabian S-sarjan raskaasta muodosta! Esim. se teekannu on aivan ihana! Vielä kymmenen vuotta sitten astiasto olisi varmaan näyttänyt aika eilisen päivän kamalta (on tosiaan hurjaa, miten pitkään Ruska oli tuotannossa!!), mut nyt esimerkiksi laakeat teekupit näyttävät tosi hyvältä taas.

    VastaaPoista
  2. mua on kans aina hämmenäny ruskan laajuus. ja kanssa astioiden koot, oikeesti. esim. ruskan, ksittääkseni "perus" matala lautanen on halkasijlataan jotain.. en tiiä metri?. sen verran laaja kuitenkin et ihan perustavaa kokoa olevaan astiakaappiin sen asettamista on melko hankala ajatella.

    kosmos on tosiaan suositumpi tai pidetympi sarja, sen huomaa hinnoissa. ruskaa saa kaks, parhaillan 3 yhden kosmoksen hinnalla. ja se mikä mua hämää vaikka ruskas uudelleen ja uudellen on sen paino.. ziisös se on raskasta tavaraa.

    en tiiä mist toi johtuu, et astiastot on niin paljon pienentyny, ihan siis osiensa määrältä jo. voi olla et nykyaikainen ja menevä elämäntyyli ei komppaa ajatusta 165 osasesta astiastosta, toisaalta voisin kuvitella et sil olis edelleen joku statusarvo, et "meil on koko sarja" mut en osaa sen enempää päjkäillä.

    mulla on kans suuri rakkaus valencia. siin on ihan mielipuolisen kauniit värit ja tykkään siit et on niin täynnä kuvioo vaikka se on suht simppleii. ettei o vaan hiukan sudittu värii reunaan. less is more ei päde siihen ku more is more..

    VastaaPoista