Stella kirjotti ja infos uudest ja kiinnostavast kirjast minkä haluisin saada pieniin, alabasteri-ihoisiin kätösiini. Eli Emily Pillotin on tehny kirjan muotoilusta ja sen nimi on Design revolution. Okei, mä oon ehkä aika iisii kauraa koska oitis kun nimes on 'REVOLUTION' mä oon jo vakuuttunu et homma on hallus. En voi sit kirjast sen enempää oikeen nyt sanoo ja kertoo koska en o sitä nähny paitti Stellalla ja muutenki tiiän siit tasan sen mitä Stella kerto mut nyt otetaan sit suora lainaus: "dedication as a designer to devote her time towards projects that actually benefit people rather than create more of the same for the already over-consuming population of the world" ja tää on mulle se merkki et on mun vuoro alkaa vuodattaa omaa tajunnanvirtaani.
Halu ja tarve tehdä jotain, suunnitella on ollu mulle aina se suunta mitä kohden oon jotenki halunnu ja ajatellu kulkea. Ja tarkemmin nimenomaan vaatteet ja muoti. Viime aikoina on kans nostanu päätään enemmän kans ajatus tai jollain tapaa laajempi tiedostaminen kuluttamisen ja oman alan ja ammatin ristiriidasta eettisyyden ja ekologisuuden suhteen. Ainahan (eli siit saakka kun alko Hesassa materiaali- ja tekstiilioppi oikeen kunnolla) on mulla ollu tajunnassa puuvillan kasvatuksen järjetön epäekologisuus ja halpaketjujen epäeettiset tavat tuottaa 12 kertaa vuodessa vaihtuvat mallistot. Turkikset on aina ollu mulle no no, nahka puolestaan aina yes yes, syön lihaa ja ostan suuren osan vaatteistani H&M:n tiskiltä. Mua korpee ajatus halpatyövoimasta mut samaan aikaan en koe mielekkääks maksaa alushousuist ja sukista enempää ku.. no well, H&M tarjoo 3 parin alushousupaketin hintaan 9,90 euroa ja se on must just passeli. Mulla ei o oikeestaan koskaan ollu moraalisii issueita itse shoppailun ja/tai kuluttamisen suhteen, oon aina ollu aika ilmapäinen rahojen ja luottojen suhteen kun vastaan on tullu jotain mikä miellyttää. Kauemmin on jo jossain takaraivossa jyskyttäny toki myös ajatus et vähentäis kulutusta mut panostais laatuun. Kulutuksen vähentäminen on mulle tapahtunu hyvin helposti ja täysin luonnostaan tulojen pudottua pitkälti alle puoleen entisestä. Tää taas on ehkä enemmänki aiheuttanu sen ettei ole puolestaan varaa oikeen muuhun ku halpojen ketjujen edukkaisiin tuotteisiin. Joku (including me..) vois kysyy miksen tee itelleni vaatteita. Ja mä en osais ihan tarkkaan vastata, vaikka samaan aikaan osaan vastata myös sen verran et kankaatkin maksaa. Ajatus et saa edukkaammin kun teke itse on lopulta aika kaukan todellisuudesta tavallaan. Hyvien matskujen metrihinnat on herkästi liki 30 euroa ja mun mitaselle jannulle ei metristä esim. viel tee kovin kummosta essua, mut samaan aikaan olisin oikeesti ilonen jos saisin enemmän tehtyy itelleni myös.
Ja täst päästään ihan itse aiheeseen; tarpeeseen. Eli juuri siihen minkä takia mua kiinnostais tuo kirja niin paljon ja toisaalta myös likimain ainoa järkevä ja kaikin puolin validi syy suunnitella tai valmistaa jotain on juurikin suunnitella ja valmistaa tarpeeseen. Seuraava sudenkuoppa on helppo arvata. Kaikki tarvii vaatteita ja kenkiä, mut kukaan ei oikeesti tarvi 8 mustaa nahkatakkia komeroonsa. Joo ja ei, ei tietysti siin mielessä tarvi et yhdelläkin pärjää jos vaatteen funktio on suojata ja lämmittää, eli puhtaasti fysiologinen. Ja joo siinä mielessä et meidät on kuitenkin kasvatettu maailmassa joka toisaalta myös pyörii kuluttamisen ja materian ympärillä, nykypäivän työt vaatii oman pukeutumisensa, miehillä se on ehken inan helpompaa (eikä ees oo lopulta) koska puvusta on muodostunu univormu (ja tässäkin voi kysyy kuinka monta pukua mies tarvii), kaikki kirjoittamattomat ja kirjoitetut ohjeet ja säännöt, etiketit arjen eri kuvioihin puolestaan melkeinpä vaatii sen oman dress coden mukaisen pukeutumisen. Ja ihan rehellisesti uskon myös et kyse on sangen, sangen syvälle juurtuneesta tavasta ja ajatusmallista sekoitettuna pieneen annokseen puhdasta hedonismia, minkä takia niit nahkatakkei tarvii olla 8 ja pukuja 7, mustia Converseja 3 paria ja muut värit päälle.
Seuraava issue onki sit se eettisyys, mist Stella pohti kans niit rajoja mitkä oikeesti tekee tuotteest eettisesti tuotetun. Minimipalkkaset siirtolaiset Los Angelesin tehtailla on varmaan parempi ku laittomat työläiset kopeekan kuukauspalkalla Bangladeshissa mut ei silti vielä kaiketi kata kokonaan eettisen tehtailun ja ajattelun kriteerei. Hinnottelu on kans yks asia mihin mullakaan ei o suoria ja selkeitä vastauksia. On tietty olemas nää tietyt hintaa nostavat tekijät.. Jos tuote on oikeesti luomupuuvillasta tehty ja maksettu tekijöille kunnon palkka se tietty näky hinnassa. Kun hintaan lisätään myyjän elannon takaava provikka se nousee ja seuraavana kun roikkolappuun lisätään esim. sana EKO saa siihen lisättyy vielä lisää hintaa (sama pätee hiukan sanaan HÄÄ..). Mut siin se kysymys onkin sit, et kuinka paljon on 'ilmaa' hinnoissa pelkästään sen ekologisuuden varjolla. (Sinälläänhän mä en ajattele et on ilmaa, as such, missään hinnassa. Jos joku tuotteen ostaa on se sille asiakkaalle just oikea hinta.)
Jos ajattelen omal kohdal asiaa.. Oon miettiny jo kauemmin saada omaa kamaa tehtyy ja framille. Haluisin kovin käyttää Orneuleen neuloksia. Firmalla on oma tehdas Suomessa ja siin mieles vois olla varma et henkilökunta saa palkan ajallaan ja kaikki ok. Sit tietty kysytään mist langat tulee ja en osaa vastata. Mut mulle toisaalta riittää kans jonkun matkaa se et materiaalit on kotimaisia. Jos vielä teen ite tuotteet ni tiedän senkin ettei ketään oo riistetty kamojen valmistuksen vuoksi. (Se, saanko niist sit myytyy mitä ja mitä jää voittoo käteen onkin toinen tarina et mietitään sitä sweatshop-aspektii sit uudemman kerran..) Mulla on globaalin syyllisyyden ohella tunne et kotimaista tuotantoa pitäs saada lisättyä. Suomessa on monta suurta vaate- ja tekstiilialan firmaa ja tehdasta ollu ja kaikki on pikkuhiljaa lopettanu ja/tai liukunu ulkomaille. Meillä on vielä osaamista, se on selvää, mut se taitokin alkanee kadota pikkuhiljaa. Osin syytän kans tästä nykymaailman mediaseksikkyyden tarvetta, eihän o millään muotoa hohdokasta olla mallimestari tai ompelija, kun voi olla suunnittelija. Ja vaikkapa mallimestarin ammatti on suurempaa taidetta parhaimmillaan ku ite suunnittelijan. Jos miettiii nyt vaikka mun lempiaiheen, haute couturen, pukuja. Ne ihmiset, ketkä on konkreettisesti kaavottanu ja ommellu Diorin puvut on todellisia taiteilijoita, niitä neroja ketkä on luonnoksista kattonu mallin ja alkanu piirtämään kaavaa, viiva kerrallaan, leikannu kankaat ja ommellu (käsin) vaatteet kasaan. Vaatturin tekemä puku on aivan toista luokkaa kuin valmiina rekistä, vaikka muutoksilla viimeistelty, valmispuku.
Se REVOLUTION mikä mulla kuplii aivoissa on nostaa enemmän esille tekijät, ei pelkkä firman logo tai suunnittelijan nimi. En millään muotoa haluu dissaa John Gallianoo (koska kaikki ketkä mut tuntee tietää et se ei vaan multa luonnistuis..) tai vähätellä suunnittelun haastavuutta tai niitä taitoja ja näkemyksiä mitä suunnittelu vaatii, mut samaan aikaan se et saadaan tehtyä vaate tarvitaan suuri joukko muitakin osaajia.
Eli tavallaan peräänkuulutan kollektiivisuutta siinä mielessä ettei kukaan lopultakaan voi osata itse kaikkea, eikä ees tarvi, tietenkään. Toisaalta peräänkuulutan osaajien, käsityöläisten nostamista enemmän esille ja arvoon. Kun olis enemmän tietoa ihmisistä tuotteiden takana vois olla helpompi myös tekijöille nostaa esiin omia arvojaan ja valintojaan joiden mukaan taas kuluttaja eli me yksilöt voitais tehdä omat valinnat kenel puolestaan annetaan euromme, ja miksi.
Mulla jäi virallisesti Divinet jakamatta viimeks enkä nytkään sen enempää ala jakelemaan arvosanoja mut miks tykkään lukea Stellaa on Stellan jotenkin pohjattoman tuntuinen tietämys ja kiinnostus asioista. Monta kertaa olen oppinu jotain uutta Stellan teksteistä ja tietty saanu vinkkei vaikka just kirjoista ja musiikista mist en o aiemmin ollu tietonen. Samaan aikaan Stella taitaa olla mun kaveri/ystäväpiirissä se henkilö joka on kaikkein eniten kartalla muodin suhteen, ihan jo kenkävaraston perusteella. Annaa tykkään lukea koska mua viehättää suuresti Annan loputon innostus kokeilla asuja ja lookeja ja pohtia niitä. Ja ollaanpa rehellisiä, tuskin kukaan tiesi ennen Annaa aavikkogoottien alakulttuurin olemassaolosta.. pidän Annan tavasta kertoa omien vaatteidensa ja asujensa taustalla olevat vaikutteet, oli kyseessä sit epäonninen salamurhaaja tai Bruce ja teinivuodet. Anun tekstit taas on täynnä ensinnäkin kaukokaipuuta luovaa melankoliaa aika ajoin mut myös arjen valintoja ja pohdintoja, enemmänkin mun järkeenkäypää pohdiskelua muodista ja sen suhteesta itseensä. Sugarin kohdalla olen vaan täysin in love ensinnäkin tekstiin ja juttuihin mut myös Sugarin omakuviin. Erityisen innoissani olin tän postauksen otoksista. (Ja nää arviot pätee kans sit ristiin rastiin kaikille yhtäläisesti..)
Ei kai muuta ku rock on babe!!
Kiitos kaunis. :)
VastaaPoistaItse tehty tulee tosiaan kalliiksi, mäkin oon viime aikoina tuhlannut omaisuuden lankoihin. Ompelemaan en kovin herkästi uskalla lähteä, hyvät kankaat kun tosiaan maksavat ja kun mä lähden ompelemaan, siinä on aika korkea riski, että syntyy sutta ja sekundaa ja menee rahat hukkaan.
Ja sulla on erittäin hyvä pointti tossa, että myös muut kuin itse suunnittelija ansaitsisivat päästä paremmin framille. Itse olen omassa blogissani manannut sitä, että niin mielenkiintoisen näköisiä juttuja kuin Samu-Jussi Koski onkin Marimekolle suunnitellut, se olisi oikeasti tarvinnut jonkun pätevän mallimestarin/kaavoittajan tekemään niistä kuteista jotain muuta kuin huonosti istuvia ja epäimartelevia säkkejä (ellei niiden sitten ollut oikeasti tarkoitus olla sellaisia...).
Ja toisaalta ei se aina riitä, että on nimi esillä. Ikean tuotteillahan on melkein jokaisella nimetty suunnittelija, mutta eipä se paljon mitään kerro kenellekään, kun ne ovat jotain aivan tuntemattomia suuruuksia ja tuotteet ovat joka tapauksessa massahalpiskamaa.
Kotimaista tuotantoa pitäis saada lisättyä, ja paino sanalla laadukasta kotimaista tuotantoa. Kyllähän täällä vielä jotain tehdään, muttei aina niin hyvää kuin vanha maine antaa ymmärtää.
Kiitos kiitos!! Sanasi ilahduttivat kovasti!!
VastaaPoistaMä myös tykkään sun meiningistä aivan kympillä, mikä toivottavasti on käynyt jo ilmikin.
Hyvä kun nostit esille tuota itse tehdyn kalleutta: mä kun en ole mikään käsityömestari, niin kynnys esim. ommella vaatteita itselle on tosi tosi korkea. Kankaat (ainakin sellaiset, joista itse tykkäisin) on ihan himokalliita, enkä ikinä voi olla varma siitä, että lopputulos sitten kanssa vastaisi mun toiveita. Sä nyt tietty osaat tehdä ihan miten hienoa vaan, taitava ammattilainen kun olet, mutta silti materiaalien hinnat varmaan tosiaan aiheuttavat sen ettei niin paljon tule tehtyä kuin ehkä muuten voisi.
Kiitos, olet ihana, liikutuin kyyneliin!
VastaaPoista(Mä en voi ymmärtää, miten nykypänä voi kangas maksaa enemmän/metri kuin halpalafkan samasta matskusta ompeluttama riepu. Tai ymmärränhän mä, mut en tajua. Kuljin parikymppiseksi pääosin (mutsin) itseompelemissa vaatteissa, ei mul enää olisi varaa moiseen. Olisko tässä nyt mennyt ns. pakka sekaisin ja systeemi mätä?)
anu, se on hassua miten samu-jussin kamat ei o kunnolla kaavotettu ottaen varsinkin huomioon marimekon laadun ja kotimaisuuden liputuksen. kun talo on niinkin vanha ja vahvasti onnistunu iskostamaan itsensä laadun ym. kodiksi on must aika noloa jopa tuottaa sutta. en o ite nähny silleen hirveen tietosesti kenenkään päällä kosken vaatteita mut luotan sun sanaan kyl. ja on kans totta ettei se kotimaisuus enää oo samalla tavalla laadun tae ku ennen. toisaalta aloin miettiin et olisko kyseessä globaalimpikin ilmiö siin mielessä et ennen näitä supertuotannon ja halpaketjujen ym. aikaa varmaan kaikkialla on ollu laadukkaampaa tuotantoa. toisaalta voi olla kans kyse siit et ennen on ostettu vähemmän ja ne ostetut tavarat on pidetty paremmin. nykyään kun sitä uutta mallistoa tulee muutaman viikon välein parhaimmillaan joihinkin ketjuihin ni syntyy kans se oravanpyörä et vaate ei kestä kauaa -> ei tule ees yritettyy huoltaa ku ei kuitenkaa kestä -> ei o väliä ettei kestä koska uuden saa kopeekalla ens viikolla -> uus vaate ei o laadukasta -> ei tarvi huoltaa ku ei... jne. ja toisaalta mulla on esim. h&m:n farkkuja ku on ollu kovcassakin käytössä vuosia ja edelleen ihan kivassa kunnossa vs. nudein tyyriimmät (laadukkaammat) farkut kun ha jos käytössä alle puolen vuoden. ettei hintakaan kerro enää laadusta ihan yhtä hyvin ku ennen.
VastaaPoistaanna, itse tehdyn hinta on myös sitä et vaikkei nyt laskiskaan itelleen "tuntipalkkaa" mut esim. takin tai jakun/'blazerin' tekemiseen menee sen verran aikaa et silläkin on tavallaan merkitystä jo. ku perus jumpperiinkin menee yllättävän pitkä tovi siihen nähden ettei o ku muutama saumuroitava sauma. itelle tehdessä herkästi mä ainakin alan luisteleen joistain kohdista ku tuntuu ettei o NIIN väliä ku tulee vaan itelle mut sehän on lähtökohtasesti vaan väärä ajattelumalli. se aiheuttaa toki myös sen ettei niit ite tehtyjäkään arvota ihan niin korkeelle ku hiukan repsottaa jostain tai langansuunta on hippasen vino.
ja sugar, kyllä, pakka on sekasin ja pahasti mun mielestä. sen verran luuhannu eri paikoissa myjänä ja tekijänä et törmänny kans siihen miten outoja ajatuksia ihmisillä on itse tehdystä ja uniikista vs. tehdastekonen. monilla on ajatus ettei mikään voi maksaa enempää ku hene manella mut silti pitäs olla suomes käsin tehty ja uniikki ja kestää 20 vuotta aktiivikäytössä ja sellasta yhtälöä nyt ei vaan saa aikaan jos tekijä ajattelee ihan jopa elättää itsensä työllään.
mulla on edelleen hinku joskus opiskella vaatturiksi vielä, koska se on miesten maailmassa haute couturea vastaavaa (hiukkasne kärjistäen) taito ja musta on kuitenkin hienoa et suomessakin on sen verran runsaasti miehiä ketkä edelleen teettää puvun vaatturilla et se ei vältsyyn olis ihan hukkaan heitettyä aikaa. toisaalta must mistään ei sais ajatella et on hukkaan heitettyä. musti on iskostanu mun päähän ettei koskaan saa ajatella mistään ettei jokin kannata. kaikki kannattaa aina, tavalla tai toisella.
Ne Marimekon Samu-Jussit on vielä tehty Kiinassa (ainakin neuleet) tai jossain muualla. Marimekko ratsastaa edelleen kotimaisuudella, mutta en oikein edes tiedä, mitä ne enää täällä tekevät. Uusissa Maija Louekarin mukeissakin luki pohjan tarrassa "Made in Thailand", mikä oli mun mielestä aika kiehtovaa, koska muistelen, että ainakin joskus ja ainakin osa Marimekon kipoista oli Arabian/Iittalan tekemiä (tekeekö ne vielä Suomessa jotain?).
VastaaPoistaMua riepoo tosissaan se, että Suomessa tehdyn kaman laatu laskee kuin lehmän häntä samaan aikaan kun tuotteet edelleen ratsastavat suomalaisuudellaan... aiheeseen sopivasti yksi esimerkki voisi olla Novita. Niillä oli ennen ihan hyviä lankoja, mutta nykyään enimmäkseen keinokuituisia "trendilankoja", jotka vaihtuvat joka vuosi eikä klassinen sukkalanka 7 veljestä ole sekään enää entisellään. (Neulebloggarit ovat keränneet Novitalle oikein adressia: http://www.adressit.com/novita-toiveet.)
Juttelin lankakauppa Menitan (pitää oikein mainostaa, että hieno kauppa on se - mahtavat valikoimat ja asiakaspalvelu) myyjien kanssa, ja he totesivat, ettei hyviä sukkalankoja oikein enää ole, ellei sitten halua nitkuttaa sukkaa jollain koon 2-3 puikoilla. Ilmeisesti itse tehdyt sukat eivät ole enää ns. huudossa.
Juttelin
kiitos, darling. mua nauratti, että osui oikeaan ainakin tältä osin "pohjattoman tuntuinen" eli i fake credibly... hahaa! kartalla? intuitiolla mennään, usein vahvasti ohi...
VastaaPoistamä pidän itse tehdyn hintaa nimenomaan oireellisena merkkinä siitä, että se edullisempi kama on hämäräperäistä. se edukkuus syntyy siitä, että jossakin ei makseta sitä mitä pitäisi. pakka sekaisin indeed.
tuosta kotimaisuuden ja laadukkuuden suhteesta: kuten jaakko hiukan vihjaisit, ei laadun ja kansallisuuden välillä ole mitään yhteyttä. kyllä ne siellä kiinassa osaa tehdä täydellisen hienoa jälkeä, mutta pointtihan on se, ettei ne jotka tilaa kiinasta halua sitä jälkeä eikä ne ainakaan halua maksaa siitä. kiinan hallitus taas mahdollistaa sen, että ne, jotka haluaa halpaa ja huonoa, voivat sitä kiinasta tilata.
laadun huononeminen on globaali ilmiö, jossa suomi ja suomalainen tuotanto on mukana siinä missä kaikki muutkin maat eikä ilmiöllä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä osataan missäkin vaan sen kanssa mitä halutaan, tarjotaan ja ennen muuta hyväksytään.
mä en myöskään jaksa tätä aina toistuvaa ajatusta siitä, että kotimainen tuotanto on jokin itseisarvo, jota pitäisi lisätä. ainoa pätevä perustelu on mun mielestä se, ettei tavaroiden raijaaminen ympäri maapalloa ole järkevää, mutta that's it. jos kerran meillä ei ole ompelijoita eikä sellaisiksi haluta, niin miksi väkisin tuottaa täällä? voitaisiko me vaikka ajatella niinkin radikaalisti, että maksettaisiin virolaisille ja kiinalaisille ompelijoille riittävä hyvin niiden työstä, niin saataisiin laatua? tässä voisi käydä nationalistisia ajatuksia helliville niinkin hyvin, että suomalainen työ alkaisi kannattaa juurikin siksi, ettei kiinasta kuljettaminen enää olisi järkevää, jos kiinalaiset saisivat työstään edes mielekkään palkan...
anu: selitys sille, ettei marimekon astiat ole enää iittalan/arabian on yksinkertaisesti se, etteivät firmat enää halua tehdä yhteistyötä. mariskoolin lisenssi purkautuu käsittääkseni parin vuoden päästä ja sekin siirtynee sitten marimekon omaan tuontantoon.
Heh, pitääpä tässä vielä sanoa sananen Marimekon tuotantoasioista, kun sattumoisin tiedän MM:n tuotantomaista ja valmistuspaikoista jotain...
VastaaPoistaMarimekon kaikki kankaat painetaan edelleen Suomessa, Helsingin Herttoniemessä laakapainotekniikalla. Myös siis ne, joista tehdään esim. vaatteita tai sisustuskamaa (EU-lainsäädännön takia se viimeinen maa, jossa tuotteeseen "kosketaan" merkataan valmistusmaaksi, joten jos vaikka patakinnas ommellaan kasaan Virossa, merkinnäksi tulee Made in Estonia, vaikka kallein osa, eli kangas onkin Suomessa painettu.)
Vaatteet paljolti ommellaan muualla kuin Suomessa (vaikka siis myös täällä jossain määrin edelleen).
MM:n astiat tehdään Thaimaassa samalla tehtaalla kuin Arabia (Iittalasta en tiedä) astiansa valmistuttaa. Aasiassa on kyllä korkealaatuista osaamista keramiikassa: ko. tehdas on eräs harvoista esim. Arabian korkeat laatuvaatimukset täyttävistä tehtaista. Suomessa ei välttämättä pystyttäisi vastaavaan tuotantotasoon tällä hetkellä.
anu, mul on 7-veljest langasta kans sama fiilis et aikoinaan sit on tehty mul villapaita, maailman suurin musta juttu, ja se on ihan mahtavan tuntunen, edelleen tiukasti käytössä, mut mitä mul on taas sukkii tehty ja yks villapaita myös ni on must kovasti karkeempaa ja ei likimainkaan niin kivan tuntunen yllä. muuten oon jotenki tohkeissaan nyt mulla työn alla 75% virgin wool ja 25% bambua sisältävät langat ja tarkotus olis saada tehtyy kaveril jouluks lahja mut ziisös 3 1/2 puikoil not gonna happen ainakaa jouluks 09..
VastaaPoistastella, ei se kotimaisuus o mulle mitenkään itseisarvo as such, vaan kotimainen laadukas tuotanto. lähinnä siinä valossa kun ajattelee et miten paljon suomessa ja ihan turunkin seudulla on ollu teollisuutta, siis vaatetus- ja muotiteollisuutta ni must se on oikeesti harmi et kaiken annetaan valua pois maasta. oon kuitenin vilpittömästi sitä mieltä et taito ei sais koskaan karata, koska must se olis aika noloa. jos ei kukaan halua ompelijaks ni sil ei mitään voi, mut toisaalta voi kans aina miettiä kuinka monta suunnittelijaa tarvitaan suomessa. tai siis mitkä on ne markkinat mille koulutetaan joka vuos uusia suunnittelijoita kenel ei o vältsyyn tekijöitä. muutenhan noi globaalit tehtaat ja markkinat on kaiketi myös silleen et samoissa tehtaissahan voidaan hyvinkin ommella bossin pukuja ja zaran takkeja, ihan samojen ihmisten toimesta, mikä aina avaa sen pandoran lippaan et miten valmiiden tuoteiden hinnottelu sit hoidetaan.. radikaali ajatus et maksais vaikka virolaisille kunnon palkan on ihan tosi jees, ei siinä o mitään ongelmaa, mut sillä taas.. nii, voi olla jos kustannukset nousis silläkin saralla kuten sanoit ni vois antaa taas jotain liikettä suomalaiseen tuotantoon.
ja se mitä sanoin myös et musta tekijöitä pitäs nostaa enemmän esiin, ei pelkkää suunnittelijaa vois olla myös ihan hyvä askel kohti paremmin palkattuja virolaisia ja kiinalaisia ja sit aina voi kysyä sitä et kuinka moni niillä tehtailla puolestaan haluaa olla ompelija tai kuin paljon ollaan pakon edessä töissä.
ja toi on aika hyvä tai kiinnostava ajatus myös tuo annan ettei suomessa vältsyyn pystyttäs samaan tuotantotasoon ku thaimaassa. mut mulla jäi paha maku suuhun mun kassin kanssa kun mulle vasiten sano myyjä et kassit tehdään edelleen suomessa ja ku pesin ni oli vaan käsinpesu ja tehty kiinassa. must se ei kuitenkaan oo reiluu asiakasta kohtaan. sen marimekon merimieskassin tykkäisin kyl hankkii, must se on oikeen soma.
no jåå, mä en ymmärrä sen kotimaisen teollisuuden arvoa myöskään minään itseisarvona, vaan lähinnä nostalgisena – jos siis on niin, etteivät suomalaiset halua opiskella pukuompelijoiksi tai kaavoittajiksi. globaalissa maailmassa on ihan mielestäni järkevää sekin, että suunnittelijat tulevat toisesta maasta ja tekijät toisaalta. olennaista on se, että kaikkia kohdellaan oikeudenmukaisesti, vaikka lienee selvää, että tästä seuraisi aikamoisia maailmantaloudellisia mullistuksia. koko länsimainen "hyvinvointihan" perustuu sille, että me riistämme sumeilematta jengiä, jotka asuu "jossain tuolla kiinassa". siitä, että tekijöiden nostaminen esiin ihan jo ihmisoikeudellisista syistä toisi pontta myös ammattien arvostukseen, olet mun mielestä ihan oikeilla jäljillä.
VastaaPoistakysymys siitä millaista opiskelupaikka- ja koulutuspolitiikkaa maassa noudatetaan, on tietysti iso asia, jossa olisi varmasti paljonkin hiottava – opettajana mä olen kamppaillut tuon asian kanssa hyvin konkreettisesti. samalla on mielettömän arvokasta, että suomessa periaatteessa pääsee opiskelemaan lähes mitä alaa tahansa eikä opiskeluoikeuksia ohjailla kovin radikaalisti laajamittaisin poliittisin päätöksin.
annan esimerkkiin lisäten: mulla on tässä ihan lähipiirissä toinenkin esimerkki myös siitä, ettei suomalainen perinteikäs ja maineikas tuotanto pysty siihen laatutasoon, joka tuotteelta vaadittaisiin, vaan tuotanto on täytynyt puhtaasti laatusyistä siirtää ulkomaille...
Kotimaisen tuotannon itseisarvoisuus on aikoinaan tainnut tulla siitä, että kotimaisen ostaminen on tuonut työtä suomalaisille ja lähellä tuotetun tuotantoketju on ollut läpinäkyvämpi. Eli siis jengi on tiennyt, missä tehtaat sijaitsevat, millaista jengiä niissä on töissä ja mitä niissä tehdään. Eli just se juttu, joka nyt on verhoiltu kadoksiin, koska se ei enää kestäisi päivänvaloa.
VastaaPoistaJa täkäläinen teollisuushan meni perseelleen Neuvostoliiton romahduksen ja viimeistään 90-luvun laman takia, eikä koskaan siitä toipunut.
7 veljestä -lanka on tosiaan jossain vaiheessa muuttunut karkeaksi ja joustamattomaksi. Ärsyttää tosissaan.
tuohan se argumentti on, mutta muhun ei ainakaan pure "työ suomalaisille" -argumentti yhtään sen kovempaa kuin "työ kiinalaiselle", jos läpinäkyvyysaspekti on kuosissa. mä en siis näe ratkaisun lähtökohtaa kotimaisen tuotannon tukemisessa vaan läpinäkyvyyden korjaamisessa. joka siis saattaa kääntää tilanteen niin, että kotimainen tuotanto tuleekin yhtäkkiä järkevämmäksi.
VastaaPoistamua ottaa päähän se, että kotimaisuuden puolustamisesta puhuessa tulee niin kovin helposti sellainen olo, että jotenkin sen naapurin tertun työllistyminen on parempi asia kuin liu quiongin eli fiilis, että joko kyseessä on rajallinen empatiakyky tai ksenofobia... tuntuu usein unohtuvan se, ettei meidän vastuu ihmisistä rajoitu noihin kartalla näkyviin rajoihin.
no niin..
VastaaPoistajos ja kun kuitenkin ajattelen ihan omalta kantiltani asiaa ni se naapurin tertun työllistäminen olis mulle tällä hetkellä helpompi vaihtoehto. ja nää syyt on must aika loogisia. mullahan ei jääny kovin hyvä kuva yhdest suomalaisest tehtaasta ku olin yhteydessä, hinnottelut ym seikat tuntu olevan hakusessa pahasti ja toistaseks se asia on hiukan nyt katkolla. toisen ihmisen kans puhuin hetken aikaa sitten kenellä on tarkotus perustaa turun liepeille oma tehdas.
miks mä täs vaihees oon jotenki enemmän tohkeissaan siit tehtaasta turun liepeillä ku tehtaasta kiinassa tai virossa? koska se olis niin kovin paljon helpompaa, voisin vaikka kerran viikossa käydä paikan päällä kattoos et kaikki toimii ja tulos on mitä tilaan. voin tilata hyvinkin pieniä sarjoja koska ei millään olis resursseja täl hetkel mihinkään suurempaan. pystyn ite toimittamaan kankaita ja kamoja eri puolille ilman pahimmas/parhaimmas tapaukses (pahimmassa = mulla on rahat totaalisen lopussa eikä varaa maksaa kamojen kuljetuksesta, parhaimmassa = tykkään ajatuksesta et pystyis oleen tietonen kaikesta koko tuotannon aikana, mitä tapahtuu missä ja koska ja tuntis kaikki jälleenmyyjät niin hyvin et vois mennä moikkaan kavereita samal ku roudaa uutta tavaraa myyntiin heille.).
toisaalta musta on hassua.. tai siis musta on vilpittömästi surullista jos tekemisen taito katoaa suomesta kokonaan. jos se tekee musta ksenofobin tai nostalgian perään haihattelevan nationalistin, so be it. mä putosin kärryiltä jo tovi sit mut sellast se on välil..
ennen kuin keitetään isompaa hernerokkaa kenenkään nenässä, niin on kai aika eri lähtökohta ajatella, että mikä on helpompaa käytännössä kuin ajatella mikä on oikeudenmukaista? kotimaiselle suunnittelijalle on tietysti helpompaa se, mitä lähempänä tekijä on juurikin noista sun mainitsemista syistä.
VastaaPoistamä puhuin tuossa nostalgian kaipuussa siitä lähtökohdasta, että näissä keskusteluissa rinnastetaan helposti kotimaisuuden suosiminen itseisarvoisesti paremmaksi, koska naapurin tertun työllistäminen on jotenkin enemmän suomalaisten velvollisuus kuin sen xiun siellä jossain kiinassa. taidon häviäminen suomesta nyt on nostalgista ajattelua: harvoin tässä kuulee, että jengi kaipaa kuppaamisen jaloa taitoa tai haikailee miilunpolttamisen perään. nostalgiassa ei ole mitään pahaa, mutta kyllä sitäkin voi arvioida.
tämä nyt voi olla mun älyllistä turhautumista, mutta mä olen jotenkin loputtoman kyllästynyt siihen, miten jumittavaa tämä suomalaisen laadun ympärillä käytävä keskustelu on ja kuinka typeriä asia- ja logiikkavirheitä siinä toistuu ilman että kukaan sanoo mitään. mä pidän ihan aidosti sitä älyllisesti laiskana, että ajatellaan suomalaisen tuotannon olevan laadukkaampaa kuin kiinalaisen ilman, että tarkennetaan millaisin ehdoin näin on. tai toistetaan sitä ajatusta, että kotimainen tuotanto pitäisi saada nousuun ilman, että tarkennetaan millä perustein näin on. joo, mua voi pitää saivartelijana, mutta ainakin mua kiinnostaisi keskustelun vieminen eteenpäin, että voisi oppia jotain uuttakin joskus.
mun mielestä sun pointti siitä, että pienen suunnittelijan kannalta lähituotanto on helpompi ja siksi parempi, on ihan pätevä. se on vain ihan eri pointti kuin se, että suomalaista tuotantoa pitäisi tukea jotenkin yleisesti ja enemmän kuin esim. kiinalaista.
eli harmittaako se marimekon laukun made in china -lappu siksi, että a) valehdeltiin, b) tuli maksettua ylihintaa, kun kerran kiinalaiselle on joka tapauksessa maksettu liian vähän, joten marimekko käärii voittoa enemmän kuin ansaitsisi vai c) laatu on huonompi koska se on tehty kiinassa? kysyn vaan.
Tuosta taidon häviämisestä... miilunpolttaminen on mennyttä maailmaa, siihen hommaan on nykyään uudet tekniikat, mutta vaatteita tehdään edelleen aika lailla samalla tavalla kuin ennenkin.
VastaaPoistaOikeastaan ompelijoita ja vaattureita voisi verrata muihin käsityöläisiin, kuten kirvesmiehiin tai peltiseppiin - olen kuullut aika usein jengin harmittelevan, ettei kyseisten alojen taitavia ammattilaisia enää juuri löydy. Ja noilla aloilla syy ei edes ole välttämättä kysynnän puute, koska rakennettavaa ja varsinkin korjattavaa löytyy koko ajan, vaan yleinen ammattikoulutuksen ja -taidon arvostuksen aleneminen (peräti valtiovallan tasolla - oliko se nyt jompikumpi Paavo Lipposen hallituksista, joka aikoinaan linjasi, että 70%:lla kansasta pitäisi olla korkeakoulutus).
riippuu tietysti aika paljon millaisin kriteerein historiaa tarkastelee, mutta kyllä taitaa olla niin, että ihan yhtälailla miilunpolttamisen, käsinompelun ja (käsin)kaavoittamisen ovat korvanneet uudet tekniikat. erona on lähinnä lopputuotteen tarve: tervaa ei niinkään enää tarvita toisin kuin vaatteita.
VastaaPoistakäsityöläistaidon katoamisen harmittelu perustuu nähdäkseni siihen, että vaihtoehtoa kertakäyttökulutukselle ei ole – emme siis voi näiden kaikkien valintamahdollisuuksien vallitessa valita korjaamista, vaikka haluaisimme. kuulun itse siihen jengiin, joka mieluummin korjaisi kuin ostaisi uutta, mutta vaihtoehtoa ei oikein ole. silti mä näen tämän eri valituksen aiheena kuin sen, että taiton puutteessa työ valuu ulkomaille.
ammattitaidon arvostuksen alenemisen syissä varmasti koulutuspolitiikka painaa, mutta myös mm. sellaiset ideologiset historialliset tendenssit kuin teollisten kulutushyödykkeiden ihannointi ja aiemmin mainitsemani kulutuksen "demokratisoituminen" (eli kerskakulutuksen mahdollistaminen niillekin joiden varallisuus on vähäistä).