lauantai 17. heinäkuuta 2010

I'm Yoko, I'm Japanese

Mulla on ollu likimain niin kauan ku oon jotenki seurannu muotia suuri kiinnostus ja rakkaus Japania kohtaan. Ihan osin koska must kimonot on mieltsin hienoi vaattei, geishat kiehtovii karaktäärei ja japanilainen muotilu ollu aina jotenkin.. cyber ja way out there ja OMG. Mulla oli Issey Miykae kova san ajoskus, nykyää mennää lujempaa ehkä muitten suunnittelijoiden kanssa ja kohdal mut whatevs, japanilainen muotilu on edelleen mun silmiä hivelevää ja kaunista. Yohji Yamamoto on yks mun lempparei nykyjäns ja kovin inspiroiva suunnittelija. Kovin paljon mustaa ja harmaata aika mones mallistos ollu.. liekö sit joku yhteys mun maailmaan ni en me sanoon mitää..

Viel ehkä yks aste lisää kovaa dataa mulle oli aikoinaa Fruits ja Fresh Fruits kirjat ku ostin mis oli kuvattu japanilaisii nuorii Harajukun alueella mieltsin kreisei asuis ja vaatteis, osin aivan päättömis releissä ja aikana ennen Hellooksei ja katumuoti blogei, in fact, aikana ennen internetin maailmaa se oli nuorel wanna-be fashionistal aivan uskomaton maailma (okei oli netti sillo jo olemas mut se ei ollu sellanen ku nykyää, eikä mul ollu siis tiettykää nettii kotona..). Ja voisin kuvitella et siit on peräsin mun rakkaus katumuotia kohtaan ja kiinnostus ihmisten pukeutumiseen ihan arjen pyörtees. Näite jätkien housut on ihanat, aivan uskomattoman ihanat, samoin ku tykkään edellisen foton jannun kerroksellisuudest ja väreist ihan mieltsisti.

Mun fiksaatio liian lyhkäsen lahkeen kans voi hyvin tän nuorukaisen kanssa ja kaiken mustan keskel mä aina huomaan et must värikkäät setit näyttää niin hyvältä. Hetkellisesti innostun aina iteki haalimaan kaikkee värikäst (=ei mustaa) ja kuvittelen et siit alkaa mun elämäs uusi ajanjakso ja kausi ja my ass, sit ne värikkäät kuteet roikkuu mun kaapeis muutaman vuoden hintalaput paikallaa kunnes siivoon kaapit ja annan ne seiloril kenel ne on aina hiuka liian isoi. Mut that's life in the Jaakko household. Mulla on myös joku suunnaton lempi hattui ja pipoi kohtaan ja sikskin tä pipa jannun päässä on must viehko, melkeen yhtä viehko kun..

..tää pinkki hattu yhdistettynä ruutuun, joka on raitojen ohel mun lempparii kuoseis. Pallot ei oike nekää pielee mee eli pidän kuvioist, vois sanoo. Mut täl hetkel erityisesti ruuduista. Kaikki varmaa muistaa taannoin sen ruutukokeilun ku olin tehny takin ja sit yhdistin siihen kreisii hattuu ja huivii ja samaan aikaan se kokonaisuus et värii ja kuosii yhtyy rakkauden salaliittoon ja kaikki oli juurikin kohdallaan mut se en vaan ollu mä ja takki päätyi myös seilorille ja mä yhdistin hattuu ja huivii mustan takin ja sisso ku heti näytti niin pal paremmalt ja mulle sopivammalt. Plus mä loveen tän jannun päntsyi..

Kuten myös tän jannun. Vajaamittasta ja nättii, ruutua yllä ja lätsä päässä. You can't fail, can you? Ja nätti kenkä yhdistyy hauskaan sukkaan ja must olis pakko saada jotai ton tapasta ylle mut sillee you know, kokomustana...

Ja meinas unohtu ihan nää kaikki kuvat on kössitty suoraan The Sartorialistin sivuilta.

3 kommenttia:

  1. Pussihousut <3

    Mäkin tykkään siitä vapaasta kreisiydestä, miltä japanilaisten tyyli näyttää meikäläisten silmissä. Ullanlinnassa asuessa bongasin tyylikkäästi pukeutuneita japanilaisia aina design-museon liepeiltä pyörimästä, se museo varmaan vetää puoleensa just tyyliorientoitunutta jengiä. Mittasuhteilla leikkiminen, oudot leikkaukset ja mielikuvituksellinen kerrostaminen (kannattaa mennä norkoilemaan design-museolle talvella, kun turistit on kiskoneet päälleen kaikki kuteet, mitä niillä on mukana) on parasta niiden tyylissä.

    VastaaPoista
  2. mä oon noteerannu ton saman et kaikki päälle ja lopputulos on usein ihan sairaan tyylikäs.

    toinen tyylikäs kokemus oli viime kesänen ruotsin reissu ku laivalla oli isohko porukka japanilaisia turisteja ja rouvain tyyli ja miten huolettomal otteel oli yhdsitetty merkkitavaraa muoviseen aurinkovisiiriin ja seilori varsinki välil kertoilee japanittarien laivaelaganssista ja se kuulostaa aina vaan yhtä.. tres chiciltä. et jos on konseptina thinking outside the box ni japanilainen kanssaeläjämme on sen taidon masteroinu.

    VastaaPoista
  3. Juuri niin! Mä kanssa rakastan japanilaisten tyyliä (ja muuten oon keränny näitä ihan samoja sartorialistin kuvia myös omaan inspiskansiooni!)! Eniten ihailen niiden ilmiömäistä kuositajua: niiden päällä kaikki yhdistelmät vaan jotenkin toimivat. Meillä käy Marimekossa paljon japanilaisia ja ne on aina ihan mahtavia. Niiden lapset on ihan oma lukunsa: tässä mennä viikolla näin just pikkutytön, jolla oli päällä ruutua, palloa sekä Isolan Mansikka-kuosia. Aivan loistolook! Ne totisesti osaa pukea myös lapsensa! Ja sit ne on ihan mestareita mitä ns. Ivy-lookiin tulee. Mies harrastaa sellaista - ja mäkin tykkään kovasti - joten myös siinä mielessä diggailen.

    Puhumattakaan siitä, että Yamamoto ja erityisesti Kawakubo on tietty mun suursuosikkeja. Kaikkeen tähän nähden on itse asiassa tosi outoa etten ole milloinkaan käynyt Japanissa! No, ehkä vielä ehtii...

    VastaaPoista