"Skins & punks" -Gavin Watson-

Mä olen aina ollu kallellaa skinien ja punkkien (meneek se noin..?) puolee, ihan nin visuaalisesti oikeestaan. En o koskaa ollu ihan kartalla skinien suhteen et mikä pössis, et ollaank uusnatsii tai kuunnellaak menevästi maailmoja syleilevää poppii ja ollaan rasismii ja eri fobioit vastaan ja rehellisyyden nimiin en o koskaa jaksanu sen enempää ees selvitellä asiaa koska mulle on pitkälle riittäny se et tyypit näyttää niin hyvält. Ja jos oikeen asiaa mietin ni ainahan mä oon omas tyylis enemmä toistanu skinien vaatetust ku punkkien. Hmm.. sisäienn skini nostaa päätään.

Anywyas, Gavin Watson, vanha skini Englannista, on julkassu kirjan omista vanhoista valokuvistaan, 1978-1985 sanoo kansi. Kirjan nimi on simppelisti Skins & Punks, ja omani löysin kirjastosta.

Simplicity and utility, oikeesti. On mustaa ja haraata, farkkuu ja simppelii.

Kalamuijan hanskat toimi aina vaan ja syksyn tullen mullakin ne tulee olemaan aina kädes, voisin kuvitella. Pipat ja myssyt, mustan tai punasen ja mä oon ihan et okei joo, ohan tää ihan siistii.

Ja kas kummaa, edellisen postaukseen viitaten, liian lyhyttä punttia pojilla monasti jalassa ja tietty maiharii.

Ainoa asia mikä mua aika usein teininäki haittas oli se et ohan tuo skinien ulkonäkö aika väkivaltasen näkönen, ja varsinkin sen 90-luvun laman ja kaiken sen hulluuden läpi kahlanneena ku skinit oli se word de jour mitä tuli outcasteihin ja kusipäihin ku pieksi porukkaa kaupungilla ni sillä varjolla ei huvittais olla liikaa skinin näkönen.

Lisäks mulla on kovin mixed emotions Britanniaa kohtaan. Näis tä kirjan kuvissa tulee hiukan sama fiilis ku Neuvostoliiton suhteen; tavallaan järjetön nostalgia mut se on nostalgiaa asioihin mitä ei o koskaan tuntenu. Tai no, ohan Neuvostoliitto siin mis Britannia ja varsinki Lontoo aina ollu visuaalisetsi olemas ja tietyt uutiset ja kuvat on porautunu mieleen lapsuudesta et kaiketi se voi juontaa juurensa sieltä, se nostalgia ja fiilis et tollast just se mun lapsuuteni oli.

Mä tykkään sikana et housun vyötärö nousee tosiaan vyötärölle saakka, etei o vielä tunnettu hipstereitä sen enmpää. Ja tykkään et sälli on jotain 8 (-15 mä EN osaa arvioida ihmisten, varsinkaan lasten, ikää..) ja jo ollaan niin tyylikkäänä ja asiassa kiini sen vaatteen ja asun suhteen.

Mulla on halu ja tarvekin kaiketi, saada uudet mustat maiharit ku vanhoista on pohja halki. Mustat ja terästä kärjessä ja 12-reikäset. Jos siin kupees olis vahingos samanmoiset viininpunasina ni en suuttuis..

Nää kaks vimppaa sällii on vaan.. so cool, so stylish.

Okei kellopelii ja appelsiinii mut samaan aikaan vaan jotenki jaakkoisaa, et kun se näytös on syksyl ni mulahan on jo mieles et mun pojil olis knallit päässä ja ihan siks sanaka on ollu ajatus mieles jo kauan ettei kukaa luule et täst kirjast nyt pölin idean etten oliskaa luova nero ja way out there ja totally rad.. hei haloo..

Mula on projekti päällä et siivoon turhaa roinaa pois (vanhoi kuittei ja City-lehtii, Ilta-Sanomii ja paskaa, 30 cm pätlii kuminauhoi ja pitsirottei) mil oikeesti mä en vaan tee mitään. Mua hiukan kismittää et mun ysärilasit on kadoksissa mut koitan diilaa ja ajatella et materia on vaan materiaa, et uutta saa ja ei saa takertuu liikaa.

Mut silti se kismittää mut onneks mul on uudet kliffat lasit.

Palaillaa, mun täytyy laittaa jotai apetta ja evästä töihin.

I'm Yoko, I'm Japanese

Mulla on ollu likimain niin kauan ku oon jotenki seurannu muotia suuri kiinnostus ja rakkaus Japania kohtaan. Ihan osin koska must kimonot on mieltsin hienoi vaattei, geishat kiehtovii karaktäärei ja japanilainen muotilu ollu aina jotenkin.. cyber ja way out there ja OMG. Mulla oli Issey Miykae kova san ajoskus, nykyää mennää lujempaa ehkä muitten suunnittelijoiden kanssa ja kohdal mut whatevs, japanilainen muotilu on edelleen mun silmiä hivelevää ja kaunista. Yohji Yamamoto on yks mun lempparei nykyjäns ja kovin inspiroiva suunnittelija. Kovin paljon mustaa ja harmaata aika mones mallistos ollu.. liekö sit joku yhteys mun maailmaan ni en me sanoon mitää..

Viel ehkä yks aste lisää kovaa dataa mulle oli aikoinaa Fruits ja Fresh Fruits kirjat ku ostin mis oli kuvattu japanilaisii nuorii Harajukun alueella mieltsin kreisei asuis ja vaatteis, osin aivan päättömis releissä ja aikana ennen Hellooksei ja katumuoti blogei, in fact, aikana ennen internetin maailmaa se oli nuorel wanna-be fashionistal aivan uskomaton maailma (okei oli netti sillo jo olemas mut se ei ollu sellanen ku nykyää, eikä mul ollu siis tiettykää nettii kotona..). Ja voisin kuvitella et siit on peräsin mun rakkaus katumuotia kohtaan ja kiinnostus ihmisten pukeutumiseen ihan arjen pyörtees. Näite jätkien housut on ihanat, aivan uskomattoman ihanat, samoin ku tykkään edellisen foton jannun kerroksellisuudest ja väreist ihan mieltsisti.

Mun fiksaatio liian lyhkäsen lahkeen kans voi hyvin tän nuorukaisen kanssa ja kaiken mustan keskel mä aina huomaan et must värikkäät setit näyttää niin hyvältä. Hetkellisesti innostun aina iteki haalimaan kaikkee värikäst (=ei mustaa) ja kuvittelen et siit alkaa mun elämäs uusi ajanjakso ja kausi ja my ass, sit ne värikkäät kuteet roikkuu mun kaapeis muutaman vuoden hintalaput paikallaa kunnes siivoon kaapit ja annan ne seiloril kenel ne on aina hiuka liian isoi. Mut that's life in the Jaakko household. Mulla on myös joku suunnaton lempi hattui ja pipoi kohtaan ja sikskin tä pipa jannun päässä on must viehko, melkeen yhtä viehko kun..

..tää pinkki hattu yhdistettynä ruutuun, joka on raitojen ohel mun lempparii kuoseis. Pallot ei oike nekää pielee mee eli pidän kuvioist, vois sanoo. Mut täl hetkel erityisesti ruuduista. Kaikki varmaa muistaa taannoin sen ruutukokeilun ku olin tehny takin ja sit yhdistin siihen kreisii hattuu ja huivii ja samaan aikaan se kokonaisuus et värii ja kuosii yhtyy rakkauden salaliittoon ja kaikki oli juurikin kohdallaan mut se en vaan ollu mä ja takki päätyi myös seilorille ja mä yhdistin hattuu ja huivii mustan takin ja sisso ku heti näytti niin pal paremmalt ja mulle sopivammalt. Plus mä loveen tän jannun päntsyi..

Kuten myös tän jannun. Vajaamittasta ja nättii, ruutua yllä ja lätsä päässä. You can't fail, can you? Ja nätti kenkä yhdistyy hauskaan sukkaan ja must olis pakko saada jotai ton tapasta ylle mut sillee you know, kokomustana...

Ja meinas unohtu ihan nää kaikki kuvat on kössitty suoraan The Sartorialistin sivuilta.

And black is the new black

Mä oon viime aikoina ollu taas enemmän ompelukoneen ääres ja ku on tehny sillee hiuka protoi tulevaa varten ni oon sit tehny itellenei samas käyttövaatetta. Samaan syssyyn kerron et koska olin/olen niin tohkeissani Lahja Haapasen kaavoista olen jatkanu niitten kanssa sättäämistä, ihan hetken kaavoi säätäen ja muunnellen, just sil ajatuksel et olis enemmä jatkuvuutta ja elämää. Alkuun tietty toi musta ihana viskoosinen tunika, mist tein kans collegeisen version lyhyempänä ja siit tuli aika hieno kanssa. Siitä kuvaa myöhemmin. Oon käyttäny otta tunikaa ihan kotiolois mut se niin ihanan tuntunen et miksen vois mennä yleisel oaikal ku tällast hellet ja kaikke nyt ilmoilla. Ja menenkin. Mulla on toi päällä hiukan sellanen musta vapahtaja meets Batman olo, ihan sillai vaan hyvällä.

Ja sit on tä kollaasii. Eilen illalla ilman hipstamaticia (ku ei o viel ehditty hankkii seilorin iPuhelimeen..) oltii koiran kaa lenksal ja vasiten laitoin uutta mustaa ylle. Jalassa on mun uudet ihan ehdottoman lempparihousut, mustaa collegee ja laajal mital haaremihousuu, gummisnööri vyötäisillä. Niin hyvä olla ja yrittää nuo jalassa, oikeen kiva. Site päällä on harsomaisesta neuloksesta tehty Haapasen kaavoja muokaillen jumpperi. Alla oleva hihaton on ihan vaan H&M. Mä huomasin myös et koska mulla on suurin rakkaus mustaan ja en o lopulta aikoihin käyttäny ihan koko mustaa, et se tuntuu hyvältä, niin on ku olis kotiinsa tullu vuosien tauon jälkeen. I love black and it's like the new black in my life.

Mulla on kans koneella liuta Sartolialistilta kössittyjä kuvia näteist japseist mut siihen palajan hetkee myöhemmin, jahka olen saanu hiukan rauhottumaan tän mustan ihailun. Palaillaa.

Life is fantastic

Syvine kriisien kautta kahlanneena jatkan bloggaamista. Nina Hagen, käydän se nyt läpi t's, oli mun elämäni suurin pettymys. Ikäni (no melkee) odottanu et frouwa olis livenä silmien edes, koko kevät seilorin kans luuhattu netin sivuilla ja videoita kytätty ja oltu ihan et OMG ja LOL ja SIC ja fuck, Hagen päättää löytää Jeesuksen ja koko keikka on epämäärästä, blues-vetosta heikkoa gospelia. Siis huonoa vieläpä. Oltiin alkuun et okei ääni ei o sama mitä se on ollu mut se on ihan fine kysees on Nina Hagen, tiedettii et gospelii tulee mukana mut oltii et se on ihan fine se on silti Nina Hagen.. oltiin hyväksyys niin paljon koska kysees oli kuitenkin Nina Hagen, maailman nerokkain karaktääri. Mehän ei oikeen edes osattu pukee pettymystä sanoiks ennenku seuraavana päivänä ku padot aukes matkalla Turkuu ja haavat revittii auki. Vieläkään ei o voitu kuunnella Hagenia. Kreiseint täs kaikes on just se et se musiikkihan on tietty ihan nerokasta ja näin mut jotenki just nyt en o ihan viel valmis laittaan levyä soimaan. Onneks siellä oli Hagenin jälkeen Grace Jones ja se show oli jotain tajunnanräjäyttävän loistavaa.. Oikeesti, ihan kusipäisen täydellist dataa. Se pelasti paljon ja ainakin voidaan kuitenkin todeta et ollaan nähty Nina Hagen, valitettavasti todistettu sen täydellisyyden dekadenssi. And it wasn't pretty..

Mulla olis tarkotus ottaa kuva mun uusista lempihousuista ja postaa tänne mutta juuri nyt ne on pyykissä kiitos hektisen (=humalaisen ja sotkuisen..) Hesan reissun. Mä olin pukeutunu esiripuksi ja tajusin hetkee myöhemmin ettei se ollu se juttu sit kuitenkaa milt olisin halunnu näyttää ni mein täytyy ottaa uus reissu Hesaan kesäl vielä ja mun täytyy oikeen keskittyy asioihin ja asuihin. Ja jälleen kerran kesäinen yö sumuisella (in my mind, that is) Iso-Roballa ja mulla tuli hirvee ikävä Helsinkiin.. Ollaan avaamassa kauppaa Turkuun eli se ei o just nyt mahdollista mut se ajatus kytee jossain tajunnassa koko ajan, liekin koko vaan vaihtelee näköjään. Siin vaihessa ku menee kattoo asuntojen hintoja se melkein tyrehtyy mut se ei paljoa vaadi et onkin taas roihu päällä. Mut nää on näitä juttuja. Mä palajan jahka olen saanu housut pestyä ja kuivattua.