And after careful consideration..

Vaik mä kuin olin et joo joo massit liikkeel ja LanvinHeneManee kehiin ni I must say.. kävin niit netitse kattelee uudellee siis ihan kuvii niist vaatteist et ei mallin pääl ja stailattuna ja nätisti laitettuna ja mun tuli sillain olo et en usko et kuitenkaa sit traviin siit setist mitää. Mä oon nyt löytäny Ebayn, big time, ja hyväksyny ja tajunnu sen et Jean Paul Gaultier on mul vaan aina se suurin ja kaunein. En oikee ees tiiä miks, Gaultierin muutamat viime vuosien jutut on ollu suunnattoman tylsiä ja jotenki niist on puuttunu se.. joie de vivre mikä on ollu must niin leimallista Gaultierii. Kun taas ihan pari viime sesonkia on ollu must ihan huippukamaa.

Anyway, Ebay + Jaakko + Gaultierin vanhat kamat siel = Il Paradiso. So far löysin edukkaasti maailman näteimmät aurinkolasit, liituraitapuvun ja farkkutakin. Farkkutakis viel se hauska sattuma et se on samasta mallistosta ku mun ihan eka Gaultierin paita jonka ostin Pariisista keväällä 1994. Puku menee samoihin aikoihin, tais olla -92 vuodelta ja arskat menee kans samaan ysärikauteen. Ne on siniset ja ja ne on nätit. Ja nyt kun sen mustan puvunkin olen ottanu käyttöön ihan jo pariin otteeseen ni mikäs siinä on ollessa, nättinä ja mustana.

Eilen oli siis sitten Dressing Mimia. Mun oma pieni mallisto alotti koko shown ja ihmiset tykkäs. Mähän olin ihan et what what ku tein sitä ku aloin hirveest googlaamaa juttuja boksarikapinasta ja väkivallasta ja siit se sit jatku. Tietty Kellopeli Appelsiini oli mukana, oikeestaan enemmänkin vahingossa, mut olin silti äärest tyytyväinen mun poikien toimintaan lavalla ja backstagella. Vaihdot meni hyvin vaik ihmiset oli alkuu et ei tuu mitää sul on liikaa kreisii shittii ku täytyy ehtii vaihtaa ja laittaa 40 sekunnis. What BS, hyvinhän ne ehti ja kaik oli just jees. Nää kuvat on kaikki Mikko Laaksosen ottamia, Mikko taas on Monsuunista. Eli olinkaikin puolin hyvis käsis ja tykkäsin itse asias omist kuvist eniten koko eilises tapahtumas. It's about me, me, me.

Mä en voittanu yleisöäänestystä mikä oli tietty hiukka downeri mut hey ho elämä on sellaista. Ja eihän mikään estä mua laittamasta omaa settii ja showta ja häppeningii pystyyn. Ja kun se nimikin on jo olemas ja mieles ni se on vaan se et printtaa bannerin ja laittaa tyttäret ja pojat laval. No problem.

Mulla kävi ikäväst ja mun tää tumma malli joutu peruun ku se muutti yllättäen Köpikseen mut mun blondi korvaaja oli asias kiinni ja nätti ku fan ku laitettiin pitsit silmil ja hanskat käteen. Sit nää on näitä et ku ihminen on hiukan noviisi esim. antaa haastattelui ja mutenki sillee kaffel vahvasti puolet ajasta ni must oli äärest yllättävää luke omat sepustukseni käsiohjelmast ku en muista varsinaisesti niit asioit sanoneeni. Ei sil et ne olis ollu väärin mut tavallaan tuntus ku olis joku muu ollu antaas kommenttii ja kertoos asiaa.

Nyt kun on selvitetty avajaiset kaupalla ja Dressing Mimia ni onkin jo aika alkaa säätämää vihdoin omia juttuja kaupalle myyntiin, sillee mallistoa ja tavaraa, jopa hiukan kaupallisemmalla otteella ettei enää niit pellekauluksii ja korsettei miehil ku ne ei, yllättävää kyllä, ollu mikään suksee back in the days.. Ja samaan aikaan mul olis pari tilausta ku pitäs saada tehtyy ja toimitettuu ja se mikä siin on mukavaa on se et ne on mukavia tilauksia ja ei mee hermo ja olen osannu jopa itteni hinnotella ihan kunniallisesti ja sillain et ei mee ihan hyväntekeväisyyteen kaikki niinku mulla on ollu tapana aiemmin.

Noin yleisesti kun palajan viel tuohon yläosan alotuksen ni ohan mun vaatteissa aina aika vahvasti näkyvis vaikutteet, Gaultier etunenässä. Ehkä se yks syy on siihen niin kovaan likettämisen osin se et Gaultier oli mulle se eka iso nimi ku kolahti sillon 80-luvun lopus, 90-luvun alus. Et paluta juurille ja rehellisyyttä itellen et ollaan kaikki kartalla mikä on se juttujen juttu omas elämäs. Tää ei suinkaan tarkota sitä etten tykkäis ihan sikana ihan siis supermonista muits amerkeistä ja suunnittelijoista. tavallaan Gaultier on hiukan samanlainen mulle ku Madonna, et vaik ei oliskaa enää niin aina huipussaan se luovus ja tekeminen ni silti vaan aina ne jossain takaraivossa kummittelee ja on aina mukana. Kun on parikymmentä vuotta ollu uskollinen on kovin hankalaa alkaa vaan täysin hylkäämään. Ei ees Nina Hagen jääny vaik se kesäl pettikin niin kovin pahasti. Joskin sen kohdal oltiin jo hyvin heikoilla jäillä, I must say.. Mulla on myös ajatuksis et ostas ihan uuden kameran ja alkas räiskii kuvii taas ihan uudel otteel. Ja sit tarviin ulkoisen kovalevyn ku alkaa oleen kone niin piukas jo. La di dah..

Ja onhan mulle ihan herran ulkonäkö ollu aina kova juttu. Must Gaultier on jotenki äärest kliffan näkönen ja olonen jannu.

Laitetaa viel ja uudellee loppuun Gaultierin biisi ja video. Hienoa musiikkia, kerrassaan.

Palaillaa.