I'm sorry if it sounds selfish but it's about me me me.

Kuten kaikki Mairen ystävät ja lukijat varmaan muistaa mä en arastele kuvata itteeni ja laittaa runsait määrii meikkii ja koruu päälle. Mä en o hetkeen kuvannu itteeni, mut olen harvinaisesti ollu it emuitten kuvattavana. Ja siit mä en tykkää. Tavallaan en osaa olla luontevasti kameran edes vaik iteksee touhutes teen sitä ihan mielellää ja kinda nautin siitä.

Viime talvena Tatu Hiltusen kans laitettiin pystyyn Haaksirikkoutuneet näyttely B-galleriaan Turus. Tatu otti must noin 10 000 kuvaa joista sit teki stopmotion animaatioita näyttelyyn, tavallaan elävii muotokuvii.

Ja mä lovesin lopputulost + must mein näyttely ioli ihan mieltsin upee, ihan kokonaisuutena ja saatiinpas siin viel sit aika hyvät arvostelut..

Tatun kaa ollu puheit myös et laitettas uus näyttely pystyy mut se on viel työpöydäl ja plääneis.

Nyt olen mukana Dressing Mimiassa ja Monsuunista mun vaatteet tuli kuvaan Mikko Laaksonen. Mul on mukan siis vaan 4 asua, joista tää 'Lentäjän poika' on yks.

Meil on Mikon kans ollu puhetta et laitettas joku uus prokkis vireille ja pyörimään ja liikkeelle, jotain hiukan artsumpaa ja as we all know mua kiehtoo aina kaikki artsumpi ja jotenkin jos pääsee hiukan irti ihan mainstreamist ja mä en o koskaa oikeen tajunnu tavallaan liian tiukkoi jakoi esim. kuvis eri tyylisuuntii ja sillee, enimmäkseen aina vaan loveen kuvii mis on tarinaa ja artsumpaa otetta.

Lisäks mul on ajatust mieles jo muutamastakin eri projektista joihin oon alustavasti alkanu jakaan kuvaajii et kenen kans haluisin tehdä minkäkin prokkiksen. Ihan siin mieles kenen kuvist oon tykänny ja mikä niis on fiilis ja tunnelma ja mikä sopis mun mielest minkäkin prokkiksen kuviin. Must tää on aika looginen ja kätsy tapa ajatella ja diilaa elämää eteenpäin.

Viimesenä mainitsen Mari Lehdon. Mari kuvas aikanaan mun lopputyömalliston Hollannist ja nyt meil on muhimas yks mallisto/prokkis.

Plus kukaan ei o saanu näin hyvin kiteytettyy mun persoonaa valokuvaan ku Mari sai tähän otokseen. I love it!

Ja yhtä paljon loveen oikeesti tätä konseptii et tuttavapiiri on laaja ja tuntee kaikenlaisii ihmisii ja tuntee lahjakkaita ihmisii ja tyyppei ketkä tekee eri alojen juttuja ja niitten kaikkien kans on samalla pituudella ja ymmärretään toisiamme. Se mys lisää luovuutta, saa oikeesti ihan eri lailla ajatukset ja ideat rullaamaan. Ja kaikki mun tuntevat varmaan tietää myös sen et ku mulla iskee maanisempi vaihe se on menoa.

Mun unelmaisin elämä olis tehdä vaan artsui juttui, tehdä prokkiksii eri ihmisten kans, näytöksii ja leffoi ja kuvauksii ja tv-sarjoi. Kirjoi ja alkaa julkaseen omaa lehtee ja radio-ohjelmaa. Life is sweet when you know talented people. Saa omii heikkouksiikin piilotettuu ku on hyvät kampaajat meikkaajat ja kuvaajat messis..

Palaillaa.

P.S. Ebay mahdollisesti on diilannu mul vintaget Gaultierin lasit.. 48 minsan pääst selvii. Ja poikkis saa Westwoodit joululahkaks. Mut jo ennen jouluu mikä on kiva tietty kans.