Muutamaa vuotta myöhemmin olin lukiossa ja menossa ostamaan itelleni kuukauskorttia bussiin kun eksyin matkalla Comeback (?) levydivariin mistä löysin muistaakseni alle sadalla markalla "In Extase", "Nina Hagen" ja "Nunsexmonkrock" levyt. Needless to say mä olin aivan liekeissä. Varsinkin kun levyjä tarkemmin tutkiessani huomasin et "Nina Hagen" levyllä oli art direction by Jean Paul Gaultier. Ja de va de. Myöhemmin "Street"-levyn sisäkannessa oli mainittuna kansikuvasta että miss Hagens wardrobe by the three great ones Gaultier, Westwod and Alaïa. Nuorelle klopille kuka on vaan täysin fabuloitunut muodista ja kreiseistä tyypeistä ei vaan voi laittaa parempaa settiä framille. En tiä kuinka monta kertaa ja tovia vietin pohtien mikä asu on kenenkin suunnitelijan. Ja "Hold me" on osin kuvattu Gaultierin Pariisin liikkeessä ja ollaan seilorin kanssa kovasti vakuuttuneita siitä et 1988-89 aikoihin sijottuva video on aika tarkkaan JPG:n puvustamaa.. Kappale on ihana ja video esittelee tavallaan.. akuisemman Hagenin mitä ei vielä nähty "1985 Extasy Drive"-videolla..
Miks mä tykkään niin kovin Hagenista? Ihan alkujaan olin vaan vaikuttunu siitä, et on olemas ihmisii ketkä vaikuttaa niin seinähullulta (hyvällä tavalla) eikä silti o missään välissä vaipunu sellaseen marttyyriyteen mitä jotkut toisin sanoen en o koskaa lukenu haastatteluja mis Hagen olis sen enempää valitellu kuinka hankalaa elämä on ollut. Seuraavana on tietysti musiikki ja ennen kaikkea Hagenin ääni. Neljä oktaavia pyhää täydellisyyttä. Varsinkin uran alkuaikoina myös tapa käyttää (=raiskata..) ääntään.
Mulle Hagen on aina edustanut.. jotenkin ehdottomuutta, samaan tapaan ku Madonna, itse asiassa. Molemmat artistit on omalla tavallaan toteuttaneet itseään ja omaa näkemystään, eri tavoin ja eri motiiveistakin, kaiketi. Toisaalta mistä minä tiedän ihmisten motiiveja..?
12.6. Nina Hagen nousee sit lavalle Helsingissä. Ja se on kreisii. Mulla on ollu ihan hippasen sellanen outo olo et onk Hagen jo ihan kehäraakki ja tää klassinen vanha ajatus et kun artisti saapuu Suomeen on ura jo ehtoopuolella mut sehän ei ees nykyään ole niin. Ja toisaalta taas Hagen on (vasta kuultua infoa mulla) on edelleen Saksassa melko pidetty ja suosittu mediapersoona. Viva-kanavalla Hagenin oma talkshow on ollut hyvin suosittu ja Amerikassa Hagenilla on vankka oma fanikantansa. Ja mitä olen nyt tuubista kattellu esiintymisiä viime syksyltä ja talvelta vaikuttaa rouva olevan äärest hyvässä iskussa. Eli en malta odottaa kesäkuun alkua ja hetkeä jolloin Nina Hagen on vihdoin ihan oikeesti elävän mun omien pikku simmujen edessä. Mulla on ajatus et lahjotan Hagenille pienen lahjan keikan aikana tai sitä ennen jo. Ihan vaan vaatteen, simppelin bambuisen teepparin. Joskaan mulla ei o mitään hajua minkä kokonen Nina Hagen on..
Mitä mittään, kaikille on varmaan ollu jo pidempään selvää et olen suuri Hagen-fani. Arvostan ja kunnioitan, ihailen ja rakastan.. Edelleen samoista syistä ku aikoinaan ihastuin mut samaan aikaan, näin kun vuosiakin on jo kertynyt enemmän, alkanu näkemään Hagenissa muitakin ulottuvuuksia kuin pelkän "friikin". Tai no jaa.. enemmänkin just päin vastoin, juurikin alkanut hahmottamaan kuinka "friikki" Nina Hagen oikeatsi on, (ja pelkästään hyvällä tavalla).
Laitan loppuun katkelman Hagenin omaelämäkerrasta ja vielä yhden videon missä, I must say, peruukki melkein varastaa shown..
Palaillaan.
Voi paskat! Meillä ihmisten perheellä ei ole rakkautta! Miten surulliselta se minusta toisinaan tuntuukaan! Tänään esimerkiksi kuljeskelin kadulla kaunis lila peruukki päässäni ja kaiken yläpuolella iso karamellirusetti. Ja olin aivan inspiroitunut ostoksista. Silloin kuljin sellaisen rakennustyöläisen ohitse, joka oli parhaillaan luudanvarressa. Ja me saimme niin pahoja molemminpuolisia vibraatioita, että tämä työläinen huomautti minulle aivan raa'asti ja vastenmielisesti, että "miltähän sitä nyt oikein näytetään?"
Kiitos täst! Koska fanitan itsekin intohimoisesti tiettyjä juttuja ja henkilöitä (vai pitäiskö sanoa "hahmoja", en nimittäin usko fanittavani mitään "oikeita ihmisiä", vaan tiettyjä kuvajaisia ja mielikuviani heistä, mediassa rakentuneita persoonia), on aina suunnattoman mielenkiintoista lukea toisten fanituksesta!
VastaaPoistaNina Hagenia en ole sen suuremmin ikinä fanittanut, joskin olen aina ajatellut, että se on cool ja rohkea. Pitänee tutustua tarkemmin!!
fanittaminen on oikeesti aika kreisi juttu. mulla suurimmat melkee on maonna ja hagen kenest tykkään ihan superisti. makuasioita, kaiketi. onhan mulla myös klaus nomi aika korkeelle rankattuna mun ipodin kuuntelulistoilla. monasti ihmiset luokittelee et homo=madonna-fani, hagen ja nomi taas on menny monasti sen piikkii et mun "täytyy" tykätä niistä koska ne on "friikkejä" et se jotenki kuuluis johonki mun vetämään rooliin ku se on just se mitä olen aina halunnu viimeseen saakka välttää, ajattelu mitä kuuluu ja ei kuulu tehdä/tykätä/ajatella. tottakai mä kuulen madonnan (varsinkin live-taltioinneis) äänen ja laulutaidon suonsilmät mut ketä kiinnostaa.. tottakai mä tajuan et outo saksalainen kakkuleipuri laulamassa oopperaa ei vältsyy iske kaikkien makuhermoon mut mua hämää se tarve mikä ihmisil iskee alkaa tilittää esim. miten huono madonna on, miten nomi on ihan järkyttävää eikä siit voi tykätä oikeesti jne. ku kuitenki annan ihmisten ihan rauhas tykätä.. öö vaikka metallicasta tai satyriconista mitkä on taas sangen kaukana mun omasta mausta. tää alkaa kuulostaa taas niin suosikin bees&honey-palstalta..
VastaaPoistaenivei, hagen on ihan guru tyyppi, mä olen sillee hiukan tulessa et runsas viikko ja morjens.
Oi! Mä olin kai 13 tai jotain kun tutustuin juurikin tuohon Angstlos -levyyn, ja sekä musa että neidin habitus kolahti... jälkimmäinen jopa siinä määrin, että voin huoletta sanoa Hagenin olevan ainoa naistähti joka on ikinä omaan tyyliini vaikuttanut (miesrokkareilta ja -poppareilta on tullut imuroitua vaikutteita hieman enemmän)!
VastaaPoistaOisko ollu 1986 kun Hagen oli Suomessa keikalla, kultsalla, ja frendillä oli sinne lippu ja mulla ei. No ei muuta ku Helsinkiin (asuin tuolloin radanvarressa) ja armoton pummaus käyntiin, että sais hiluja kasaan lipun verran, jos siis semmosta joku siinä oven edessä vaan myis! Onni suosi: sain lipun, ja olin alusta loppuun ihan mennyttä kalua, Nina oli livenä tajunnanräjäyttävä ja mulle jäi siitä sen olemuksesta mielettömän hyvä ja lämmin ja energinen ja sekopäinen kuva. Just sillä hyvällä tavalla friikki, jota itsekin paljon arvostan. Voi kun pääsisikin tuonne lauantain keikalle, mut ei auta...!