Kamaa ja tavaraa, alkaen vanhimmiasta

Tää tulee hiukan ankeesti mut sellast se nyt on. Oon niin turpees kunnos etten tohdi laittaa tai siis jaksaa yrittää ottaa parempaa kuvaa..

Tää jumpperi on mun kaapin vanhin, jota edelleen käytän. Aikoinaan kielikurssilla Brightonissa 1991 ostin tyylikkäästä putiikista, merkki on Jigsaw ja malli tietenkin naisten. Ja taitaa olla myös eka kerta kun ostin vaatteen naisten osastolta. Ei sillä et se olis mitenkään wow ja OMG mut enemmänkin sillä et vuonna 1991 olen jo ollu aika nonchalant sen suhteen onk vaate terkoitettu miehel tai naisel. Meikit ja korut löyty vast muutaman vuoden pääst. Anyway, tää jumpperi on 100% puuvillaa, aika tiukka tavallaan neulokseltaan. Mä näen täs, uskokaa tai älkää, ihan slaittisen merihenkisyyden. Mulla oli teininä suuret fiksaatiot esim poolokaulukseen. Mulla oli aina poolo ja melkeen aina musta. Nykyään mulla on melkeen aina joku huivi kaulassa. I can see a pattern here.. Tähän jumpperiin oon tehny sellasen fiksauksen et olen laittanu helmaan taakse parit gummisnöörit, ihan siks et malli on sangen A ja koska neulos on sen veran styrkkiä kamaa on jumpperi päällä aika teltta, ei silleen yhtään kiva. Nyt se on talaa enemmän pussitava ja seilori-henkisyys in my mind lisääntyy koska nyt voin ajatela olevani merimieskassi, matkalla tuntemattomaan.

Mulla meni jonkin aikaa etten käytäny tätä, mieli teki mut ei vaan osannu käyttää (lue= malli haittas mua enkä jaksanu vaan laittaa niit kuminauhoi..). Yks syy miks tää on ollu kuitenki aina jotenki mukana kuvioissa on se et pidän täst vaatteest ihan homona ja toinen on tunnearvo, muistot. Mun eka ulkomaanmatka, ainakin yksin, kesällä 1991. Kuukaus vapaana Englannis. Se oli ihan sairaan hienoa, oikeesti. Palaan tuohon tunnearvoon hetken pääst. Sitä ennen kuittaan lupauksen yhdel ankeel otoksel:

Minttua ja vaaleanpunasta. Ja unelmain farkkutakki. Ja quelle surprise, huivi kaulassa.

Tiettykään kuvis ei näy niin hyvin noi värit, paitaki on enemmä sillee tyttömäisen hempee ja housut kulahtaneen mintut. Huivi kaulassa on mun ihan uus ihana, aitoa asetaattia ja kirppiksellä maksoi euron. Mä tykkään, vaik kauan luulin et mul ei tollaset pienet huivit käy yhtään mut toi käy ja pidän siit. Klassist palloo. Sanomattakin on selvää et näin kukertavas asus en ikimaailmas vois astuu ulos ovest, enemmä mustaa ja sillee.. Mut kiintoisaa täs on itse asias se et tää asu on ihan sikahalpa.. Ei sil et se olis nyt mitenkää revolutionary costume for today mut tajusin just vaan et farkut makso 9€ ja paita 7€ molemmat HeneManelt. Takki (Levi's, pakko nyt mainita..) oli -50% ja siis.. öö.. muistaakseni sit jäi jotain 60€ ja huivi 1€. Mutta siis, takki. Oon kauna halunnu hiukan kulahtaneen olosta, napakasti istuvaa farkkutakkia ja ostn yhden aikoinaa, kompromissin, en koskaa käyttäny. Luulis nyt jo mun tajuuvan et jos olen kokoo xl ja haluun napakan takin ja joudun sen takii ostaan koon m ni se ei vaan istu mut silti ostin. Se on sellain tynnyrimäinen rode, eikä ees oikeen värinen. Tää yksilö on ihan priima ja JUST sellanen ku halusin Ja kokoo xl mikä meinaa et se on kaavotettu juuri sillai kivan timmiks. I love it. Ja olen jopa niin iloveit et olen jkäyttäny sitä ihan sikana. Koko ajan. Jopa rikkoen muodin sääntöjä, denim on denim is a fashion faux pas, koska mua ei sillee oikeesti pöyhäse ku oon niin rebel. Mutta siis mulla on ollu viime aikoina univormuna tuo takki, nuo ekan kuvan farkut (niist lisää hetken pääst) lahkeet käärittyinä ja musta huppari, joskus hatul, joskus ilman. Kesämies. Mut niin, noi farkut, siivosin taas kaappini ja sielt löyty muutamat farkut ku olin unohtanu, noi on yhdet niist. Mulla on muutamat Nudiet ku istuu päin persettä ja olen noikin kuitannu niihi liian lyhkäsiin ja dorkan levysiin, ku kattonu vaan et Nudiet, hyi v'**u. Mut sit vetäsin jalkaani ja noi on aivan täydelliste. Jopa pesut eli kulutukset on sillee hallittavissa olevat. Ja toinen iso juttu mulle on se, et haluun taas alkaa käyttää Gaultierin Le Male-tuoksuu. Se on must vaan niin hyvä ja maailman tyyriimmän olonen pullo ja pakkaus. Se on kärsiny hiukan inflaatioo ku jurvot on ominu sen, mut sit kelasin et paskaak mä sellasest välitä? Et denimii denimil ja Le Male korvan taakse ja de va de. Uusi Pelsepuuppi on syntynyt. Tai siis no, uus ja uus, jonkun päivityksen läpikäyny kuitenki.

Ja pakko laittaa tänne viel ku on niin nostalginen biis ja video ja aivan liian vähän soinu täs osottees.