I need a man..

Sugarin ja Anun tonteilla on käyty hurjasti keskusteluu naiseudest ja mediat ja naiskuvast näin yksinkertaistaen (sorry, I'm a man..) ja mä oon kovin tykänny lukee niit keskustelui mut samaan aikaa must tuntuu et mul ei o oikee sanottavaa niihin mitää.. Ja ihan johtuen siit et olen mies enkä voi ikinä tietää miltä tuntuu olla nainen ja katsoo vaikka kaupungilla uikkari- ja alusasumainoksii (kuten jossain.. Sugarin tontilla keskustelussa mainittii..?).

Yleisesti ottaen oon hiukan taipuvainen ajattelemaan, kuten monet sano kans, ettei ole olemassa mitää yksittäistä kasvotonta mediaa minkä syytä on kaikki nuorten tyttöjen anoreksiat ja häiriintyneet minäkuvat, eikä edes niiden "homosuunnittelijoiden kenen märkiä seksiunia naismallit ovat" (kuten Cosmossa alkukesästä joku älykkö taas kolumnoi..). Typistettynä mun uskoni mukaan kyseessä on juurikin kysynnän ja tarjonnan laki, ei 'muotimaailma' ole päättänyt (kukakoskamissä..?) että laihuus on kova sana kansan suuresta vastustuksesta huolimatta, ei ketään pakoteta mihinkään. edit. Anu sanoo kaiken niin paljon fiksummin ja paremmin omalla tontillaan, käykää lukemassa.. Mua on aina huvittanu ja ärsyttäny nimeomaan ajatus et muoti on jotain johon joko a) pakotetaan ja/tai b) on vain heikkojen tyhmien ja persoonattomien tapa elää. Ja täss päästään taas mun lempiaiheeseen ja mysteeriin; miehiin ja muotiin.

Miehethän ei harrasta muotia (paitsi homot jotka nyt ei o miehiä ja ketkä haluis vaan bylsii 13-vuotiaita poikia ja siks ne pakottaa laihat mallit lavalle meikeis ja iltapuvuis), muoti on (tyhmien, pinnallisten ja heikkojen) naisten juttu. Mutta kun katselee mihii kauduilla ja toreilla ei voi olla huomaamatta niit stereotyyppisiä hahmoja tai rooleja mitämiehillä, varsinkin miehillä ketkä ei o siinä puku-univormussaan. Nehän on niin.. muotia, sitä illuusiota mistä naistenlehtien todellisuutta vääristelevät mainokset ja muotijutut saa shittiä niskaansa. Miks sulla on maastokuvioiset reisitaskuhousut jalassa kaupungilla? Miks on niin kova juttu että alla on Hummer Suomen kaupunkien kaduilla? Miks se hiusten kampaaminen on niin hankalaa ja miks kesällä kuuluu (ihan ku joku vallan pakottais..) repelemään ne crocsit jalkaan ja Karhun mainosteeppari päälle? Koska mies on metsästäjä, koska mies ei välitä muodista, koska mies ei saa välittää muodista. Lopputuloksena on just se vastareaktio. Jos muodilla ja itsestään huolehtimisella ei olis väliä ei perus-jannu sitä niin kovin vastustais. Jos pukeutumisestaan huolehtiminenei olis niin v**n homoa ei sitä vastaan tarvis niin kynsin ja hampain tapella. Kaikessa rullaa pehmoisena taustalla opitut asenteet. Mut samaan aikaan näitä asenteita tarvitaan siinä mielessä et 'miesten' on helpompi dissaa kaikki mikä niitä pelottaa naisten (ja homojen) jutuks ja 'naiset' voivat sit keskenään riidellä miten kauheeta/ihanaa se on kun media pakottaa. Am I making any sense?

Mut takas miehiin; miks tarvii kaupungissa olla ne maastokuvioiset reisitaskuhousut? Koska mies on metsästäjä, luonnonlapsi kuka vie perheelle tappamansa saaliin. Koska ne on mukavat jalassa? Koska niillä luodaan se mielikuva et ollaan niin kovin machoa, et ollaan vaan poikettu kaupunkiin ohimennen terassille kiireisen eräretkeilyn lomassa. 'Miehet' on sinällään aika säälittäviä. 'Naiset' edes uskaltaa myöntää olevansa pinnallisia ja materialisteja, jopa nauraa sille. 'Miehet' ei uskalla, miehet on niin v**n tosissaa itsensä kanssa, se Hummer on niin hyvä ku turvallinen ja kun armeijakin käyttää ni sen on pakko olla kestävä ja pääsee ydinhyökkäystä pakoon Punavuoren kittanoita kujia pitkin ja kuten artikkelissa sanottiin ei tarvinnu varoa mitään. Minkä auton kanssa tarvii varoa mitään jos ei siitä autostaan niin kovin välitä? Ihan for real, sehän on vaan säälittävää..

Ja kaikessa pyörii taustalla hento ääni joka toteaa aina vaan ja uudestaan et miks muotia ja designia niin dissataan? Kun jokaisen tuotteen takana, joka meidän maailmassa on, on myös tuotteen suunnittelija, joku joka on tehnyt tuotteen, joku joka on luonut tuotteelle sen imagon ja kehittänyt mielikuvilla ihmisille sen tarpeen että se ostetaan, myös niiden Prisman reisitaskuhousujen ja sen Hummer H3:n. 'Miesten'lehdet eivät markkinoi muotia, niissä vaatteet kaupataan (edelleen, Edvardiaanisen ajan henkeen) for fit and comfort. Miehille se puku on pakko, joten miksi se ei sitten voi olla loppuun saakka suunniteltu merkkituote joka maksaa pienituloisemman kuukausipalkan verran? Eihän se ole muotia, eihän se ole turhamaisuutta. Varsinkaan kun siinä mainoksessa on taustalla vaarallista viidakkoa ja urbaania aavikkoa.

Mutta huomaahan sitä itsessäänkin olevan niiden joidenkin outojen steretypioiden vahvasti mukana ajatuksissa. Oltiin Tukholmassa ja kun (maailman ihanimman) kaupungin katuja ja kuppiloita luuhattiin ajattelin et eihän Ruotsissa oikeesti voi olla enempää homoja ku Suomessakaan kunnes jouduin palauttamaan mieleeni ettei siellä olekaan, siellä ihmiset (miehet) vaan vilpittömästi panostaa enemmän ulkonäköönsä ja välittää siitä mitä ne laittaa päälle. Mutta huomaahan sen näköjään olevans iteki aika ajoin sangen putkiaivoinen..

Antakaa meille Barabbas.

Tavoilleni uskollisena eksyin aiheesta, jaappasin niitä näitä, toistin latteuksia ja paatoksia sekä itseäni. Ja sen kunniaksi laitan loppuun kipaleen koska musiikki on kivaa. Ja hyvää. Ja haluan takas Tukholmaan pian..

I'm loving it..

Koin inspiroitunu näist housuist, semminkin ku oon ollu vastaavan olosist housuist inspiroitunu jo jonnin aikaa, alkijaan Madonnan jalassa 1987 Who's that girl-kiertueella. Ja ku tein itel yhdet protot Lahja Haapasen housuist mustana collegena ja mustal satiininauhal ja just eilen mietin et jos tekiskin mustat ja täyspitkät ja laittas kultasen nauhan sivusaumaan kulkemaan et oliskin kiva ja erilaisen vyötärön et laittas ihan vyötärön ja sit tänään tulee vastaan tää kuva Sartorialistin sivuil. Hulluutta. Ja samal sivul tuli vastaan hillitty, vaatimaton herrasmies, joka on on laittanut kaiken sävyttäen ja näyttää niin hyvältä, eli jos mulla olis joku tavote elämässä ni se olis näyttää tältä kun ikää on tullu sen verran. Pidän myös hillitystä tavasta kääriä viikset, ettei tarvi lähtee Dalimaiseen hulluuteen ja ylettömyyteen (ylenmäärin on väärin, sanoo ystäväni mamma) ollakseen tres chic ja totally rad.

Ja mulle tuli näist arskoista mieleen et eilen menin hulluuteen ja ostin 3 aurinkolasit Yooxista.. Ne oli niin halpoi ku alen ales ja sit aattelin et ei se ota jos ei annakkaa. Teinkö väärin? Laitan infoo jahka ne hallussa ja tähän loppuun laitan Madonnan tyylikkäis housuissaan kesällä 1987 Torinosa, Italiassa. Seuraavalla kiertueella oltiinki jo napit vastakkain Vatikaanin kanssa. Vatikaani ei oikeen tykänny et piti masturbaatiota lavalla simuloida.

Kuka varastaa kaikki mun ideat?

Luova maailma on kreisi ja outo. Sul tulee maailman siistein ajatus jostain ja sit yhtäkkii se sama idea rullaa sua vastaan ku selaat viattomana kuvia netissä. Turhauttavaa. Ja sit alkaa miettiin et vaikkei aktiivisesti muista nähneens kuvia ni ainahan universumis on altiina kaikelle ja vaikutteet jää johonkin mielen syövereihin kaivelemaan ja muhimaan. Mähän oon esim kuvannu itteeni kautta aikain, välil vahvemmas ehostukses välil enemmän au naturel ja sit aattelin et mun naama mun kuva mun domain. mun pitäs alkaa taas enemmän sutimaan kuvaa, i miss that. Ja sit oon alkanu kelaan et missä menee sairaalloisen narsismin raja, et jos alkaakin tekemään vaikka nyt omaan kauppaan trikoopaitaa ja collegee mihin haluais printtii ni jos laittaakin oman naamansa onk se hyväksyttävää? On tietty, kuulen pienen äänen sanovan takaa ja siks sanaks mietin et laittaako. En tiiä, saa nähdä.

Mut se mikä on siistii et ne yhtäläisyydet ja samat ideat on kuitenki aika arvovaltasest porukast.. Et kokee ite olevans sillee luova nero. Mä oon alkanu sutaa mun vanhoi kuvii musta-valkosiks ihan vaan oikeestaa huvin vuoks, et kunha jotai sättää fotarin kaa ja jostai syyst mä tykkää hirveest, et on sellanen ahdistava mut samal rauhallinen ja kliffa tunnelma.

Oon kelannu sillee et alan keskittyy pienempii asioihi, omistautuun osa-alueel joka on niin pieni et peljästyttää. Ei tuu mitää jos alkaa repelemään itteens liikoi eri suuntii. Et neulet ja neulost, yläosaa oikeestaa vaan. Vihdoinki ollaan saatu sovittuu kaikki mötet eri puolil maailmaa ja syyskuus oltais sit menos Italiaa hakee nättii klänninkii ja elokuus pitäs olla matkalla kohti Tukholmaa hake lisää nättii klänninkii. Kaupalla alkaa oleen kaikki färdig sillai et tietty kalusteet uupuu mut seinät jakatot ja lattia ja yläkerrat. Alkanu tietty hiuka jänskättää mut sillee hyväl taval. Ja tukholmast halun uudet nätit farkut. Pakko saada.. Seilori osti ja ne on niin nätit et pakko mennä peräs shoppaamaan..