Waiting for the show to begin

Mä löysin Nina Hagenin yläasteella. Ennen ku olin kuullut ensimmäistäkään kappaletta lainasin Salon kirjastosta Hagen omaelämäkerran "Ich bin ein Berliner - aistillinen ja yliaistillinen elämäni" ja kirjan likimain käsittämätön dadaismi iski suoraan sydämeen. Ensimmäinen levy oli niinikään Salon kirjastosta lainattu "Angstlos". Musa ei ihan suoraan tehny ihan yhtä suurta vaikutusta ku kirja mut syvälle se kolisi silti. Muutaman kuuntelun jälkeen olin aivan myyty. Levy oli nauhotettu ankeesti tietty c-kasetille. Ja "I love Paul" oli aivan helmi samoin kuin "New York/N.Y.".

Muutamaa vuotta myöhemmin olin lukiossa ja menossa ostamaan itelleni kuukauskorttia bussiin kun eksyin matkalla Comeback (?) levydivariin mistä löysin muistaakseni alle sadalla markalla "In Extase", "Nina Hagen" ja "Nunsexmonkrock" levyt. Needless to say mä olin aivan liekeissä. Varsinkin kun levyjä tarkemmin tutkiessani huomasin et "Nina Hagen" levyllä oli art direction by Jean Paul Gaultier. Ja de va de. Myöhemmin "Street"-levyn sisäkannessa oli mainittuna kansikuvasta että miss Hagens wardrobe by the three great ones Gaultier, Westwod and Alaïa. Nuorelle klopille kuka on vaan täysin fabuloitunut muodista ja kreiseistä tyypeistä ei vaan voi laittaa parempaa settiä framille. En tiä kuinka monta kertaa ja tovia vietin pohtien mikä asu on kenenkin suunnitelijan. Ja "Hold me" on osin kuvattu Gaultierin Pariisin liikkeessä ja ollaan seilorin kanssa kovasti vakuuttuneita siitä et 1988-89 aikoihin sijottuva video on aika tarkkaan JPG:n puvustamaa.. Kappale on ihana ja video esittelee tavallaan.. akuisemman Hagenin mitä ei vielä nähty "1985 Extasy Drive"-videolla..

Miks mä tykkään niin kovin Hagenista? Ihan alkujaan olin vaan vaikuttunu siitä, et on olemas ihmisii ketkä vaikuttaa niin seinähullulta (hyvällä tavalla) eikä silti o missään välissä vaipunu sellaseen marttyyriyteen mitä jotkut toisin sanoen en o koskaa lukenu haastatteluja mis Hagen olis sen enempää valitellu kuinka hankalaa elämä on ollut. Seuraavana on tietysti musiikki ja ennen kaikkea Hagenin ääni. Neljä oktaavia pyhää täydellisyyttä. Varsinkin uran alkuaikoina myös tapa käyttää (=raiskata..) ääntään.

Mulle Hagen on aina edustanut.. jotenkin ehdottomuutta, samaan tapaan ku Madonna, itse asiassa. Molemmat artistit on omalla tavallaan toteuttaneet itseään ja omaa näkemystään, eri tavoin ja eri motiiveistakin, kaiketi. Toisaalta mistä minä tiedän ihmisten motiiveja..?

12.6. Nina Hagen nousee sit lavalle Helsingissä. Ja se on kreisii. Mulla on ollu ihan hippasen sellanen outo olo et onk Hagen jo ihan kehäraakki ja tää klassinen vanha ajatus et kun artisti saapuu Suomeen on ura jo ehtoopuolella mut sehän ei ees nykyään ole niin. Ja toisaalta taas Hagen on (vasta kuultua infoa mulla) on edelleen Saksassa melko pidetty ja suosittu mediapersoona. Viva-kanavalla Hagenin oma talkshow on ollut hyvin suosittu ja Amerikassa Hagenilla on vankka oma fanikantansa. Ja mitä olen nyt tuubista kattellu esiintymisiä viime syksyltä ja talvelta vaikuttaa rouva olevan äärest hyvässä iskussa. Eli en malta odottaa kesäkuun alkua ja hetkeä jolloin Nina Hagen on vihdoin ihan oikeesti elävän mun omien pikku simmujen edessä. Mulla on ajatus et lahjotan Hagenille pienen lahjan keikan aikana tai sitä ennen jo. Ihan vaan vaatteen, simppelin bambuisen teepparin. Joskaan mulla ei o mitään hajua minkä kokonen Nina Hagen on..

Mitä mittään, kaikille on varmaan ollu jo pidempään selvää et olen suuri Hagen-fani. Arvostan ja kunnioitan, ihailen ja rakastan.. Edelleen samoista syistä ku aikoinaan ihastuin mut samaan aikaan, näin kun vuosiakin on jo kertynyt enemmän, alkanu näkemään Hagenissa muitakin ulottuvuuksia kuin pelkän "friikin". Tai no jaa.. enemmänkin just päin vastoin, juurikin alkanut hahmottamaan kuinka "friikki" Nina Hagen oikeatsi on, (ja pelkästään hyvällä tavalla).

Laitan loppuun katkelman Hagenin omaelämäkerrasta ja vielä yhden videon missä, I must say, peruukki melkein varastaa shown..

Palaillaan.

Voi paskat! Meillä ihmisten perheellä ei ole rakkautta! Miten surulliselta se minusta toisinaan tuntuukaan! Tänään esimerkiksi kuljeskelin kadulla kaunis lila peruukki päässäni ja kaiken yläpuolella iso karamellirusetti. Ja olin aivan inspiroitunut ostoksista. Silloin kuljin sellaisen rakennustyöläisen ohitse, joka oli parhaillaan luudanvarressa. Ja me saimme niin pahoja molemminpuolisia vibraatioita, että tämä työläinen huomautti minulle aivan raa'asti ja vastenmielisesti, että "miltähän sitä nyt oikein näytetään?"

Kamaa ja tavaraa, alkaen vanhimmiasta

Tää tulee hiukan ankeesti mut sellast se nyt on. Oon niin turpees kunnos etten tohdi laittaa tai siis jaksaa yrittää ottaa parempaa kuvaa..

Tää jumpperi on mun kaapin vanhin, jota edelleen käytän. Aikoinaan kielikurssilla Brightonissa 1991 ostin tyylikkäästä putiikista, merkki on Jigsaw ja malli tietenkin naisten. Ja taitaa olla myös eka kerta kun ostin vaatteen naisten osastolta. Ei sillä et se olis mitenkään wow ja OMG mut enemmänkin sillä et vuonna 1991 olen jo ollu aika nonchalant sen suhteen onk vaate terkoitettu miehel tai naisel. Meikit ja korut löyty vast muutaman vuoden pääst. Anyway, tää jumpperi on 100% puuvillaa, aika tiukka tavallaan neulokseltaan. Mä näen täs, uskokaa tai älkää, ihan slaittisen merihenkisyyden. Mulla oli teininä suuret fiksaatiot esim poolokaulukseen. Mulla oli aina poolo ja melkeen aina musta. Nykyään mulla on melkeen aina joku huivi kaulassa. I can see a pattern here.. Tähän jumpperiin oon tehny sellasen fiksauksen et olen laittanu helmaan taakse parit gummisnöörit, ihan siks et malli on sangen A ja koska neulos on sen veran styrkkiä kamaa on jumpperi päällä aika teltta, ei silleen yhtään kiva. Nyt se on talaa enemmän pussitava ja seilori-henkisyys in my mind lisääntyy koska nyt voin ajatela olevani merimieskassi, matkalla tuntemattomaan.

Mulla meni jonkin aikaa etten käytäny tätä, mieli teki mut ei vaan osannu käyttää (lue= malli haittas mua enkä jaksanu vaan laittaa niit kuminauhoi..). Yks syy miks tää on ollu kuitenki aina jotenki mukana kuvioissa on se et pidän täst vaatteest ihan homona ja toinen on tunnearvo, muistot. Mun eka ulkomaanmatka, ainakin yksin, kesällä 1991. Kuukaus vapaana Englannis. Se oli ihan sairaan hienoa, oikeesti. Palaan tuohon tunnearvoon hetken pääst. Sitä ennen kuittaan lupauksen yhdel ankeel otoksel:

Minttua ja vaaleanpunasta. Ja unelmain farkkutakki. Ja quelle surprise, huivi kaulassa.

Tiettykään kuvis ei näy niin hyvin noi värit, paitaki on enemmä sillee tyttömäisen hempee ja housut kulahtaneen mintut. Huivi kaulassa on mun ihan uus ihana, aitoa asetaattia ja kirppiksellä maksoi euron. Mä tykkään, vaik kauan luulin et mul ei tollaset pienet huivit käy yhtään mut toi käy ja pidän siit. Klassist palloo. Sanomattakin on selvää et näin kukertavas asus en ikimaailmas vois astuu ulos ovest, enemmä mustaa ja sillee.. Mut kiintoisaa täs on itse asias se et tää asu on ihan sikahalpa.. Ei sil et se olis nyt mitenkää revolutionary costume for today mut tajusin just vaan et farkut makso 9€ ja paita 7€ molemmat HeneManelt. Takki (Levi's, pakko nyt mainita..) oli -50% ja siis.. öö.. muistaakseni sit jäi jotain 60€ ja huivi 1€. Mutta siis, takki. Oon kauna halunnu hiukan kulahtaneen olosta, napakasti istuvaa farkkutakkia ja ostn yhden aikoinaa, kompromissin, en koskaa käyttäny. Luulis nyt jo mun tajuuvan et jos olen kokoo xl ja haluun napakan takin ja joudun sen takii ostaan koon m ni se ei vaan istu mut silti ostin. Se on sellain tynnyrimäinen rode, eikä ees oikeen värinen. Tää yksilö on ihan priima ja JUST sellanen ku halusin Ja kokoo xl mikä meinaa et se on kaavotettu juuri sillai kivan timmiks. I love it. Ja olen jopa niin iloveit et olen jkäyttäny sitä ihan sikana. Koko ajan. Jopa rikkoen muodin sääntöjä, denim on denim is a fashion faux pas, koska mua ei sillee oikeesti pöyhäse ku oon niin rebel. Mutta siis mulla on ollu viime aikoina univormuna tuo takki, nuo ekan kuvan farkut (niist lisää hetken pääst) lahkeet käärittyinä ja musta huppari, joskus hatul, joskus ilman. Kesämies. Mut niin, noi farkut, siivosin taas kaappini ja sielt löyty muutamat farkut ku olin unohtanu, noi on yhdet niist. Mulla on muutamat Nudiet ku istuu päin persettä ja olen noikin kuitannu niihi liian lyhkäsiin ja dorkan levysiin, ku kattonu vaan et Nudiet, hyi v'**u. Mut sit vetäsin jalkaani ja noi on aivan täydelliste. Jopa pesut eli kulutukset on sillee hallittavissa olevat. Ja toinen iso juttu mulle on se, et haluun taas alkaa käyttää Gaultierin Le Male-tuoksuu. Se on must vaan niin hyvä ja maailman tyyriimmän olonen pullo ja pakkaus. Se on kärsiny hiukan inflaatioo ku jurvot on ominu sen, mut sit kelasin et paskaak mä sellasest välitä? Et denimii denimil ja Le Male korvan taakse ja de va de. Uusi Pelsepuuppi on syntynyt. Tai siis no, uus ja uus, jonkun päivityksen läpikäyny kuitenki.

Ja pakko laittaa tänne viel ku on niin nostalginen biis ja video ja aivan liian vähän soinu täs osottees.

Haaveita

Niinku mä oon jaapannu jo aikasemmi on kaikkee pläänii päällä just nyt, ollu jo hetken aikaa. Yks suuri issue on se et me ollaan mun kamun kaa saatu ja löysetty täydellinen liiketila, just se nimenomainen mist ollaan alust saakka haaveiltu. Se on loistavalla paikalla, täydllisen kokonen, mahtavan hintanen ja se on tavallaan mulle hiukan paluuta juurille koska olin siin samassa liiketilassa aikoinaan vakkarihengaaja likimain joka päivä. Meil on tietty jo kova pöhinä pääl et miten rempataan ja laitetaan ja must on ihan mahtavaa et meil menee maku niin yksiin jo nyt kaiksi ideois et saadaa varmasti unelmien liiketila laitettuu kasaan.

Mulla on tiettyjä fiksaatioita mist en kait pääse eroon ennenku ne on toteutettu. Yks niistä on korut, kaulakorut lähinnä ja rukousnauhat ym. mitä keräilen asetettuna roikkumaan tietyl taval. Se ei o mun originaali idea, Ruotsista napattu kliffa ajatus minkä otan hyötykäyttöön ja laitetaan ojennukseen elämä.

Mulla on edessä kaikkee mahtavaa ja samalla kaikkee tosi.. erilaista vastuuta ja hirveesti hommia mut se on ainoastaan hyvä koska mulla on ollu jo pitkään täydellinen tyhjäkäynti olo päällä, tosi kauan. Odotan niin mielettömästi et sais jo alkaa maalaamaa ja laittamaa. Ja kaverin laaja tuttavapiiri jesaa just niissä asioissa mist ollaan oltu hiukan huonona et hankalaa ja kallista.

Mulla on päällä mun "kaapin vanhin" just nyt (ainaki näin äkkiseltää sanoisin sen olevan mun kaapin vanhin käytös oleva vaate) mut siihen mun täytynee palata myöhemmin ja koska mä oon luvannu palata niin miljoonan asian suhteen asiaan myöhemmin mun täytyy ens viikol laittaa framil megapäivitys vanhinta vaatetta, minttua ja vaaleenpunasta, farkkutakkia, housua.. blah.. mut kattellaa.. mä koitan päästä kameran eteen JA sit mun pitää kehittää ylellisen tyylikkäät fani-vaatteet kesäkuun keikal ku on Hagenii ja on Grace Jonesii..

Palaillaa.