Mulla on parhaillaan luvussa Alicia Dujovne Ortizin kirja "Evita köyhien kuningatar". Tykkään kun ei liikoja kaunistella tahi huoritella sen enempää mikä mulle aina on vakuuttava tapa diilata. Ja onhan tää nyt kiehtovaa. Mimmi tulee ei-mistään ja takoo ittensä maan johtoon. Oon saanu sen kuvan kuitenkin et Eva Perón sai aikaan aika paljon muutoksia, olik peräti niin et naisille tuli äänioikeus Evitan ansiosta, taval tai toisel? Okei, eli aviottomana ja aviorikoksen tuloksena syntyny nainen, ammatiltaan näyttelijätär (eikä siinäkään jobissa vissiin mitenkään spectacular) nousee kaikkien vastustuksest huolimatta maan johtoon, ensimmäiseks naiseks. Not too shabby. Sit tulee esiin näitä ikiaikaisia juttuja, ketä kaikkia Eva on bylsiny matkalla? Onk sil oikeesti merkitystä? Ei tietenkään mut naisten kohdal se toki on se helpoin ja mutkattomin tapa lytätä ihmisarvo.
Mähän tykkäsin kovin Madonnasta Evitana, leffasta kaikkineen. En yleensä ihan hirveesti jaksa musikaalei ja Madonnan leffat on keskimäärin sellasii etten o nähny ku kerran ihan vaan kuriositeettina et olen nähny. Madonnan valinta Evitaks.. sehän oli kova pala monille (joillein..?) Argentiinassa. Kun olivat sitä mieltä et Madonna on liian moraaliton eikä millään muotoa sopiva henkilö esittään Santa Evitaa. Aika kultaa muistot ja aikojen saatossa tottuutta on muutellu Evita itse, Juan Perón, peronistit ja britit. Kaikki osapuolet on ollu mukana sopassa, muokkaamassa totuutta mieleisekseen ja lopputulos on kuitenkin Evitan pyhyys joillein tahoille. Sen kans toisaalta ymmärtää. Oli rouva sit mitä tahansa, häijy ahne etc. niin mitä sit? Kun niille köyhille perheille kun saivat Evitan avulla kodin ja koulutuksen on varmaan ollu ihan se ja sama ketä pyhimys on tallonu matkalla. Ja enimmäkseen potkittiin yläluokkaa, varsinkin brittejä.
Mulle parasta antia on kirjassa kuvaukset siitä miten hahmo Eva Perón, presidentin puoliso on luotu ja rakennettu. Toki ne sivutaan enemmän ohimennen mut silti. On äärest mahtavaa et jo 40-luvulla on ollu niin tärkeää se imago, mitä laittaa päälle, miten voidaan tulkita hiukset, vaatteet, kampaukset ja korut. Tai ainahan se on niin ollu, ihan syystä kuninkaalliset on asunsa ja tukkansa laitattanu, koko, väri, materiaalit, kaikkihan on lopulta sitä samaa imagonrakennusta. Evitan kohdalla hiukset on ollu äärest suuri (näin olen tän kyseisen kirjan kohdalla päätelly) tarinankertoja. Sama kampaaja värjäs ja laitto aina, myös sillon kun Evita oli jo balsamoitu.
Mua on aina kiehtonu legendat ja myytit ihan valtavasti. Elvis on sellanen hahmo.
Ja Coco Chanel on tietty toinen kenest voisin lukea loputtomiin. Ja Chanel on.. onk se peräti kaks leffaa kun tulos syksyl teattereihin hänest?
Elämää suuremmat, myyttiset henkilöt ovat äärettömän kiehtovia! Sekä Evita että etenkin Coco Chanel kiehtovat myös mua (Elvis sit taas ei ehkä niinkään, monet muut rokkarit kyllä kovastikin!). Chanelista on tosiaan tulossa kaksikin elokuvaa nyt teattereihin. Odotan niitä vähän pelonsekaisin tuntein: pelkään jotenkin (hölmösti varmaan!) että ne pilaavat jotain mun Coco-suhteestani.
VastaaPoistaOn tosi ärsyttävää tuo, miten elämäkerroissa naiset on aina huoria jos niillä on ollut paljon miehiä, kun taas miehet (esim. rokkarit) on vaan sitä kovempia mitä enemmän naisia niillä on ollut. Mut sellaista se on - eikä auta muu kuin yrittää ohittaa nämä asetelmat. Ärsyttää vaan kun se on niin moralisoivaa, pikkusieluista ja osoittelevaa sellainen.