Simplicity and.. öö.. utility?

Mä oon jo hyvin kauan ollu ihan gaga kimonoihin ja japanilaiseen tapaan suunnitella vaatteita. Otin kirjastosta pinon kimonon historiasta ja, well, kaikesta kerovaa kirjallisuutta ja paras opus tais olla se yks uus (en muista nimee tai tekijää..) mis on vallan kaavoja ja ohjeita kimonon tekonn ja muutenkin siis japanilaisten perinnevaatteiden tekoon.

Mua on alkanu muutenkin kiinnostaa viime aikoina ihan ankaran yksinkertainen tyyli tai oikeemmin tyyli mikä syntyy kun kaavat ja muodot on karsittu ihan äärimmilleen. Mua inspiroi (tää on noloo mut en muista yhtään sit merkkii enkä o laittanu sitä ees kirjanmerkkeihin, anteeks..) hirveesti yhden japanilaisen vaatemerkin ajatus ja konsepti et he tekee vaan yhtä kokoa kaikist vaatteist ja vaate näyttää sitä kautta aina erilaiselta kunkin kantajan päällä. Mua kiinnostaa täs enimmäkseen tavallaan uniikin ja sarjatuotannon välinen harmaa alue, et tehdään sarjassa mut tavoite on saada vaate näyttämään eriltä eri ihmisten päällä. Toinen inspiroiva juttu oli tarina jonka luin Halstonista ja siitä miten Halston ei tykännyt käyttää nappeja tai vetoketjuja, vaan vaatteet oli (yleensä) auki ja sidottavissa kiinni vyön tai muun kappalan avulla, miten Halston vei taas äärimmilleen sen yksinkertaisuuden, ja samal täs on hiukan kaikuja kuin tuossa 1 size-konseptissa, et jokainen voi itse enemmän määritellä miten käyttää kolttuansa.

Mun taidetädit on ollu alusta asti aika samassa hengessä tehtyjä, tavallaan. Oon koittanu saada kaavat minimoitua äärest yksinkertasen muotoon ja leikkuust jäävät hukkapalay koitan saada kans jotenkin hyöytykäytettyy, so far mul on raflaavaa ideaa ja kreisii konseptii päässä. Toisaalta mun taidetädit on viime viikkoina hiukan alkanu siirtymään kohti Spice Girlsei ja kuten Stella totesikin, se ei o mulle mitenkään uutta et projekti elää ja et jännä nähdä sit kuvauksis lopulta mihin saakka se ajatus on vaeltanut.. Touché, Stella.. se on juurikin mun helmasyntei. Ajatus kirmaa nopeemmin kuin jaksaa ja ehtii tehdä protoo ja lopullist päätöst. Mut kattellaa.

Mä en nyt postaa mitään kuvii vaan laitan parit videot tuubista. Ne ei o haute couturee mut ne on mun silmiin taidetta. Näi videois on jotain melkeen hypnoottista ja mä ymmärrän jos ei jaksa kattoo niit kokonaan, ne on aika pitkiä. Mut sisso..

Ha det bra, palaillaan.

Pikasesti vaan fiilistelyy

Ilman mitään järjestyksii tai sen suurempii filosofioit mun täytyy rohkaista itteeni taas jotenki innostumaan jostain ja siis se meinaa mul täl hetkel kevään ja kesän tuloo ja omaa kauppaa ja mietintää et mitä haluaisin tehdä noin niinku vaatteellisesti ja kaupallisesti ja minällisesti et milt haluun näytää, mikä viehättää silmää ja sillee, you know, important stuff. Stuff that matters, deeply and profoundly.

Okei, pakko hiuka länkyttää mihin kiinnitin huomiota ettei jää kaivelemaan ketään. Fiksu musta setti joo mut mikä on tää turkisjuttu kaulas, onk se huivi onk se liivi? Ketä kiinnostaa se näyttää kliffalt. En muista mist oon tän kuvan nickannu mut jostain, kuva on pariisist ja ui ui, nätti.

Tietty mä oon aika helppoo kauraa heti ku on mustaa paljon ja nahkaa ja kittanaa ja jotenki mystist muotoo. On helppo olla helppo.

Must fiksun näkönen ku (at least in my mind) harmaa college roikkuu mustan nahkatakin yli, et on sellain tunne et hiukan kulahtanu ja vanuttunu. Ja kans; aurinkolasit (ai miten mä odotan et alkaa aurinko paistaa ja voin laittaa mun ylellisen ihanat Jacobsit päähän.. mä niin loveen niit..) ja hattu, nahkatakki ja (at least in my mind) harmaa college. You can't fail, can you?

Kaiki kuvat kössitty Sartolialistin sivuilt ja seuraavas ei niinkää vältsyy puhutellu asu tai mitää sillee ihan spesusti mut must vaan kliffa setti, fiksu takki ja kivat viikset.

Ja vaik kaikki on et oh no viikset on niin passé ja niinku niin out et on ihan super hipsterii et on viikset koska se on niinku post-modernii ironiaa ni mä en jaksa sellasii funsata, ku mä vaan liketän kybäl tät hahmoo, tukkaa ja viiksee ja samal mun täytyy sanoo et Watanaben rotsi on fiksu ja muhun kyl it kuitenki vetoo et tää kuvio ja rikottu linjaa et mis millast ornamenttii et perinteisesti jumppereis nähty rantu onki yhtäkkii bleiskas. Kreisii, mään.. mut kliffaa samal. Ja kaikest mustuuden puuttumisest huolimatta mä melkee voisin nähdä itteni pukeutumas tällaseen kliffaan asuun ja settiin.

Varsinkin ja semminkin, typistän loput kuvat;

Musta hahmo muistuttaa mua taidetädeist ja vimppa kuva muistuttaa mua kovasti Sugarist. Ha det bra. Mul jotenki kupliva tunne et saatan laittaa pätevän referaatin kevään vaatteist tänne jos oikeen inspiroidun ja so far Burberry Prorsumin miesten kuteen oli ihanat..