Celebration, uusii vaattei ja vanhoi vaattei, lupauksii tulevast

Ihan alkuun all hail The One and Only. Mä en yleensä oo mikään hirvee kokoelmien ystävä. Joo, ne on kliffa tapa saada joku kuva artistin tuotannost varsinki jos takana on pidempi ura ja vast pääsee kelkkaan mukaan (esim. The Cure oli mul sellanen) mut muutoin en aina o ihan messis. Anyway, nyt ilmesty Celebration muutama päivä sit ja mä oon ihan liekeis. Tupla-cd ja 36 biisiä, kaks uutta mukana ja kannes tarra et kaikki on digitaalisesti remasteroitu. Termi ei sano mulle mitään sen enempää paitsi sen et moni vanhaki biisi kuulostaa äärest freesilt jka menevält, jopa uudelta. Voisin kuvitella et muutamassa kappaleessa on hiukan tempoo nostettu ku must on tanssittavampaa (täh? mulla?) ja monis kappaleis on jotain ääniä ja juttuja nostettu enemmän esiin, kaikki kuulostaa terävämmältä ja valitut kappaleet on kyl frouwan parhaimmistoo. Uudet kappaleet, Celebration ja Revolver on joissain suunnis (aika monis) dumattu et tylsii ja näin, mut mul nekin toimii, varsinkin Revolver. Hello, mahtavaa. Tää on mulle niin tiukka paketti ettei paremmast välii, täl mennään pitkälle. 

Ja sit lähdetään suuriin asioihin ja mun vaatteisiin. Muutama hetki sit juttelin ruututakeist ja kaikest ja sain sen verran rykästyy et takki on nyt (nappei ja napinläpii vaille) valmis (mut oikeesti, nappien löytäminen on aika issue lopulta, niit on niin miljoona erilaist ja mä en henk.koht. hirveest tykkää napeista..). Kaavat on sellaset vanhat, Stil-merkkiset ja koko on 54. Mun piti pidentää kaavoi kauttaaltaan 5 cm ku olen niin pitkä jannu. Helmaan, myönnän, olis voinu laittaa viel pari lisää mut vahinko tehty ja toisaalta mulla on aika viljalti pidempää roikkoo ku mun reidet ja.. lantion seutu on mulle hiuka issue, et tykkään peittää mielellää mut toisaalta nyt on aika freesi ja uus olo ku onki hiukan lyhyempää takkia ja linjaa. Jalassa H&M:n farkut, mun lempparit parhaillaan ja sammaleen vihreet Asicsen tossut kokoa 50. Mulla on aika iso jalka ja en o koskaan kokenu sitä ihmettä et olis liian iso kenkä jalas ja kun nää tuli vastaan alessa ne oli pakko poimia mukaan ihan vaan siks et voin tuntee valtavan määrän tyhjää tilaa varpaissa. Se on mulle kreisi tunne, let me tell you.

Samois farkuis jatkoin illalla BFF:n B-day juhliin. Aikoinaan Amsterdamissa olin touhuumassa Sprmrktissa ja siel oli kovin nätti, ohkanen Mads Norgaardin neule, sähkönsininen ja viehko. Mulla ei ollu varaa ostaa sitä mut ostin saman merkin kaulahuivin. Tulin kotii ja muistin/löysin mun UFF:sta ostaman sinisen neuleen mikä äkkiseltään ja mun huonon värimuistin mukaan oli just samaa sävyä kun Norgaardin neule. Ja kun kaupas oli nimenomaan mun ostama huivi laitettu nuken päällä neuleen kaveriks otin tietty idean itelleni ja pöllin sen. Päässä mun fave punanen pipa, Cousteau ja merimiehet.. Can you go wrong? No. 

Jalassa taasen on mun harmaa-mustat Niken varsilenkkarit. Aika elämää nähneet mut jalassa niin mukavat. Ja niissä kiva pieni viittaus Robert Smithiin ja mun omaan nuoruuteen kun iso jumpperi ja varsilenkkari oli the way to go. Tarvisin tai oikeestaan haluisin uudet, hienot varsilenkkarit mut niitten pitäs kyl sit olla kokonaan mustat.. Ilta oli kliffa ja hauska, uskoisin et pitkälti just mun asun ansiosta.

Ja kun tähän hurjan kokeelliseen elämään on päässy kiinni ni uskaliaasti laitoin eilen töihin päälleni mun turkoosin nahkatakin. Se on kans hiukan lyhkäsempi ku mihin oon tottunu ja väri mun silmiin kovin räikeä mut just siks ajattelin et totutan itteni uskaliaasti toimimaan "against the designer" kuten brenda Dickson opastaa nyt jo tuubist deletoidussa pätkässään. 

Huivit ja asusteet on mulle iso juttu ja mun kaulassa oleva rätti on oikeesti aika hieno. Mustaa ja valkosta ohkasta lankaa kudottuna hyvin harvaan, sillai et se on kulahtaneen sideharson olosta ja kooltaan aika suuri. Menee aika lyttyyn käytös mut oi miten se on nätti. Siin on mulle ihan pieni punkahtava ote, juurikin samaan henkeen kun ollaan jaapattu Anun tontilla ainakin ja ottaen huomioon iän ja tyylikkään hillityn aikuisuuden.

Mä jopa tykästyin tähän takkiin niin paljon et laitan sen päälle tänäänkin, mustan hupparin ja samojen sinisten farkkujen kanssa. Keep it simple, keep it clean. 

Uuteen nousuun

Mul on hurjan kokeellinen (?) olo koko ajan. Ja kun kaverit sano et Tukholmassa on ruutupaita just nyt juttujen juttu ni tottakai mullaki on sit oltava ajassa mukana.Ostin tän, mun oikeestaan ainoan aj aekan ruutupaidan New Yorkista viime marraskuun ihan lopulla. Samana päivänä oikeestaan ku palattiin Suomeen. Paita makso 9,90 dollaria (en löydä dollarii mun näppikselt..). Mut ettei mee ihan levottomks ni laitoin tutut ja turvalliset H&M:n farkut ja mustan Turo Red Labelin liivin päälle. Liivi löyty Lahdest kans samast Sokoksen alest mist edellisen postauksen housut, -70% alennust ja hintaa jäi jotain 20+ euroa. Must ihan ok. Kaulassa on silkkinen musta huivi, mis kudottuna ruutukuosia. Sen ostin vanhast työpaikast ku lopultansakin tykkään silkkihuiveist aika paljon. Mun kengät on ostettu joskus Biancon alesta 29,90 hintaan ja sain ne ja toiset tillukkaat lahjaks tai oikeestaan palkaks kaverilta. Niis oli pohja hiukan haljennu mut kipasin ne Tori Suutarille mikä tarinan (ja omien kokemusten perusteella) on äärest hyvä, halpa ja nopea, kaikin puolin kompattava kokonaisuus. Mua vaan hiukan risoo ettei tällain terävä, kapee kenkä eniten parhaillaan hivele silmää. Niit on ollu jo jonkun aikaa ja tavallaan alkanu kaipaamaan hiukan jotain.. muuta muotoo. Anyway, täs asus olen tänään töissä, ja varmaan illalla kans kun lähden hummamaan kaupunkii. (Tai siis kaverin pihal lasihuoneesee. Mul on pienet piirit.) Mä jotensaki koen et tää setti tuo mun raamikkaaseen kroppaan yhen inan lisää miehekäst pöhinää, mut ettei menis liian machoiluks ni laitoin mun leijonanpään jälkee hienoimman vyön, turkoosin strasisoljen. Kimmeltää kauniisti ja on must muutenki kaikin puolin väkevä ilmestys. Löysin sen aikoinaa Ruuturouvasta Helsingist. Rouvat kehräs hunajaa ku kaks homoo vaappus sisää ja katteli glitterei.

Mun neulomiset edistyy ihan jees. Mun toinen puikko jäi Lahteen nyt viikko sit ja olen hiukan hukas ilman sitä. En ihan tarkkaan tiiä mite se on mahdollist unohtaa, se on kokoo 20 eli vois luulla et se pistää silmää mist tahansa luukust ja kolost, mut ei, sinne jäi. Mulla siis työn ala paita, musta reikänen (saak niil puikoil muuta..?) jumpperi talveks. Sanomattaki selvää ettei mul o mistään kaavoista mitään hajua, mut ideana olis et raglanhihal eli oon sillee silmämääräsesti kattonu koska alkaa kaventaa ja koska hihaa leventää. Mua tavallaan jännittää et mitä siit tulee. Lanka on sellast hiukan paksumpaa, jotai sekotetta. Se on joskus ollu jotain mut se joku on purettu ja lanka on isois keris ja osin pätkissä.

Mut tää juttu ku on päällä on must tavallaan ihan jees ja hauska. Huivi mis olen neulonu tai virkannu (ketjusilmukkaa) päät yhtee et ne on ninkun hihat. Lanka on jotain.. en tiiä mitä, mutsi oli löytäny Wiklundin poistolaareista ihan pilkkahintaan ja tietty hamstrannu. Sellast paksumpaa ja epätasasempaa, väri kans kirjava et tekee neulees sit harmaan ja mustan kirjavaa settii. Ja ku mul yleensä on enemmän mustaa ja harmaata ni täähän kivasti sitoo värit yhtee. Voisin jopa kuvitella käyttäväni joskus jossain jonkun mustan tai harmaan vaatteen kanssa.

Mä oon nyt vaan jumittanu toi jeesus-paita päällä kaikis kuvis. Mut siit tykkään. Oon painanu tota samaa naamaa noin 3564 paitaan ja kassiin enkä vieläkää oo kyllästyny. Paita, mihin tää nimenomanen jeesus on painettu, on kirppikselt löytyny äärest tiukka ja kapoenen mut viljalti venyvä miesten aluspaita. Jos olis tota musta-harmaata lankaa vielä ni siit sais kivasti setin ku neulois simppelin paidan mis oli shiukan antavampi pääntie. Et olis niinku poolopaita mut jättäis rakoo kauluksne ja paidan väliin. Tietty sen sit pitäs olla oikeestaan hihaton sen paidan. Et ei menis niin paljoo ees lankaa mut kun sitä ei o yhtää jälellä ni turha täs on sen enempää tuskailla asiaa, menny mikä menny.

Varmaa aika helppo huomata et mä keskimäärin tykkään neuleist, ja viel enemmän tykkään jos se on hiukan krouvimpaa jälkee.

Mist pääsenki kätevän aasinsillan kautta seuraavaan paitaan ku on kaapissa kanssa mut so far ei o tainnu olla koskaan päällä, ellen väärin muista.

Tää musta ja reikänen neulos on ihan ostettua tavaraa. Sain sen kaverilta ku se teki lopputyötään Taikin vaatepuolelle ja autoin ompelushommis. Sain ylijäämäpalan tätä ihan mielettömän messevää tavaraa itelleni. Pala oli sen kokonen et siit olis saanu tehtyy ihan peruspaidan, mut koska tykkään kuitenki et hiukan leikkii muodoil ni tein paidan käyttäen mun Hesan koulun opinnäytetyön kaavoi. Tein siis miehen ja naisen rokokooajan puvut ja miehen vaatteen muoto oli ihan mielettömän hieno, tai siis sen puvun takin. Eli otin sen takin hihoista kaavan ja et pysyis ajan fiilis enemmän siirsin sivu- ja olkasaumoja taaksepäin. Takakappaleet tein kokonaan tummanharmaasta trikoosta kun ei tuo reikänen tosiaan riittäny. Hihoihin menee aika paljon kun ovat käyrät ja hankalan muotoset. Pieni detalji paidas on se et kaiken lisäks vahingos ompelin hihat väärinpäin, eli oikea hiha vasemmal ja toisin päin. Ammattilainen on ammattilainen. Mut itseasiassa se jopa toimii paremmin ku paita on päällä. Se antaa lisää kierrettä ja .. "outoutta" kokonaisuuteen. Eli onni onnettomuudessa eniveis.

Takaa sen huomaa tietty ettei o ihan kohdillaan takahiha ja takakappale. Mut jos en nyt väärin muista ni ne ei muutenkaan ollu ihan kohdistettavissa ne kappaleet.

Mulla on enemmänkin, huomaan, ajatusta käydä läpi mun vaatteita ja koittaa ottaa niitä hyötykäyttöön kun ei o varaa ostaa uusia. Toisaalta kun ne uusien ostamiset menee niin helposti siihen et ostan uuden harmaan collegen ja mustan hupparin. Eilen Zarassa sanoin jyrkän EI:n sinivalkoselle raidalliselle poololle. Olis ollu kovin nätti punasen Cousteau-pipan kanssa ja sinisel vakosamettihousul mut ollaan rehellisii, niit raidallisii pooloi ja muita on jo aika riittämiin mun kaapeissa. Eli olen järkevä ja aikuinen. Se ei nyt maksanu kun 19,90 mut senkin rahan voi laittaa vaikka kenkien suutarikuluihin.

Olen jotenkin nyt innoissani ajatuksesta et enemmän korjaa vanhaa ja fiksaa ja uusiokäyttää kun ostais uutta. Tää on aina ollu tietty mulla mielessä mut nyt totaalisen rahattomuuden (mikä tulee olemaan jatkuva olotila vielä muutaman tovin eteenpäin) kohdatessa on ollu vaan pakko ryhdistäytyä senkin asian suhteen. Ei mulla ole mitenkään vallankumouksellisen valaistunu olo, ihmiset on kautta aikain osannu roudaa kenkänsä suutarille kun ne hajoaa, tai korjata revenneen housun. Tää on nyt mun jatkumo tai oma versio siitä testistä kun Hollannin koulussa tehtiin ettei olis saanu ostaa mitään liki vuoteen. Nyt kun mulla on pakko olla ostamatta ni voisin kuvitella et mulla hiukan alkaa avartumaan oma maailma ja vaatekaappi. Jos vaikka sais rykästyä itseään viel sen verran et alkais oikeesti vaikka tekeen ite itellen joskus jotain. Koska siitä mä tavallaan aina haaveilen, et olis ikäänkuin omavarainen, ainakin osittain, vaatteiden suhteen. Ja toisaalta mua hiukan kiinnostaa myös omal kohdalla se miten suhtaudun kauppoihin. Kun ei o varaa oikeen mihinkään mut silti haluais uutta ni just se et laittaak sen 20 € pooloon millasii on jo olemas tai olisko jopa fiksu ja ostais joskus jotain tyyriimpää, jotain mitä ei olis ja jota jopa tarvitsis?

(Ja ite tekemisestä puheenollen Lahja Haapasen "Pojan housun kaava", jonka aamulla suurensin 1,5:1 kokoon ja tein lakanasta, näyttää ihan tautisen hyvältä. Laitan siitä enemmän infoa kunhan mun proto on jotain muuta kun lakanaa. Ja kunhan se lopullinen idea alkaa kypsymään. Mä en usko et niille housuille tulee muotoon muutoksi, ainoastaan taskua ym. yksityiskohtaa ja sepaluksen mietintä. Anyway, ne on lyhyet lahkeesta ja korkeat vyötäröstä, ne on hienot malliltaan. Aika huvittavaa myös se, et Lahja Haapanen on saanu mut niin kovininnostumaan vaatteista ja ompelusta ym. taas.)

Tylsyys

Mulla on tietty fiksaatio yksinkertaseen ja simppeliin tyyliin ja sen mukaan oon tietty haalinu kaikkii vaattei. Mut samaan aikaa must mul on ihan sairaan tylsii vaattei. Tänää päädyin laittaa päälle ite tehtyä, alle ja päälle. Alla on valkonen hihaton t-paita mis jeesus-printti, päällä raglan-hihanen paita. Tykkään tosta matskusta aika paljon, se on sellanen semisti läpikuultava, metallii mukana et siin hiukan kiiltoa ja neulokses on hentoa raitaa mitkä elementit ei tiettykää näy kuvassa. 

Tää on hiukan kriisin paikka. Samaan aikaan haluisin olla äärest avantgardee ja tyylikäs ja hahmottaa maailmaa outojen muotojen avul mut sit taas meen kauppaan/teen ite ja lopputulos on aina sama, tylsä ja simppeli juttu. Jalas mul on mun turvalliset Martensit, vanhat ku fan ja toises pohja halki mut ne luo mulle turvallisuuden tunteen et kaikki lopulta ihan jees ja sit siihen päälle San Franciscosta ostetut Levi's farkut. Farkuist en osaa oikee luopuu. Ne menee aina ja asuun ku asuun.

Takiks ajattelin tätä kirppikselt joskus löytynyttä.. öö tuulitakkia..? Sellain hiukan kahiseva pinta, tuntuu pitävä pienen tihkun. Joo, tykkään tästä mut sama ku ne lasit ja pipa eilen ni en o oikee koskaa osannu laittaa päälle ja must ihan ok toimii täs mut siltikään en o ihan varma onk tää mun takki. Täst tulee vahvasti fiilis sellasesta tietynsorttisesta, semi-tiedostavasta jannusta kuka mä en ole (mä en o ees semisti tiedostava..). Mut ajattelin testaa tänään kuitenkin ku pitää käydä kaupungik asioil ja kaikkee et olisko tää mulle mahdollinen takki kuitenkin. Onhan se musta et siin mieles sen vois kuvitella kelpaavan mulle. 

Se mikä on huvittavaa ja samaan aikaan jopa hiukan ärsyttävää on et kuitenkin olis ite ihan osaava tekemän ja laittamaan mut silti hyvin harvakseltaan tulee tehtyy mitään ja senkin hetken ku saa tehtyy itelee jotai ni ei jaksa ihan samal taval keskittyy esim. muotoon ja malliin.

(Olen kans tullu siihen tulokseen et mul on osa vaatteist edelleen jossain. Muutamii juttui tullu mieleen ku en o nähny sit hollantiin lähdön ja vahva epäilys et ne on jossain mein mökin vintillä olemas.)

Kun tällanen aina vetoo muhun. Tää on yks proto Lahja Haapasen kaavakirjasta otetuist kaavoist. Alunperin "pikkulapsen paita" nimel kulkenu kaava, muodoltaan erikoinen (siis se kaava on neliö) ja pienel muokkauksel (selkäkappale meni osittain uusiks) ja huomattavalla suurennuksella (2:1) tein itel sopivan kokosen kaavan. Tai siis itel/aikuselle. Tää on jotain vanhaa, aika tekokuitusta tyykiä ku olen joskus ostanu kuutisen metriä, nätisti laskeutuvaa neulosta. Jotenkin tää muoto mua viehättää ihan mielettömästi. Tää olis mun omana vaatteena just se mitä haen; simppeli mut silti muodoltaan ei niinkään. Mähän en keskimäärin tykkää printeistä tai teksteistä vaatteissa, kuvien pitäs olla aika selkeitä ja isoja (kuten tuo jeesus ylempänä) ja siks mulla kolisee enemmän muoto ja kans materiaali et miten sama muoto muuttuu eri matskuilla. Ja koska olen niin kovin mustan ystävä mulla on ajatus testaa tää vaate myös mustana. Tässä vaatteessa on ihan häivähdys sitä tiettyä japanilaista avantgardea mist kans kovin tykkään. Vaikkei nyt ihan suoraan voi sanoa kuka ja mis mut etäisesti tulee mieleen Yohji Yamamoton (muistaakseni..) kaavat ku oli SHOWstudion sivuil ladattavissa muutama vuos sitten. 

Täs versiossa on poolokaulus koska halusin testaa toimiiko se, varsinki jos hiukan laajentais sitäkin et laskeutuuk se miten mut en o vakuuttunu siitä eli se jäänee tähän versioon. Myös kuvassa näkyvät manboobsit toivottavasti katoaa syksyn mittaan ku olen alkanu hiukan kropan remontointia myös.

Eli tavoite; marraskuussa mustana ja viimeistellyin kaavoin tehtynä mulla on oma kappale ilman tissejä, simppeli mutta kiinnostava vaate. (Miks marraskuussa? koska siihen mennes ajattelin olla tiukemmas kuosis.)

Toisaalta tällä koolla täst kaavast sais kans naisille aika helposti mekon/tunikan, jos hiukan helmaa viel pidentäis.