Rebl without a cause

Mä oon hehkuttanu Tom Reblii jo aikasemminkin, tääl ja mennees elämäs (mitä kaipaan hulluna takasin..). Ja niinku olen länkyttäny täälläki oltiin juuri viikko sit Italiassa tapaamassa Herr Rebliä ja hakemas tavaraa meidän kauppaan. Mieltä lämmittää suuresti, et on muitakin ketkä on liekeis Reblist.

Sen verran uskaltanen raottaa salaisuuksien verhoo et ainakin tätä kuvan neuletta tulee mustana ja harmaana.. Quelle surprise mä olin tohkeissani mustist ja harmaist neuleist.. Muutenkin, kun olin naputtanu rekin täyteen pelkkää mustaa tajusin et kaikki ei o niinku mä, jotkut oikeesti haluaa.. värejä.

En tiiä kuinka paljon saan kertoo ja kuinka paljoa edes haluan kertoo vielä mut onnen kantamoisena samal reissul jäi käteen muitakin merkkei, uusii merkkei. Hienoi merkkei. Ja ehkä omaan kaappiin yks harmaa reikänen neule mustil yksityiskohdil.

Laitan viel Fantastic Manin sivuilt löytyneen ylellisen videon. Pretty. Pretty and rather black, don't you think?




Palaillaa.

I wear my sunglasses at night

Mulla on suuri rakkaus aurinkolaseihin. Tykkään ihan valtavan paljon, olen aina tykänny. Pidän melkee arskoist enemmän ku vaatteist tai kengist. Tai pidänki. Mun pukeutuminen on niin ankeen tylsää et kun sen kaposemman farkun laittaa sen harmaan tai mustan hupparin kans ni se on melkee siinä. Oon nyt tänä kesänä oikeen riehaantunu ja alkanu sillee ihan hiukan niinku toteuttaan mun fantasioitani. Esimerkiks olen tosi kauan haaveillu Marc Jaobsin laseist ja nyt mul on sellaset, koska Gaultier on mulle edelleen hyvin iso nimi olen päättäny et mul saa olla useammat Gaultierit. Dieselit taas jäi matkaan enemmän hysterian kautta ja pakkomielteest vaan ostaa aurinkolasit.

(Jean-Paul Gaultier, Diesel, Marc by Marc Jacobs)

Mun listalla on vielä Chanelit (tietty) ja yhdet Diorit. Must mul kuuluis olla laatikos viel YSL:it ja Tom Fordit ja ehken hiukan yllättäen Burberryt.

Mä olen materialisti, tykkään merkeist ja mä en osaa ees kokee siit mitään huonoo omaatuntoo. Varsinki noi Jacobsit on päässä aivan unelmaiset, linssit on mitä parhainta sävyä eikä vedä maailmaa harmaaks. Dieselit ja Jacobsit on molemmat liukuvärjätyt eli maailmaa pystyy katselemaa eri sävyillä. Mä oon ihan rakastunu mun laseihi.

Ja koska en o kuitenkaa niin hipster et mul olis iPhonee ja Hipstamatic prints (mikä se on se juttu.. en muista..) ni must on mahtavaa et mun 5 vuotta palvellu kamera alkaa tekeen tenää ja mun ei tarvi enää ees photoshoppaa kuvii sen enempää ku ne on jo valmiiks pinkkei ja usvasii. Handy.

Mun lempparia

Kun tänään olin ekaa kertaa nahkatakki päällä, huopahattu päässä ja huivi kaulassa vaappumassa kohti museota ni mä hyväksyin ja huomasin ja vannoin et se on syksy nyt. Aamulla ostin lennot Milanoon mut hyppään kentällä suoraan Riminin junaan josta meen jo pian Firenzeen. Milanosta lähden kans takas mut ite kaupunkia en tule näkemään ollenkaan. Ens kerralla sit.

Täytyyk mun sanoo et hattu, takki ja huivi on kaikki mustii? Jalas mul oli ne musta-valkoset spittarit ku ostin San Franciscosta syksyllä 2008 (siitäki on 2 vuotta aikaa omg mä en tajuu..) ja mustemmiks värjätyt pillit. Ja mä katoin itteeni peilistä ja huomasin et I look good ja et kokomusta on vaan se mun juttu. Ja tajusin kans et siinähän mulla on se mun outfit tuonne Italiaa, et simppelii mustaa hiukan rokkii hiukan klassist eli vois sanoo et sit kokonaa mua.














Mun passi on hajonnu ja jouduin hakeen uuden. Mun vanha passi oli marraskuussa 2001 myönnetty ja nyt oli elokuun loppu 2010. 9 vuotta välii ja mun täytyy sanoo et must menty parempaan suuntaan.

Mulla on taas ja edelleen tarve saada siivottua mun elämääni. Heitin 3 kengät roskiin. 3 kengät jotka on palvellu niin hyvin ettei ollu enää ehjää kohtaa. i kengät meni kirppikselle, yhdet tulen laittaa myyntii omalle osastolle. Viel on parit kengät ku tavallaan tykkään mutta mitkä on niin kopromissei ja myös huonot jalassa etten haluu niit pilaamaan mun muuten niin hyvää feng shuita mun vaatekaapis.

Syksy on mun lempiaikaa ja meinaan tänään kaivaa framille mun isot ihanat huivit ja laittaa ne yöks tuulettumaan parvekkeel ettei liikaa haise lavender ja koimyrkky.

I need a man..

Sugarin ja Anun tonteilla on käyty hurjasti keskusteluu naiseudest ja mediat ja naiskuvast näin yksinkertaistaen (sorry, I'm a man..) ja mä oon kovin tykänny lukee niit keskustelui mut samaan aikaa must tuntuu et mul ei o oikee sanottavaa niihin mitää.. Ja ihan johtuen siit et olen mies enkä voi ikinä tietää miltä tuntuu olla nainen ja katsoo vaikka kaupungilla uikkari- ja alusasumainoksii (kuten jossain.. Sugarin tontilla keskustelussa mainittii..?).

Yleisesti ottaen oon hiukan taipuvainen ajattelemaan, kuten monet sano kans, ettei ole olemassa mitää yksittäistä kasvotonta mediaa minkä syytä on kaikki nuorten tyttöjen anoreksiat ja häiriintyneet minäkuvat, eikä edes niiden "homosuunnittelijoiden kenen märkiä seksiunia naismallit ovat" (kuten Cosmossa alkukesästä joku älykkö taas kolumnoi..). Typistettynä mun uskoni mukaan kyseessä on juurikin kysynnän ja tarjonnan laki, ei 'muotimaailma' ole päättänyt (kukakoskamissä..?) että laihuus on kova sana kansan suuresta vastustuksesta huolimatta, ei ketään pakoteta mihinkään. edit. Anu sanoo kaiken niin paljon fiksummin ja paremmin omalla tontillaan, käykää lukemassa.. Mua on aina huvittanu ja ärsyttäny nimeomaan ajatus et muoti on jotain johon joko a) pakotetaan ja/tai b) on vain heikkojen tyhmien ja persoonattomien tapa elää. Ja täss päästään taas mun lempiaiheeseen ja mysteeriin; miehiin ja muotiin.

Miehethän ei harrasta muotia (paitsi homot jotka nyt ei o miehiä ja ketkä haluis vaan bylsii 13-vuotiaita poikia ja siks ne pakottaa laihat mallit lavalle meikeis ja iltapuvuis), muoti on (tyhmien, pinnallisten ja heikkojen) naisten juttu. Mutta kun katselee mihii kauduilla ja toreilla ei voi olla huomaamatta niit stereotyyppisiä hahmoja tai rooleja mitämiehillä, varsinkin miehillä ketkä ei o siinä puku-univormussaan. Nehän on niin.. muotia, sitä illuusiota mistä naistenlehtien todellisuutta vääristelevät mainokset ja muotijutut saa shittiä niskaansa. Miks sulla on maastokuvioiset reisitaskuhousut jalassa kaupungilla? Miks on niin kova juttu että alla on Hummer Suomen kaupunkien kaduilla? Miks se hiusten kampaaminen on niin hankalaa ja miks kesällä kuuluu (ihan ku joku vallan pakottais..) repelemään ne crocsit jalkaan ja Karhun mainosteeppari päälle? Koska mies on metsästäjä, koska mies ei välitä muodista, koska mies ei saa välittää muodista. Lopputuloksena on just se vastareaktio. Jos muodilla ja itsestään huolehtimisella ei olis väliä ei perus-jannu sitä niin kovin vastustais. Jos pukeutumisestaan huolehtiminenei olis niin v**n homoa ei sitä vastaan tarvis niin kynsin ja hampain tapella. Kaikessa rullaa pehmoisena taustalla opitut asenteet. Mut samaan aikaan näitä asenteita tarvitaan siinä mielessä et 'miesten' on helpompi dissaa kaikki mikä niitä pelottaa naisten (ja homojen) jutuks ja 'naiset' voivat sit keskenään riidellä miten kauheeta/ihanaa se on kun media pakottaa. Am I making any sense?

Mut takas miehiin; miks tarvii kaupungissa olla ne maastokuvioiset reisitaskuhousut? Koska mies on metsästäjä, luonnonlapsi kuka vie perheelle tappamansa saaliin. Koska ne on mukavat jalassa? Koska niillä luodaan se mielikuva et ollaan niin kovin machoa, et ollaan vaan poikettu kaupunkiin ohimennen terassille kiireisen eräretkeilyn lomassa. 'Miehet' on sinällään aika säälittäviä. 'Naiset' edes uskaltaa myöntää olevansa pinnallisia ja materialisteja, jopa nauraa sille. 'Miehet' ei uskalla, miehet on niin v**n tosissaa itsensä kanssa, se Hummer on niin hyvä ku turvallinen ja kun armeijakin käyttää ni sen on pakko olla kestävä ja pääsee ydinhyökkäystä pakoon Punavuoren kittanoita kujia pitkin ja kuten artikkelissa sanottiin ei tarvinnu varoa mitään. Minkä auton kanssa tarvii varoa mitään jos ei siitä autostaan niin kovin välitä? Ihan for real, sehän on vaan säälittävää..

Ja kaikessa pyörii taustalla hento ääni joka toteaa aina vaan ja uudestaan et miks muotia ja designia niin dissataan? Kun jokaisen tuotteen takana, joka meidän maailmassa on, on myös tuotteen suunnittelija, joku joka on tehnyt tuotteen, joku joka on luonut tuotteelle sen imagon ja kehittänyt mielikuvilla ihmisille sen tarpeen että se ostetaan, myös niiden Prisman reisitaskuhousujen ja sen Hummer H3:n. 'Miesten'lehdet eivät markkinoi muotia, niissä vaatteet kaupataan (edelleen, Edvardiaanisen ajan henkeen) for fit and comfort. Miehille se puku on pakko, joten miksi se ei sitten voi olla loppuun saakka suunniteltu merkkituote joka maksaa pienituloisemman kuukausipalkan verran? Eihän se ole muotia, eihän se ole turhamaisuutta. Varsinkaan kun siinä mainoksessa on taustalla vaarallista viidakkoa ja urbaania aavikkoa.

Mutta huomaahan sitä itsessäänkin olevan niiden joidenkin outojen steretypioiden vahvasti mukana ajatuksissa. Oltiin Tukholmassa ja kun (maailman ihanimman) kaupungin katuja ja kuppiloita luuhattiin ajattelin et eihän Ruotsissa oikeesti voi olla enempää homoja ku Suomessakaan kunnes jouduin palauttamaan mieleeni ettei siellä olekaan, siellä ihmiset (miehet) vaan vilpittömästi panostaa enemmän ulkonäköönsä ja välittää siitä mitä ne laittaa päälle. Mutta huomaahan sen näköjään olevans iteki aika ajoin sangen putkiaivoinen..

Antakaa meille Barabbas.

Tavoilleni uskollisena eksyin aiheesta, jaappasin niitä näitä, toistin latteuksia ja paatoksia sekä itseäni. Ja sen kunniaksi laitan loppuun kipaleen koska musiikki on kivaa. Ja hyvää. Ja haluan takas Tukholmaan pian..

I'm loving it..

Koin inspiroitunu näist housuist, semminkin ku oon ollu vastaavan olosist housuist inspiroitunu jo jonnin aikaa, alkijaan Madonnan jalassa 1987 Who's that girl-kiertueella. Ja ku tein itel yhdet protot Lahja Haapasen housuist mustana collegena ja mustal satiininauhal ja just eilen mietin et jos tekiskin mustat ja täyspitkät ja laittas kultasen nauhan sivusaumaan kulkemaan et oliskin kiva ja erilaisen vyötärön et laittas ihan vyötärön ja sit tänään tulee vastaan tää kuva Sartorialistin sivuil. Hulluutta. Ja samal sivul tuli vastaan hillitty, vaatimaton herrasmies, joka on on laittanut kaiken sävyttäen ja näyttää niin hyvältä, eli jos mulla olis joku tavote elämässä ni se olis näyttää tältä kun ikää on tullu sen verran. Pidän myös hillitystä tavasta kääriä viikset, ettei tarvi lähtee Dalimaiseen hulluuteen ja ylettömyyteen (ylenmäärin on väärin, sanoo ystäväni mamma) ollakseen tres chic ja totally rad.

Ja mulle tuli näist arskoista mieleen et eilen menin hulluuteen ja ostin 3 aurinkolasit Yooxista.. Ne oli niin halpoi ku alen ales ja sit aattelin et ei se ota jos ei annakkaa. Teinkö väärin? Laitan infoo jahka ne hallussa ja tähän loppuun laitan Madonnan tyylikkäis housuissaan kesällä 1987 Torinosa, Italiassa. Seuraavalla kiertueella oltiinki jo napit vastakkain Vatikaanin kanssa. Vatikaani ei oikeen tykänny et piti masturbaatiota lavalla simuloida.

Kuka varastaa kaikki mun ideat?

Luova maailma on kreisi ja outo. Sul tulee maailman siistein ajatus jostain ja sit yhtäkkii se sama idea rullaa sua vastaan ku selaat viattomana kuvia netissä. Turhauttavaa. Ja sit alkaa miettiin et vaikkei aktiivisesti muista nähneens kuvia ni ainahan universumis on altiina kaikelle ja vaikutteet jää johonkin mielen syövereihin kaivelemaan ja muhimaan. Mähän oon esim kuvannu itteeni kautta aikain, välil vahvemmas ehostukses välil enemmän au naturel ja sit aattelin et mun naama mun kuva mun domain. mun pitäs alkaa taas enemmän sutimaan kuvaa, i miss that. Ja sit oon alkanu kelaan et missä menee sairaalloisen narsismin raja, et jos alkaakin tekemään vaikka nyt omaan kauppaan trikoopaitaa ja collegee mihin haluais printtii ni jos laittaakin oman naamansa onk se hyväksyttävää? On tietty, kuulen pienen äänen sanovan takaa ja siks sanaks mietin et laittaako. En tiiä, saa nähdä.

Mut se mikä on siistii et ne yhtäläisyydet ja samat ideat on kuitenki aika arvovaltasest porukast.. Et kokee ite olevans sillee luova nero. Mä oon alkanu sutaa mun vanhoi kuvii musta-valkosiks ihan vaan oikeestaa huvin vuoks, et kunha jotai sättää fotarin kaa ja jostai syyst mä tykkää hirveest, et on sellanen ahdistava mut samal rauhallinen ja kliffa tunnelma.

Oon kelannu sillee et alan keskittyy pienempii asioihi, omistautuun osa-alueel joka on niin pieni et peljästyttää. Ei tuu mitää jos alkaa repelemään itteens liikoi eri suuntii. Et neulet ja neulost, yläosaa oikeestaa vaan. Vihdoinki ollaan saatu sovittuu kaikki mötet eri puolil maailmaa ja syyskuus oltais sit menos Italiaa hakee nättii klänninkii ja elokuus pitäs olla matkalla kohti Tukholmaa hake lisää nättii klänninkii. Kaupalla alkaa oleen kaikki färdig sillai et tietty kalusteet uupuu mut seinät jakatot ja lattia ja yläkerrat. Alkanu tietty hiuka jänskättää mut sillee hyväl taval. Ja tukholmast halun uudet nätit farkut. Pakko saada.. Seilori osti ja ne on niin nätit et pakko mennä peräs shoppaamaan..

"Skins & punks" -Gavin Watson-

Mä olen aina ollu kallellaa skinien ja punkkien (meneek se noin..?) puolee, ihan nin visuaalisesti oikeestaan. En o koskaa ollu ihan kartalla skinien suhteen et mikä pössis, et ollaank uusnatsii tai kuunnellaak menevästi maailmoja syleilevää poppii ja ollaan rasismii ja eri fobioit vastaan ja rehellisyyden nimiin en o koskaa jaksanu sen enempää ees selvitellä asiaa koska mulle on pitkälle riittäny se et tyypit näyttää niin hyvält. Ja jos oikeen asiaa mietin ni ainahan mä oon omas tyylis enemmä toistanu skinien vaatetust ku punkkien. Hmm.. sisäienn skini nostaa päätään.

Anywyas, Gavin Watson, vanha skini Englannista, on julkassu kirjan omista vanhoista valokuvistaan, 1978-1985 sanoo kansi. Kirjan nimi on simppelisti Skins & Punks, ja omani löysin kirjastosta.

Simplicity and utility, oikeesti. On mustaa ja haraata, farkkuu ja simppelii.

Kalamuijan hanskat toimi aina vaan ja syksyn tullen mullakin ne tulee olemaan aina kädes, voisin kuvitella. Pipat ja myssyt, mustan tai punasen ja mä oon ihan et okei joo, ohan tää ihan siistii.

Ja kas kummaa, edellisen postaukseen viitaten, liian lyhyttä punttia pojilla monasti jalassa ja tietty maiharii.

Ainoa asia mikä mua aika usein teininäki haittas oli se et ohan tuo skinien ulkonäkö aika väkivaltasen näkönen, ja varsinkin sen 90-luvun laman ja kaiken sen hulluuden läpi kahlanneena ku skinit oli se word de jour mitä tuli outcasteihin ja kusipäihin ku pieksi porukkaa kaupungilla ni sillä varjolla ei huvittais olla liikaa skinin näkönen.

Lisäks mulla on kovin mixed emotions Britanniaa kohtaan. Näis tä kirjan kuvissa tulee hiukan sama fiilis ku Neuvostoliiton suhteen; tavallaan järjetön nostalgia mut se on nostalgiaa asioihin mitä ei o koskaan tuntenu. Tai no, ohan Neuvostoliitto siin mis Britannia ja varsinki Lontoo aina ollu visuaalisetsi olemas ja tietyt uutiset ja kuvat on porautunu mieleen lapsuudesta et kaiketi se voi juontaa juurensa sieltä, se nostalgia ja fiilis et tollast just se mun lapsuuteni oli.

Mä tykkään sikana et housun vyötärö nousee tosiaan vyötärölle saakka, etei o vielä tunnettu hipstereitä sen enmpää. Ja tykkään et sälli on jotain 8 (-15 mä EN osaa arvioida ihmisten, varsinkaan lasten, ikää..) ja jo ollaan niin tyylikkäänä ja asiassa kiini sen vaatteen ja asun suhteen.

Mulla on halu ja tarvekin kaiketi, saada uudet mustat maiharit ku vanhoista on pohja halki. Mustat ja terästä kärjessä ja 12-reikäset. Jos siin kupees olis vahingos samanmoiset viininpunasina ni en suuttuis..

Nää kaks vimppaa sällii on vaan.. so cool, so stylish.

Okei kellopelii ja appelsiinii mut samaan aikaan vaan jotenki jaakkoisaa, et kun se näytös on syksyl ni mulahan on jo mieles et mun pojil olis knallit päässä ja ihan siks sanaka on ollu ajatus mieles jo kauan ettei kukaa luule et täst kirjast nyt pölin idean etten oliskaa luova nero ja way out there ja totally rad.. hei haloo..

Mula on projekti päällä et siivoon turhaa roinaa pois (vanhoi kuittei ja City-lehtii, Ilta-Sanomii ja paskaa, 30 cm pätlii kuminauhoi ja pitsirottei) mil oikeesti mä en vaan tee mitään. Mua hiukan kismittää et mun ysärilasit on kadoksissa mut koitan diilaa ja ajatella et materia on vaan materiaa, et uutta saa ja ei saa takertuu liikaa.

Mut silti se kismittää mut onneks mul on uudet kliffat lasit.

Palaillaa, mun täytyy laittaa jotai apetta ja evästä töihin.

I'm Yoko, I'm Japanese

Mulla on ollu likimain niin kauan ku oon jotenki seurannu muotia suuri kiinnostus ja rakkaus Japania kohtaan. Ihan osin koska must kimonot on mieltsin hienoi vaattei, geishat kiehtovii karaktäärei ja japanilainen muotilu ollu aina jotenkin.. cyber ja way out there ja OMG. Mulla oli Issey Miykae kova san ajoskus, nykyää mennää lujempaa ehkä muitten suunnittelijoiden kanssa ja kohdal mut whatevs, japanilainen muotilu on edelleen mun silmiä hivelevää ja kaunista. Yohji Yamamoto on yks mun lempparei nykyjäns ja kovin inspiroiva suunnittelija. Kovin paljon mustaa ja harmaata aika mones mallistos ollu.. liekö sit joku yhteys mun maailmaan ni en me sanoon mitää..

Viel ehkä yks aste lisää kovaa dataa mulle oli aikoinaa Fruits ja Fresh Fruits kirjat ku ostin mis oli kuvattu japanilaisii nuorii Harajukun alueella mieltsin kreisei asuis ja vaatteis, osin aivan päättömis releissä ja aikana ennen Hellooksei ja katumuoti blogei, in fact, aikana ennen internetin maailmaa se oli nuorel wanna-be fashionistal aivan uskomaton maailma (okei oli netti sillo jo olemas mut se ei ollu sellanen ku nykyää, eikä mul ollu siis tiettykää nettii kotona..). Ja voisin kuvitella et siit on peräsin mun rakkaus katumuotia kohtaan ja kiinnostus ihmisten pukeutumiseen ihan arjen pyörtees. Näite jätkien housut on ihanat, aivan uskomattoman ihanat, samoin ku tykkään edellisen foton jannun kerroksellisuudest ja väreist ihan mieltsisti.

Mun fiksaatio liian lyhkäsen lahkeen kans voi hyvin tän nuorukaisen kanssa ja kaiken mustan keskel mä aina huomaan et must värikkäät setit näyttää niin hyvältä. Hetkellisesti innostun aina iteki haalimaan kaikkee värikäst (=ei mustaa) ja kuvittelen et siit alkaa mun elämäs uusi ajanjakso ja kausi ja my ass, sit ne värikkäät kuteet roikkuu mun kaapeis muutaman vuoden hintalaput paikallaa kunnes siivoon kaapit ja annan ne seiloril kenel ne on aina hiuka liian isoi. Mut that's life in the Jaakko household. Mulla on myös joku suunnaton lempi hattui ja pipoi kohtaan ja sikskin tä pipa jannun päässä on must viehko, melkeen yhtä viehko kun..

..tää pinkki hattu yhdistettynä ruutuun, joka on raitojen ohel mun lempparii kuoseis. Pallot ei oike nekää pielee mee eli pidän kuvioist, vois sanoo. Mut täl hetkel erityisesti ruuduista. Kaikki varmaa muistaa taannoin sen ruutukokeilun ku olin tehny takin ja sit yhdistin siihen kreisii hattuu ja huivii ja samaan aikaan se kokonaisuus et värii ja kuosii yhtyy rakkauden salaliittoon ja kaikki oli juurikin kohdallaan mut se en vaan ollu mä ja takki päätyi myös seilorille ja mä yhdistin hattuu ja huivii mustan takin ja sisso ku heti näytti niin pal paremmalt ja mulle sopivammalt. Plus mä loveen tän jannun päntsyi..

Kuten myös tän jannun. Vajaamittasta ja nättii, ruutua yllä ja lätsä päässä. You can't fail, can you? Ja nätti kenkä yhdistyy hauskaan sukkaan ja must olis pakko saada jotai ton tapasta ylle mut sillee you know, kokomustana...

Ja meinas unohtu ihan nää kaikki kuvat on kössitty suoraan The Sartorialistin sivuilta.

And black is the new black

Mä oon viime aikoina ollu taas enemmän ompelukoneen ääres ja ku on tehny sillee hiuka protoi tulevaa varten ni oon sit tehny itellenei samas käyttövaatetta. Samaan syssyyn kerron et koska olin/olen niin tohkeissani Lahja Haapasen kaavoista olen jatkanu niitten kanssa sättäämistä, ihan hetken kaavoi säätäen ja muunnellen, just sil ajatuksel et olis enemmä jatkuvuutta ja elämää. Alkuun tietty toi musta ihana viskoosinen tunika, mist tein kans collegeisen version lyhyempänä ja siit tuli aika hieno kanssa. Siitä kuvaa myöhemmin. Oon käyttäny otta tunikaa ihan kotiolois mut se niin ihanan tuntunen et miksen vois mennä yleisel oaikal ku tällast hellet ja kaikke nyt ilmoilla. Ja menenkin. Mulla on toi päällä hiukan sellanen musta vapahtaja meets Batman olo, ihan sillai vaan hyvällä.

Ja sit on tä kollaasii. Eilen illalla ilman hipstamaticia (ku ei o viel ehditty hankkii seilorin iPuhelimeen..) oltii koiran kaa lenksal ja vasiten laitoin uutta mustaa ylle. Jalassa on mun uudet ihan ehdottoman lempparihousut, mustaa collegee ja laajal mital haaremihousuu, gummisnööri vyötäisillä. Niin hyvä olla ja yrittää nuo jalassa, oikeen kiva. Site päällä on harsomaisesta neuloksesta tehty Haapasen kaavoja muokaillen jumpperi. Alla oleva hihaton on ihan vaan H&M. Mä huomasin myös et koska mulla on suurin rakkaus mustaan ja en o lopulta aikoihin käyttäny ihan koko mustaa, et se tuntuu hyvältä, niin on ku olis kotiinsa tullu vuosien tauon jälkeen. I love black and it's like the new black in my life.

Mulla on kans koneella liuta Sartolialistilta kössittyjä kuvia näteist japseist mut siihen palajan hetkee myöhemmin, jahka olen saanu hiukan rauhottumaan tän mustan ihailun. Palaillaa.

Life is fantastic

Syvine kriisien kautta kahlanneena jatkan bloggaamista. Nina Hagen, käydän se nyt läpi t's, oli mun elämäni suurin pettymys. Ikäni (no melkee) odottanu et frouwa olis livenä silmien edes, koko kevät seilorin kans luuhattu netin sivuilla ja videoita kytätty ja oltu ihan et OMG ja LOL ja SIC ja fuck, Hagen päättää löytää Jeesuksen ja koko keikka on epämäärästä, blues-vetosta heikkoa gospelia. Siis huonoa vieläpä. Oltiin alkuun et okei ääni ei o sama mitä se on ollu mut se on ihan fine kysees on Nina Hagen, tiedettii et gospelii tulee mukana mut oltii et se on ihan fine se on silti Nina Hagen.. oltiin hyväksyys niin paljon koska kysees oli kuitenkin Nina Hagen, maailman nerokkain karaktääri. Mehän ei oikeen edes osattu pukee pettymystä sanoiks ennenku seuraavana päivänä ku padot aukes matkalla Turkuu ja haavat revittii auki. Vieläkään ei o voitu kuunnella Hagenia. Kreiseint täs kaikes on just se et se musiikkihan on tietty ihan nerokasta ja näin mut jotenki just nyt en o ihan viel valmis laittaan levyä soimaan. Onneks siellä oli Hagenin jälkeen Grace Jones ja se show oli jotain tajunnanräjäyttävän loistavaa.. Oikeesti, ihan kusipäisen täydellist dataa. Se pelasti paljon ja ainakin voidaan kuitenkin todeta et ollaan nähty Nina Hagen, valitettavasti todistettu sen täydellisyyden dekadenssi. And it wasn't pretty..

Mulla olis tarkotus ottaa kuva mun uusista lempihousuista ja postaa tänne mutta juuri nyt ne on pyykissä kiitos hektisen (=humalaisen ja sotkuisen..) Hesan reissun. Mä olin pukeutunu esiripuksi ja tajusin hetkee myöhemmin ettei se ollu se juttu sit kuitenkaa milt olisin halunnu näyttää ni mein täytyy ottaa uus reissu Hesaan kesäl vielä ja mun täytyy oikeen keskittyy asioihin ja asuihin. Ja jälleen kerran kesäinen yö sumuisella (in my mind, that is) Iso-Roballa ja mulla tuli hirvee ikävä Helsinkiin.. Ollaan avaamassa kauppaa Turkuun eli se ei o just nyt mahdollista mut se ajatus kytee jossain tajunnassa koko ajan, liekin koko vaan vaihtelee näköjään. Siin vaihessa ku menee kattoo asuntojen hintoja se melkein tyrehtyy mut se ei paljoa vaadi et onkin taas roihu päällä. Mut nää on näitä juttuja. Mä palajan jahka olen saanu housut pestyä ja kuivattua.