Down memory lane..

Mä eksyin mun menneeseen elämään hetkeks, Mairen luo. Mä muistan hämärästi olleeni aika masentunu ja ahdistunu mut en koskaa aatellu milt mun jutut saatto kuulostaa. Vuosia on kulunu 4 tai 5 ja elämäs on kaikki hienosti. Mä en tajunnu sillon yhtään kuin hukas mä oikeesti olin. Tavallaan.. ku mä en millää osaa ajatella et se ihminen kuka on vuodattanu sen kaiken olen minä. Strange.. Elämä kantaa. Ja ystävät.

Anna hyvän kiertää.

Aamun inspis ja ihmetys samas paketis

Lyhykäisesti ja näppärästi; nousin taas tapani mukaan puol kuudelta, laitoin Rupaul's Drag Race Season 2:n pyörimään taustal ja aloin rullaamaan läpi kaikkii blogei ja uutisii ja sivustoi ja kas!

Sugar oli postannu taannoin ylellisen ihanaa miesten muotii ja mä olin heti et omg täähän on just sitä mitä mä haluun, noin niinku vaatteellisesti ja tyylillisesti. Ylellist harmaat ja mustaa, fiksuu, hiukan ränsistynyttä ja boheemii, hiukan high class ja old money. Robert Geller, I think I love you. Ja Sugar kiitti kun vinkkasit.

Nää kaikki kuvat on kössitty täältä et menkää ja ihmetelkää. Samaan aikaan mieles pyörii ajatuksii et shit, kun kaikki hieno on tehty ni what's the point koittaa enää koskaa mitää. Mut se ajatus menee ohi aika nopeesti. Yleensä.

Kun nyt oiken kattoo näit kuvii ku ne on tällai rivis ja rinnakkai ja alekkain ni onhan täs nyt kovin nätti värimaailma valittu. Kolmannes kuvas mua viehättää lievä Chanelmaisuus ja iskee heti seuraavana ihastuksen puolel miten nokkelasti on laskettuu vyötäröö ja siihen laitettu mun silmiin täs pimeydes ja tähän aikaan aamust smokkivyöltä näyttävä asuste. Mullahan on smokkivöihin kovin suuri rakkaus ja kaikkeen klassisen miestenpukeutumisen tilpehööriin mitä käytetään "kreisisti" ja "vääräs paikas". Thinkin' outside the box ja playing against the designer. Ja mua niin korpee et YouTube on poistanu nerokkaat Brenda Dicksonin klipit vuosten takaa tai sit mä en vaan osaa hakee niit oikeil hakusanoil mut yhtä kaikki, tuubi tarjoo pelkkää parodiaa.. Schade.

Kaikkihan on jo kauan manannu miten pillit on niin last season ja et lahkeet levenee ja siltappaa ja okei, mä käytän nykyään pillei ihan siks et olen lihonu niin kauheesti et kaikki vaan näyttää mun pääl pilleilt. Mut siks sanaks; mä olen alkanu hiukan kaipaamaan jalkatteni ympäril enemmän matskuu hulmuumaan. Tai ei ees hulmuumaan koska tykkäisin et sais olla hiukan jämäkämpi matsku mut tiiätte mitä mä meinaan.

Ja siinähän ne kuitenkin on, kaposet farmarit. Ja ei voi silti sanoo et näyttäs huonolt.. Et ota täst nyt sit selvä mitä Jaakko haluu. Tai no, Jaakko haluu kaiken nyt heti ja samaan aikaan kätevän hallitun vaatekaapin mis kaikki sopis yhtee eikä olis ylettömästi mitää. Koska ylenmäärin on väärin.

Siks sanaks et odotan kovasti kevään ja kesän kamojen saapumist kaupal. Osa on jo tullu osa on tuloillan. Yrittäjän rankka arki (vittu mul on vaikeetaaa...) mut Tanskan yhden tilauksen laskutus on mot helvete ja sitä koitetaan nyt säätää mut sit siin se bonus et ei o meitin virhe jos he laittavat väärän laskun. Tai sit he on laittanu väärät vaatteet meil, mene ja tiedä.

Meillehän on tulossa kama hiukan kaikkialt mut se jännä kun on innostanu meitä on et so far ihan paikalliset merkit on myny melkeen parhaiten. Ja tää on must siin mieles kivaa et antaa varmuutta esim. omien kamojen suhteen et voivat nekin myydä sit aikanans ku saan niit tehtyy, toivottavasti jo maaliskuun alust eteenpäin.

Ja loppuun hehkutan näit päntsyi. Must fiksut. Nyt meen laittaa itteeni nätiks ja alan tekemään bambukaftaanei.

Ha det bra!

He's in fashion

Juotiin eilen hiukan sellaset kotihöpsöt. Oli skumppaa (obviously..) ja sit suositusten mukaan tehtiin drinksui yhdistämäl Stolichnayaa, raparperiliköörii ja greippimehuu. En o hetkee ollu niin hauskois tunnelmis. Sillai fiksust kivast kotosal. Sit päätin hyödyntää tän hetkisen olon ja laittaa oikeen pitkän tajunnanvirran tulemaan. Ja ihan täysin randomeil kuvil mitkä mulla on talles koneel ja sanon et se on kuulkaas nyt sunnuntai ja mun ei tarvi edustaa tai tehdä mitää päätöksii tai mitää. Ja sen verran vaan sanon et täs ekas kuvas on monet osaset kohdillaan. Mullahan on heikkous frakkeihin ja shaketteihin, enemmä viel frakkeihin. Ja myös pukuihin ja miehiin puvuissa. Puku tekee miehen ja sillee, se ei o ihan hatust vedetty teesi mut samalla siin on se et puku pitää osata kantaa, mies taas ei tee pukua, if you catch my drift.

Miesten muoti on must fabuloivaa. Sen historia ja kaikki ne kreisit käänteet mitä sen piikkii on laitettu. Ja siit tekee viel kreisimmän nimenomaan se et miesten muotia ei tavallaan oo olemassa koska men don't dress for fashion, they dress for fit and comfort. Ikiaikainen totuus. Ja saman todisti Keski-ikäisten miesten muotiblogin pitäjä televisiossa täs viikko pari sit. Mua vallan huvitti Kari Haakanan väite ettei miesten muodissa ole tapahtunu mitään 50 vuoteen, koska olen niin kovin täysin eri mieltä, tietty. Must koko konsepti on sinällään kiinnostava, tää em. blogi. Tottakai se on sarkastinen ja ironinen, mut samalla se vahvistaa just ne kaikki stereotypiat mitä misten muodin kohdal on olemas ja ihmisil mieles. All the way siihen pisteeseen et huumorin piikkiin laitettuna (ja mun taholt kovin kärjistettynä) muodista tai takin materiaalista kiinnostunut mies ansaitsee potkun munille. Ja täs vaihees voin kans sanoo et tää ei nyt liity enää niinkään em. blogiin vaan ihan kokonaiseen miesten muodin kehityksen historiaan, muutaman vuosisadan ajan. Mies ja muoti, muodikas mies, muodista kiinnostunut mies; homo ja/tai kaikin tavoin epäilyttävä karaktääri. Dandy? (Pakko se on sielt kaivaa framil taas se termi ja konsepti. Vaik sekin kokenut pahan inflaation, se termi.) Niinhän se on aina ollut, muodikas mies ei vaan ole ollut mies. Ja siinä määrin yhteiskunnalliseks vaaraks koettu, et väkivalta, henkinen ja fyysinen, on hiljaa hyväksytty tapa diilata nää tyypit (Brummell, Wilde..).

Miesten muodin suhteen ei oikeestaan oo varsinaisesti sillai hyviä blogeja. Ne tuntuu olevan aika kahtia jakautuneita; joko ne on hyperkonservatiivisii ja tarjoaa miehelle vain sen puvun mustana, harmaana ja laivastonsinisenä (keväällä kreiseimmät voi heittää pataan kamelin..) tai sit täysin toista ääripäätä ja dumpattu täyteen silkkoa kiiltokuvaa. Kumpikaan tapa ei tiettykään oo huono tai väärä, who am I to judge, mut must se on vaan hurjan kiinnostavaa et naisille on olemassa sangen laaja spektri blogii ja sivustoo kun hiukan ottaa syvällisemmän otteen yleensäki muotoiluun. Nyt joku vois sit kysyy et miks mun oma blogi on sit niin dorka, et miksen ota ite sitä manttelii harteilleni mut siihen on ihan se yks pätevä syy et mä en jaksa.. must on kivampi lukee muitten valmist tekstii.. Ja siks sanaks taas Valerie Steele; nero ja lahja maailmalle. (Ja sit sanon et tää kuva on taas mun ideaali sisustuksellisesti.)

Mut nii, must on sillai kiinnostavaa et, ihan yleisest siis muoti ei pelkästää miesten muoti, tykätään niin kovin herkäst lytätä turhuutena ja typeryytenä mut samaan aikaan se on kuitenkin koettu niin tärkeeks asiaks et sitä jaksetaan kritsoida ja ironisoida. Jos mietin itteeni, ni ne asiat mitkä oikeest on mulle/musta turhia on kokonaan pois mun elämästäni. Jos oikeen jostain asiast innostun tai vastaavasti tulistun, ni kertoohan se et se on mua tavala tai toisel vahvasti pöyhäsevä asia jos kerran mieltä kaihertaa tai sit suuremmas mittakaavas jos koen sen niin merkittäväks et oikeen alan nähdä vaivaa ja käyttään aikaani ja aivojani sen eteen. Ja gyyl mun täytyy sanoo et ohan miesten muoti ihan sairaan kiinnostavaa. Siin tietty kaikkee bonarii mukana, et gender issuet ja normit, valtava (suht piilotettu, ainakin yritetty) mielikuvamarkkinointi ja bisnes. Miks miehet ei olis samalla tavalla markkinoinnin kohteit ku naiset, koska samal tavalla ne mielikuvat miehille luodaan. Miten pokaat naisen, miten "kuljet omia polkujasi" ja olet aito ehta mies. Kaikkinaiset James Bond ja Indiana Jones viittaukset ja vihjeet. Et ei ei, ei tää o ollenkaa muotii koska se on naisten ja hinttien hommaa, mut kato ku ostat tän uuden mallisen reisitaskuhousun ja vaelluskengät ni daamii kaatuu ja olet askeleen lähempänä alkukantaista sisintäsi. Kun viel ajat sil Hummeril ku se on kaupunkiolois niin näpsä.

Joo mä tykkään muodist ja mä loveen muotiblogei ja yleensäki blogei. Osa on rehellisii, osa on olevanas, osa oikeesti raivostuttaa mua ja silti ja siks just niit luenkin. Mut täs on tää, et koska mä oon niin überhyvä ihmisenä, ni vilpittömästi jos mä nyt sanonkin et oon raivona jostain blogista ni ei se sillee mee et mä jaksaisin keuhkoo lopulta. Mä oon sillee hiuka pikkupoika et oon ihan liekeis melkee kaikest mikä tähän elämään ja maailmaan liittyy. Ja tulkitsen asioi ja analysoin ja rakentelen omii teorioit päässäni. Et inget illa joka suuntaa.

Ja ei, mä en todellakaan pidä muotiblogia vaik muodist ja vaatteist tykkäänki jaappaa. Siin vaan se, et muoti ja vaatteet on likimain ainoot asiat mitkä mua lopulta kiinnostaa ja innostaa niin paljon et jaksan oikeen olla asias kiinni ja tohkeissaan. Mä en ees tiiä lopulta kuka pitää muotiblogii..? Lopultahan kaikki pitää vaan blogii. Osa tavallaa piilottaa sen häpeilemättömän materialismin ja ja halun vaan saada ilmast kivaa ja goodiesei (jos mahollist) hienovarasemmin, osa luukuttaa senkin ihan rehdisti framil. (Ja rehdist materialismist puheen ollen, mun täytyy pian postaa kuvii mun uudest ihanast nahkatakist ku jäi käteen taannoiselt 'Päivä NK:lla' risteilylt vaik se ei jääny haaviin NK:lt)

Eilen törmäsin ekaa kertaa tähän blogii ja oon ihan et täst mä tykkään, ihan tosi paljon. Luettavaa/katottavaa matskuu on vaan niin monta kymment sivullist et siin menee tovi mut mä oon ihan fiiliksis.

MouMou

Ha det bra!

Quickie

Mä saatan olla vain romanttinen hupsu mut onk tää kenties ihanin setti you have ever seen? No okei simppeli melko musta ja bla bla mut mä diggajan.

(Alexander McQueen kuva men.style.com)

Mun feng shuinen mania siivota mun kaappeja jatkuu ja samaan aikaan alan keräilemään uusii kliffoi klassisii fiksui ku kävis yksiin eikä olis ollenkaan kompromissei.

Palaillaa. Ha det bra!

Uudet thulet puhaltaa

Stellan tarina sai mun sisäisen pesänrakentajan mut myös skumpan ja shamppanjan liikakäyttäjän nostamaan päätään. Meil on joo äärest nätit skumppalasit, kait niit sanotaan amerikkalaisiks joissain piireis, mut siis fiksut kultaset reunat ja matalat ja leveet. Onhan meil muutama huilu Ikeasta mut ne ei oikeen kestä mitään ja niit tosiaan vaan se pari enää jäljel. Mut siis niin, me ollaan ihan et what what, kultaus rapisee mein näteist vintage-laseist jokases hellävarases käsin suoritetus tiskaukses ja okei ne kans hiukan nirkkosen kokosii.

Mut oi oi, kaikki murheet unohdettu kun saatiin transpiraatio et meil tulee kans Ultima Thulet pöytään skumpalle. Meillähän on noin arkikäytös Ruska-astiasto muna- ja tuhkakuppeineen (+tietty viilikulhot ja mokkakupit ja kahvikupit ja..) ja siis oikeesti, mikä menee päheemmin Ruskan viereen ku Ultimat? No ei mikään. Ja samaan aikaan sydäntä lämmittää et Ruskan ollessa vaatimattomasti n. 80-osanen sarja myös Ultimaa voi kerätä koko sarjan 10 eri lasia. Iittala kutsuu taas. Ja Ultimas se kliffa puoli et ei o mikään ihan päättömän hintanen setti.

Simplicity and.. öö.. utility?

Mä oon jo hyvin kauan ollu ihan gaga kimonoihin ja japanilaiseen tapaan suunnitella vaatteita. Otin kirjastosta pinon kimonon historiasta ja, well, kaikesta kerovaa kirjallisuutta ja paras opus tais olla se yks uus (en muista nimee tai tekijää..) mis on vallan kaavoja ja ohjeita kimonon tekonn ja muutenkin siis japanilaisten perinnevaatteiden tekoon.

Mua on alkanu muutenkin kiinnostaa viime aikoina ihan ankaran yksinkertainen tyyli tai oikeemmin tyyli mikä syntyy kun kaavat ja muodot on karsittu ihan äärimmilleen. Mua inspiroi (tää on noloo mut en muista yhtään sit merkkii enkä o laittanu sitä ees kirjanmerkkeihin, anteeks..) hirveesti yhden japanilaisen vaatemerkin ajatus ja konsepti et he tekee vaan yhtä kokoa kaikist vaatteist ja vaate näyttää sitä kautta aina erilaiselta kunkin kantajan päällä. Mua kiinnostaa täs enimmäkseen tavallaan uniikin ja sarjatuotannon välinen harmaa alue, et tehdään sarjassa mut tavoite on saada vaate näyttämään eriltä eri ihmisten päällä. Toinen inspiroiva juttu oli tarina jonka luin Halstonista ja siitä miten Halston ei tykännyt käyttää nappeja tai vetoketjuja, vaan vaatteet oli (yleensä) auki ja sidottavissa kiinni vyön tai muun kappalan avulla, miten Halston vei taas äärimmilleen sen yksinkertaisuuden, ja samal täs on hiukan kaikuja kuin tuossa 1 size-konseptissa, et jokainen voi itse enemmän määritellä miten käyttää kolttuansa.

Mun taidetädit on ollu alusta asti aika samassa hengessä tehtyjä, tavallaan. Oon koittanu saada kaavat minimoitua äärest yksinkertasen muotoon ja leikkuust jäävät hukkapalay koitan saada kans jotenkin hyöytykäytettyy, so far mul on raflaavaa ideaa ja kreisii konseptii päässä. Toisaalta mun taidetädit on viime viikkoina hiukan alkanu siirtymään kohti Spice Girlsei ja kuten Stella totesikin, se ei o mulle mitenkään uutta et projekti elää ja et jännä nähdä sit kuvauksis lopulta mihin saakka se ajatus on vaeltanut.. Touché, Stella.. se on juurikin mun helmasyntei. Ajatus kirmaa nopeemmin kuin jaksaa ja ehtii tehdä protoo ja lopullist päätöst. Mut kattellaa.

Mä en nyt postaa mitään kuvii vaan laitan parit videot tuubista. Ne ei o haute couturee mut ne on mun silmiin taidetta. Näi videois on jotain melkeen hypnoottista ja mä ymmärrän jos ei jaksa kattoo niit kokonaan, ne on aika pitkiä. Mut sisso..

Ha det bra, palaillaan.

Pikasesti vaan fiilistelyy

Ilman mitään järjestyksii tai sen suurempii filosofioit mun täytyy rohkaista itteeni taas jotenki innostumaan jostain ja siis se meinaa mul täl hetkel kevään ja kesän tuloo ja omaa kauppaa ja mietintää et mitä haluaisin tehdä noin niinku vaatteellisesti ja kaupallisesti ja minällisesti et milt haluun näytää, mikä viehättää silmää ja sillee, you know, important stuff. Stuff that matters, deeply and profoundly.

Okei, pakko hiuka länkyttää mihin kiinnitin huomiota ettei jää kaivelemaan ketään. Fiksu musta setti joo mut mikä on tää turkisjuttu kaulas, onk se huivi onk se liivi? Ketä kiinnostaa se näyttää kliffalt. En muista mist oon tän kuvan nickannu mut jostain, kuva on pariisist ja ui ui, nätti.

Tietty mä oon aika helppoo kauraa heti ku on mustaa paljon ja nahkaa ja kittanaa ja jotenki mystist muotoo. On helppo olla helppo.

Must fiksun näkönen ku (at least in my mind) harmaa college roikkuu mustan nahkatakin yli, et on sellain tunne et hiukan kulahtanu ja vanuttunu. Ja kans; aurinkolasit (ai miten mä odotan et alkaa aurinko paistaa ja voin laittaa mun ylellisen ihanat Jacobsit päähän.. mä niin loveen niit..) ja hattu, nahkatakki ja (at least in my mind) harmaa college. You can't fail, can you?

Kaiki kuvat kössitty Sartolialistin sivuilt ja seuraavas ei niinkää vältsyy puhutellu asu tai mitää sillee ihan spesusti mut must vaan kliffa setti, fiksu takki ja kivat viikset.

Ja vaik kaikki on et oh no viikset on niin passé ja niinku niin out et on ihan super hipsterii et on viikset koska se on niinku post-modernii ironiaa ni mä en jaksa sellasii funsata, ku mä vaan liketän kybäl tät hahmoo, tukkaa ja viiksee ja samal mun täytyy sanoo et Watanaben rotsi on fiksu ja muhun kyl it kuitenki vetoo et tää kuvio ja rikottu linjaa et mis millast ornamenttii et perinteisesti jumppereis nähty rantu onki yhtäkkii bleiskas. Kreisii, mään.. mut kliffaa samal. Ja kaikest mustuuden puuttumisest huolimatta mä melkee voisin nähdä itteni pukeutumas tällaseen kliffaan asuun ja settiin.

Varsinkin ja semminkin, typistän loput kuvat;

Musta hahmo muistuttaa mua taidetädeist ja vimppa kuva muistuttaa mua kovasti Sugarist. Ha det bra. Mul jotenki kupliva tunne et saatan laittaa pätevän referaatin kevään vaatteist tänne jos oikeen inspiroidun ja so far Burberry Prorsumin miesten kuteen oli ihanat..

And after careful consideration..

Vaik mä kuin olin et joo joo massit liikkeel ja LanvinHeneManee kehiin ni I must say.. kävin niit netitse kattelee uudellee siis ihan kuvii niist vaatteist et ei mallin pääl ja stailattuna ja nätisti laitettuna ja mun tuli sillain olo et en usko et kuitenkaa sit traviin siit setist mitää. Mä oon nyt löytäny Ebayn, big time, ja hyväksyny ja tajunnu sen et Jean Paul Gaultier on mul vaan aina se suurin ja kaunein. En oikee ees tiiä miks, Gaultierin muutamat viime vuosien jutut on ollu suunnattoman tylsiä ja jotenki niist on puuttunu se.. joie de vivre mikä on ollu must niin leimallista Gaultierii. Kun taas ihan pari viime sesonkia on ollu must ihan huippukamaa.

Anyway, Ebay + Jaakko + Gaultierin vanhat kamat siel = Il Paradiso. So far löysin edukkaasti maailman näteimmät aurinkolasit, liituraitapuvun ja farkkutakin. Farkkutakis viel se hauska sattuma et se on samasta mallistosta ku mun ihan eka Gaultierin paita jonka ostin Pariisista keväällä 1994. Puku menee samoihin aikoihin, tais olla -92 vuodelta ja arskat menee kans samaan ysärikauteen. Ne on siniset ja ja ne on nätit. Ja nyt kun sen mustan puvunkin olen ottanu käyttöön ihan jo pariin otteeseen ni mikäs siinä on ollessa, nättinä ja mustana.

Eilen oli siis sitten Dressing Mimia. Mun oma pieni mallisto alotti koko shown ja ihmiset tykkäs. Mähän olin ihan et what what ku tein sitä ku aloin hirveest googlaamaa juttuja boksarikapinasta ja väkivallasta ja siit se sit jatku. Tietty Kellopeli Appelsiini oli mukana, oikeestaan enemmänkin vahingossa, mut olin silti äärest tyytyväinen mun poikien toimintaan lavalla ja backstagella. Vaihdot meni hyvin vaik ihmiset oli alkuu et ei tuu mitää sul on liikaa kreisii shittii ku täytyy ehtii vaihtaa ja laittaa 40 sekunnis. What BS, hyvinhän ne ehti ja kaik oli just jees. Nää kuvat on kaikki Mikko Laaksosen ottamia, Mikko taas on Monsuunista. Eli olinkaikin puolin hyvis käsis ja tykkäsin itse asias omist kuvist eniten koko eilises tapahtumas. It's about me, me, me.

Mä en voittanu yleisöäänestystä mikä oli tietty hiukka downeri mut hey ho elämä on sellaista. Ja eihän mikään estä mua laittamasta omaa settii ja showta ja häppeningii pystyyn. Ja kun se nimikin on jo olemas ja mieles ni se on vaan se et printtaa bannerin ja laittaa tyttäret ja pojat laval. No problem.

Mulla kävi ikäväst ja mun tää tumma malli joutu peruun ku se muutti yllättäen Köpikseen mut mun blondi korvaaja oli asias kiinni ja nätti ku fan ku laitettiin pitsit silmil ja hanskat käteen. Sit nää on näitä et ku ihminen on hiukan noviisi esim. antaa haastattelui ja mutenki sillee kaffel vahvasti puolet ajasta ni must oli äärest yllättävää luke omat sepustukseni käsiohjelmast ku en muista varsinaisesti niit asioit sanoneeni. Ei sil et ne olis ollu väärin mut tavallaan tuntus ku olis joku muu ollu antaas kommenttii ja kertoos asiaa.

Nyt kun on selvitetty avajaiset kaupalla ja Dressing Mimia ni onkin jo aika alkaa säätämää vihdoin omia juttuja kaupalle myyntiin, sillee mallistoa ja tavaraa, jopa hiukan kaupallisemmalla otteella ettei enää niit pellekauluksii ja korsettei miehil ku ne ei, yllättävää kyllä, ollu mikään suksee back in the days.. Ja samaan aikaan mul olis pari tilausta ku pitäs saada tehtyy ja toimitettuu ja se mikä siin on mukavaa on se et ne on mukavia tilauksia ja ei mee hermo ja olen osannu jopa itteni hinnotella ihan kunniallisesti ja sillain et ei mee ihan hyväntekeväisyyteen kaikki niinku mulla on ollu tapana aiemmin.

Noin yleisesti kun palajan viel tuohon yläosan alotuksen ni ohan mun vaatteissa aina aika vahvasti näkyvis vaikutteet, Gaultier etunenässä. Ehkä se yks syy on siihen niin kovaan likettämisen osin se et Gaultier oli mulle se eka iso nimi ku kolahti sillon 80-luvun lopus, 90-luvun alus. Et paluta juurille ja rehellisyyttä itellen et ollaan kaikki kartalla mikä on se juttujen juttu omas elämäs. Tää ei suinkaan tarkota sitä etten tykkäis ihan sikana ihan siis supermonista muits amerkeistä ja suunnittelijoista. tavallaan Gaultier on hiukan samanlainen mulle ku Madonna, et vaik ei oliskaa enää niin aina huipussaan se luovus ja tekeminen ni silti vaan aina ne jossain takaraivossa kummittelee ja on aina mukana. Kun on parikymmentä vuotta ollu uskollinen on kovin hankalaa alkaa vaan täysin hylkäämään. Ei ees Nina Hagen jääny vaik se kesäl pettikin niin kovin pahasti. Joskin sen kohdal oltiin jo hyvin heikoilla jäillä, I must say.. Mulla on myös ajatuksis et ostas ihan uuden kameran ja alkas räiskii kuvii taas ihan uudel otteel. Ja sit tarviin ulkoisen kovalevyn ku alkaa oleen kone niin piukas jo. La di dah..

Ja onhan mulle ihan herran ulkonäkö ollu aina kova juttu. Must Gaultier on jotenki äärest kliffan näkönen ja olonen jannu.

Laitetaa viel ja uudellee loppuun Gaultierin biisi ja video. Hienoa musiikkia, kerrassaan.

Palaillaa.

I'm sorry if it sounds selfish but it's about me me me.

Kuten kaikki Mairen ystävät ja lukijat varmaan muistaa mä en arastele kuvata itteeni ja laittaa runsait määrii meikkii ja koruu päälle. Mä en o hetkeen kuvannu itteeni, mut olen harvinaisesti ollu it emuitten kuvattavana. Ja siit mä en tykkää. Tavallaan en osaa olla luontevasti kameran edes vaik iteksee touhutes teen sitä ihan mielellää ja kinda nautin siitä.

Viime talvena Tatu Hiltusen kans laitettiin pystyyn Haaksirikkoutuneet näyttely B-galleriaan Turus. Tatu otti must noin 10 000 kuvaa joista sit teki stopmotion animaatioita näyttelyyn, tavallaan elävii muotokuvii.

Ja mä lovesin lopputulost + must mein näyttely ioli ihan mieltsin upee, ihan kokonaisuutena ja saatiinpas siin viel sit aika hyvät arvostelut..

Tatun kaa ollu puheit myös et laitettas uus näyttely pystyy mut se on viel työpöydäl ja plääneis.

Nyt olen mukana Dressing Mimiassa ja Monsuunista mun vaatteet tuli kuvaan Mikko Laaksonen. Mul on mukan siis vaan 4 asua, joista tää 'Lentäjän poika' on yks.

Meil on Mikon kans ollu puhetta et laitettas joku uus prokkis vireille ja pyörimään ja liikkeelle, jotain hiukan artsumpaa ja as we all know mua kiehtoo aina kaikki artsumpi ja jotenkin jos pääsee hiukan irti ihan mainstreamist ja mä en o koskaa oikeen tajunnu tavallaan liian tiukkoi jakoi esim. kuvis eri tyylisuuntii ja sillee, enimmäkseen aina vaan loveen kuvii mis on tarinaa ja artsumpaa otetta.

Lisäks mul on ajatust mieles jo muutamastakin eri projektista joihin oon alustavasti alkanu jakaan kuvaajii et kenen kans haluisin tehdä minkäkin prokkiksen. Ihan siin mieles kenen kuvist oon tykänny ja mikä niis on fiilis ja tunnelma ja mikä sopis mun mielest minkäkin prokkiksen kuviin. Must tää on aika looginen ja kätsy tapa ajatella ja diilaa elämää eteenpäin.

Viimesenä mainitsen Mari Lehdon. Mari kuvas aikanaan mun lopputyömalliston Hollannist ja nyt meil on muhimas yks mallisto/prokkis.

Plus kukaan ei o saanu näin hyvin kiteytettyy mun persoonaa valokuvaan ku Mari sai tähän otokseen. I love it!

Ja yhtä paljon loveen oikeesti tätä konseptii et tuttavapiiri on laaja ja tuntee kaikenlaisii ihmisii ja tuntee lahjakkaita ihmisii ja tyyppei ketkä tekee eri alojen juttuja ja niitten kaikkien kans on samalla pituudella ja ymmärretään toisiamme. Se mys lisää luovuutta, saa oikeesti ihan eri lailla ajatukset ja ideat rullaamaan. Ja kaikki mun tuntevat varmaan tietää myös sen et ku mulla iskee maanisempi vaihe se on menoa.

Mun unelmaisin elämä olis tehdä vaan artsui juttui, tehdä prokkiksii eri ihmisten kans, näytöksii ja leffoi ja kuvauksii ja tv-sarjoi. Kirjoi ja alkaa julkaseen omaa lehtee ja radio-ohjelmaa. Life is sweet when you know talented people. Saa omii heikkouksiikin piilotettuu ku on hyvät kampaajat meikkaajat ja kuvaajat messis..

Palaillaa.

P.S. Ebay mahdollisesti on diilannu mul vintaget Gaultierin lasit.. 48 minsan pääst selvii. Ja poikkis saa Westwoodit joululahkaks. Mut jo ennen jouluu mikä on kiva tietty kans.

I think I must go shopping..

Oolrait, Lanvin ja H&M on lyöny hynttyyt yhteen ja mä oon ihan et omg..

Mä oon jotensaki lovennu Lanvinii aina siit saakka (eli syksy 2009) ku se laitto pojat laval nätisti menneen maailman henkeen ja mun silmii hiveli kun aistin niin vahvasti sotien välisen henkäyksen kepeän atmosfäärin, Pariisiin karanneet boheemit kirjailijat simppeleis mutta samalla kovin rikkaan (henkisesti, sisäisesti, love is in the air) olosis casual but cool asusteis.

Mä olen ollu jotensaki out of it mitä tulee HeneManen kollaboraatioihin. Lagerfeldist ostin poolon aikanaan mut heitin sen kirppikselle tai roskiin (wtf?) ihan siit simppelsit syyst et se ei oikeen kestäny aikaa ja käyttöä niin hyvin ku olisin suonut. Anyway, mennyttä elämää kaikki tyynni.

Mut nyt must tuntuu et mun pitää olla 23.11. jossain kulmilla katseleen näit vaatteit. So far olen ihan myyty, likimain jokaseen asuun ja vaatteeseen on jo syntyny syvällinen rakkauden ja himon tila, mikä helpottaa vaan menemällä katsoon, sovittaan ja (mitä todennäkösimmin) ostamaan loads of useless stuff and shiny objects. Kun tuntuu ettei mun toimitusjohtajan, trendisetterin ja kiireisen yrittäjärouvan elämä voi jatkuu normaalisesti ellen päivitä mun garderoobia ylellisen edullisel asulla.. Tai kahdella..

What do you say?

Peace.