Urbania, le nouveau dandyism # 2; Duckie Brown

Koska aloin funssaamaan Annan urbaaniutta enemmänkin päätin ottaa oikeen asiaks jatkaa jaappaamistani. Ja ottaa framil yhden merkin tahi suunnittelijan tai -kaksikon;

Duckie Brown. New Yorkissa 2001 Steven Coxin ja Daniel Silverin perustama miestenvaatemerkki. Fabulous..

En ala nyt väittämään et Duckie Brown on suoraan mun käsitys urbaanista, mut aika liki sitä päästään. Bonuksena muita elementtejä joista pidän suuresti.

Tavallaan vois väittää että koko käsite miesten muoti on aika urbaani. Vielä pitkälle viime vuosisataa miehille ei ollut tai tehty muotia; naiset pukeutuivat muodin mukaan ja muodin takia, miehet tarpeen ja statuksen vuoksi. Sanomattakin selvää että miesten vaatetus noudatti tarkkoja ohjeita ja sääntöjä, muuttui aikojen saatossa ja kertoi kantajastaan kaiken oleellisen mikä likimain käsitti vain ja ainoastaan sosiaalisen aseman yhteiskunnassa. Tämä kaikki hiukan kärjistäen, tietty.

Miesten muoti ja pukeutuminen koki suuria murroksia hippi- ja punk-liikkeiden myötä ja murtui uudelleen 1980-luvulla kun kehitettiin the new man. The new man ei sinällään ollut kiinnostunut muodista, oikeastaan päinvastoin. Miehille tehtiin muotia mutta kaikissa mainoksissa korostettiin likimain edvardiaanisia sukupuolinormeja. The new man oli enemmänkin markkinavoimien kehittämä macho joka kuluttaa muotia ja kosmetiikkateollisuuden hyödykkeitä saadakseen naisia ja rahaa, ollakseen mies.

Mulle miesten muoti on kiinnostavaa kun se rikkoo rajoja, leikkii normeilla ja varsinkin kun se noudattaa perinteisiä miesten pukeutumisen koodeja. Ja siinä Ducki Brown saa mun sydämen väpättämään. Keväältä 2006 olevat kuvat (ja kaikki kuvat siis kähvelletty Duckie Brownin sivuilta) edustaa juuri sitä puolta mistä pidän suuresti. Klassisia miesten vaatteita, puku, pikkutakki (sana jota vihaan..) ja päällystakki joka vaikuttaa melko trenssimäiseltä. Kankaiden kuosit tuovat vaatteisiin sen lisän joka tekee niistä kiinnostavia ja ei-perinteisiä. Malli ei ole periteisellä tavalla miehekäs tai edes vältsyyn komea mutta ah, niin ihana ja juurikin täydellisesti vaateiden sisään sopiva. Urbaanin vaatteista tekee se simppeli puoli etten osaa itse nähdä näitä vaatteita miesten päällä muuta kuin urbaanissa ympäristössä, toisin sanoen kaupungissa (koska mulle urbaanius liittyy kaupunkiin).

Kevät 2007 seuraavassa kuvassa puolestaan on yksinkertaisessa värimaailmassaan jo hyvinkin tyylikkään simppeliä jatkumoa klassisille miesten vaatteille, mutta tavallaan miehisyyden normeja venytetään kirjaimellisesti repelemällä vaatteiden mittasuhteita huolettomasti. Mittasuhteilla leikkiminen edustaa mulle uutta tapaa tutkia miestä ja miehisyyttä, samaan aikaan urbaaniutta. Jos ei tarvitse miettiä vaatteen käytännöllisyyttä vaikka peltotöissä (mä menen niin metsään pian tän mun maalaisliiton kanssa..) tai muutoin raskaissa fyysisissä töissä, jos työ on vaikka näytön edessä istumista tai latten juomista show roomeissa voi huoletta laittaa ylleen kreisin kokoiset housut ja ladon kokoisen jumpperin. Toisin sanoen urbaani elämä ja maailma on myös luonut uudet puitteet ihmisille, työympäristöjä joissa ei tarvitse (tai voisin kuvitella edes saa tarpeeksi luovalla alalla..) pukeutua tylsään pukuun ja harmaaseen solmioon windsorsolmulla. Urbaani mies toisaalta voi hyvinkin haluta erottua siitä massasta jonka teollinen vallankumous loi, keskiluokasta ja sen univormusta, osoittaakseen olevansa yksilö ja uniikki.

Urbaaniin liittyy tietty minimalismi ja boheemius, samoin kuin androgyyni olemus, tiettyyn pisteeseen saakka mielestäni. Aiemmin jaappasin etten ole suoranaisen androgynian suurin komppaaja vaan juuri eri sukupuolten merkkikieletsä lainattujen elementtien fani.

Syksy 2007, värit ja edelleen klassiset miesten vaatteet, kuosit ja hoikka mallipoika, tietyllä tavalla androgyyni mutta silti selkeästi mies. Mittasuhteiden rikkominen jatkuu ja mulle herää kysymys riittääkö pelkkä hoikkuus ja lapsekkaan poikamainen kroppa tekemään miehestä androgyynin? Kun tavallaan se taitaa olla niin.. Toisin sanoen olenko itekin omaksunut niin tiukkaan miehisyyden ja lihaksikkaan kropan yhteyden et alan näkemään naisellisuutta hoikassa varressa? Harmaassa neuleessa voi nähdä jotain viittauksia naisellisempaan jumpperiin, laskeutuva materiaali, valuva kaulus..?

Pa da pa pa paa I'm loving it.. Syksy 2009 tähän loppuun vielä ja ollaan pitkällä.

Huomaan tietty olevani tai haluavani ite noudattaa näitä samoja ohjeita ja sääntöjä mist jaappasin edellä. Lahja Haapasen kaavoilla tehdyt vaatteet sai mut ite innostumaan ihan eri tavalla taas miehistä ja vaatteista antaen jopa potkua ajatukselle alkaa keskittymään pelkästään miesten vaatteisiin ja nimenomaan harjaannuttaen itseäni jatkuvasti pelkästään miesten muodin suhteen ja parissa.

Kuten on varmaan tullu selväksi god only knows miten monta kertaa mut mä olen vilpittömän kiinnostunut miesten muodin historiasta ja sen muutoksista ja miten se korreloi yhteiskunnan muutosten kanssa. Ja kuten olen varmasti monta kertaa myös hehkuttanut kirjoja jatkan ja toistan, kertaus on opintojen äiti;

"Modern Menswear" -Hywel Davies-
Ja kas kummaa, Duckie Brown kannessa..

Ha det bra, ens kertaan.

Urbania, le nouveau dandyism

Anna pisti mut miettimään asioita ja lähinnä urbaaniutta mist mä sit tietty pääsin miettii mun omaa lempiaihetta dandyismiä ja sen olemassaolon ja synnyn yhteyttä urbaaniuteen. Kuten Annan tontilla jaappasinkin mä yhdistän urbaaniuteen tietyn boheemin ja itse asiassa myös jossain määrin androgyynin olemuksen. Mua tietty viehättää hirmusesti ajatus sukupuoliroolien sekottamisesta eli siin mieles en o aina niin tavallaan sen androgynian fani sinällään vaan enemmän saan kiksei selkeemmist sukupuolten merkkien ja normien sekottamisesta. Jos en ihan väärin muista on Ranyan kuva napattu Jak&Jilistä ja Emre Stil in Berlinistä. Ranyan meikki on äärest nätti. Kun yhdistää klassisen kauniin 20-lukulaisen smokey eyes-meikin raflaavaan kapeaan viikseen ei vaan voi mennä vikaan. Emre puolestaan saa mun sydämen pamppailemaan aurinkolaseillaan, huppu/viitta/kankaan suikaleellaan ja rietty kans viiksillään. Mulle viikset ja parta on aina kova juttu, niiden eri muodot kertoo omaa tarinaansa ja tietty hyvin vahvasti korostaa omaa tyyliä ha voi toki vastaavasti mennä pahasti pieleen. Punanen pipo ja raidallinen jumpperi nyt vaan mun makuun vaatii sen hiukan risuttuneen ja/tai harmaantuneen parran tai oikeammin sängen, urbaaniin naamaan ja asuun sopii historiallisesti linkittyvä ohkanen viiksi, Pariisin ja Berliinin yökerhojen keikareiden kasvoilta lainattuna, hepsankeikka kainalossa.

Kuten sanoin mun mielestä urbaaniin kuuluu tietty boheemius. Ja komppaan Stellaa myös siinä ettei urbaania oikeen voi tavallaan määritellä, et siihen kuuluu ikäänkuin kuulumattomuus; eri ryhmien tyylejö ja koodeja sekoittava ja lainaileva tyyli, oman persoonan ja identiteetin vahvistamista (pitkälti kuten dandyt). Kaikki seuraavat kuvat on napattu The Sartolialistin sivuilta vuosien saatossa, sen enempää en osaa niist sanoo kun ne vaan on lojunu mun mapeissa koneella. Itse asiassa nää on jopa niin vanhoja et nää on mun vanhan koneen seivatut tiedostot jotka sain ku kone teki tenän keväällä 2008.

En oikeen osaa edes selittää just et mikä näissä mun mielestä on urbaania, kaikissa kuvissa ei vältsyyn ees oo kokonaisuudessaan urbaani jamppa kuvassa vaan saattaa olla et on vaan jokin yksityiskohta joka kolahtaa. Mutta toisaalta eikö se juuri ole tavallaan se ydin mitä koitan tässä jaapata? Et ei ole sitä selkeetä mitä osoittaa sormella ja sanoa että "toi on urbaani toi ei oo".

Ja ihan ku tupakka olis mulla nyt jotenkin korkeella näis kuvis..?

Nätei asui mun makuun nää kaikki.

Nyt alan syömä halloumi-salaattia ja kattelemaan Casinoa. Se on hieno leffa vaik se väkivalta mua ei koskaa innosta. Mut Sharon on niin nättinä siinä ja toisaalta meidän perheen eräs osakas pitää niin kovin 1970-luvusta et siin riittänee silmänruokaa kaikille. Jusulle annetaan savustettu häränhäntä.

Palaillaan

Neulei, haalarei ja lahjoi; hyvän pössiksen viikko aluillaan siis

Äärest onnistuneiden avajaisten jälkeen (ja viel kiitos kaikille osallistuneille) on arki taas edes. Ihan alkuun Anun mukanaan tuoma avajaislahja, maailman hienoin seilorikisu. Täs ei näy mut toises käsivarres.. öö.. tassunvares (?) on myös bonarina valkoinen ankkuri. Niin hieno ja pääsi oitis pianon päälle mun mustan lumiukon viereen. On kuin tehdyt toistensa kavereiks.

Oon ollu Anun hahmoista kauan ihan liekeissä ja nyt oon tyyttis ku sain oman kaiffarin kotiin. Ja kun on musta ni sopii kaiken kanssa. Mullahan kävi jo mieles et miten kisun sais viritettyy jonkun takin olalle sillai ettei takki tai kisu kärsis, et tulis sellanen merikarhu tunne et papukaija olalla ja piippu huules. Which makes me wonder pitäskö alkaa polttaan piippua? Hmm.. annetaan sen ajatuksen viel hautuu hetken aikaa. Mut sanotaanko kans näin et kisu antaa aika pal inspistä olemuksellan mahdolliseen tulevaan seilorin morsian harmaassa collegessa mallistoon..

Anu kans laitto omalla tontillaan mieltsin hienoja neulesysteemejä framille. Mulla on aina hinku neuloa ja tehdä ja oppi ja kokeilla mut samaan aikaan mun kärsivällisys on historian huonoin ja esim. mun kokeilu pyöröpuikoilla ja ohkasel harmaalla bambulangalla kesti tasan kaks kerrosta. not my cup of tea. Vaihdoin kympin pikkoihin ja stydiin lankaan ja jo lähti. Opettelen nyt pudottaan silmukoita et saa reikästä ja räkästä, vallan punkhenkistä jumpperia tehtyä. So far näyttää tosi hyvältä ja nythän on tietty hinku koitta tehdä jumpperii ja paitaa. Saas kattoo.

Mut sillä välin ku odotellaan sitä settii voidaan vaan ihastella Kris Van Asschen (vitsi ku muistas milt sesongilt tää on.. kuvan alkuperä on kuitenkin men.style.com) maailman hienointa musta kaapua tahi viittaa tahi vaan huivia joka on levitetty päälle. Mun silmiin näyttää äärest vetävältä et on se laaja musta kangas yhdistettynä tiukkaan valkeaan olemukseen muutoin. Ja varsinkin kun tulkintani mukaan päällä on haalari mis kovasti entisaikojen alusasun tunnelma. Eikä jyrkän kokonen saapas o koskaan vikatikki in my mind. Kris Van Assche on mulle jotenkin kova juttu. Simpsakkaa meininkii ja nättii tulosta. Tietty mulle tulee etäisesti kaikuja myös tän asun kohdalla kotoisasta Daniel Palillosta ja sehän ei o millään muotoa huono juttu. Joskin Van Asschen setti on simppelimpi ku Palillon setit. Setti. Ja ku olen kovin fiiliksis ite Lahja Haapasen kaavoista koen mielekkäänä ajatuksena myös tehdä niistä uuden setin ihan silleen myyntiin. Avajaisissa olis kovin tullu tilauksii mut en juuri muista mitä kuka ja silleen eli ottakaa yhteyttä ketkä oli kiinnostuneita ja mistä.. (Ammattilainen on puhunut.)

Ja haalareista vielä sen verran et vaikka rintakehän paljastelu on mulle hiukan no no oon aika tohkeissaan tästä haalarista. Mieleen tulee jokin musta seilori-kisu.. hmm..

Yeensäkin ajatus haalarista on alkanu kiehtomaan mua viime aikoina ihan siks et simppeli yks vaate mil saa koko kehon peittoon. Täs nimenomaisessa setissä tietty valkoset napit on juttujen juttu mut erityisesti mua viehättää lahkeet ja hihat, kaunist mallii ja muotoo. Enkä nyt tohdi sen enempää alkaa intoilee mustista tennareista koska luulen et se on aika itsetsään selvää et mustat tennarit toimii aina. Tai yleensäki tennarit. Odotn sitä aikaa et voi alkaa käyttään taas Conversei ihan päivittäin ja yhdistelee boheemin nuorekasta settii. Vali vali ja bitch bitch mut kylmä ja talvi on niin passé.

Mullahan on haave jopa et olis ens kesänä kliffat asut aina päällä ja asujen kliffuus tulis juuri siit et olis itse tehtyä viljalti. Ei siks et olis itsetehty se ainoa oikea mut siks ettei kaupoista löydy sellasta ku tykkäisin ja ne mist tykkään on kaukana poissa mun luottokorttien käyttövaroista. No well, melkeen kaikki on täl hetkel kaukana poissa mun luottokorttien käyttövaroista.

Palaillaan. Menen jatkamaan neulettani ja lisäämään reikiä. Hyvä siittä tulee.

Haaksirikkoutuneet

Eli illalla on sit Tatun ja mun näyttelyn avajaiset B-galleriassa kello 18 eteenpäin. Hertzlich willkommen.

Näyttelyn nimi on Haaksirikkoutuneet. Lähtökohtana on Lahja Haapasen kaavavihko arviolta 1940-luvulta, lähinnä lasten ja naisten vaatteiden peruskaavoja.

Näyttelyn teema on maskuliinisuus, pohdintaa miten olla kun ei ole kasvanut niihin miehisyyden mittoihin mitä yhteiskunta ympärillä odottaa. Vaatteet on kaikki (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) suurennettu suoraan lasten kaavoista.

Tatu Hiltusen kuvat esitetään "liikkuvina", stop motion-animaatioina.

Nimi haaksirikkoutuneet tulee merimiesten maailmasta. Vaatteissa ja kuvissa on hyödynnetty eri alakulttuurien ja -ryhmien pukeutumisesta ja käyttäytymisestä elementtejä.

Nimi 'Haaksirikkoutuneet' viittaa niihin elämän karikoihin, joista on selvitty sekä niihin symboleihin, jotka viestivät lajitovereille kuulumista samaan heimoon tai ryhmään.

Lahja Haapasen kaavat on käytetty sellaisenaan, ainoastaan suurennettuina. Vain yhden kaavan kohdalla tein heiman radikaalimman muutoksen ja muokkasin vaatteet toisenlaiseksi. Malli on sama, ainoastaan tuplasin kankaan määrän vaatteessa ja siirsin keskitakasauman sivuille.

Käsittelin kaavoja peruskaavoina, samasta kaavasta tei esimerkiksi 3 housut, kaikki erilaisia, eri materiaaleista. Vaikka muuttelin kaavoja jonkin verran ei vaatteen muoto muuttunut. En siis tehnyt vaatteista istuvampia vaan ainoastaan muutin kaavoja esim. taskujen ja vyötärökaitaleiden kohdalla. Aluperäisisssä kaavoissa ei ollut kumpiakaan piirretty, joten kuosittelin ne mukaan.

Olen pohjattoman tyytyväinen näyttelyyn. Ripustus valmistui eilen illalla ja valot on kohdennettu, enää tarvitsee pikaisesti höyryttää muutamia vekkejä joita vaatteisiin tuli kuljetuksen aikana.

Tulkaa avajaisiin, tulkaa katsomaan.

Peace.

Menee taudin piikkiin mutta..

Tää kuva on täydellinen ja jopa herättää mus halun kattoo toi leffa. Ja toisaalta antaa inspist mun jo vuosii kaavaillul Stallone-mallistol, pelkkää harmaat collegee.

Mul olo heittelee, nyt on taas hiki ja hirvee nälkä eikä mitään tee mieli. Ja samal tekee mieli ihan kaikkee. Meen huomen kauppaa ja ostan just in case sipsei, karkkii suklaata ja jaffaa ja JOS sit illal tuleeki sellanen olo et s Hot Rod olis nyt paikallaa ni sit meen kaapil ja otan, tai et jos iskee aivan vastustamaton halu viinikumeihi tai siihen ihanaa Malacon sekotuspussii ni otan kaapist. Tai sit menee koko päivä mehul ja mehukeitol. Angiina on bitch, kurkku sattuu ja vituttaa. Mut onneks on netti ja kaikkii leffoi.

Justus lähti hoitoo viikolopuks, ihan jees ni ei tarvi murhettuu lenkeist ja poikkis jää tekeen ylimääräsen vuoron botskil. Seilori kysy mult et miten mä kokisin sen ja tavallaanhan mua ei voi.. siis mustahan ei o just paraillaan mitään iloo kellee. Oon hikinen ja rasvanen (tukka siis) suihkuu meno täytyy ajottaa sillee ettei tu kylmäst horkka ku tulee ulos mut ettei hikoile saman tien itteään tärviöl.

Ja koko maailman kunniaks mä lupaa kattoo Rockyn.

Ainakin ihan vitun catchy kipale!! Vissii napit hiuka jeesaa oloo jo.. Katotaa miten käy ku tiskaan kaks kuppii. Just to see.

Inspirazioon für tähän bloody kylmyytee mikä ei lakkaa ikinä..

Nyt on pakastanu ihan liian kauan ja liian kovaa et mul olis ollu enää pitkii aikoihi yhtään kliffaa. Ja vaik ihmisen laps vois muuten kuvitella hyvinkin pärjätä menemät ulos ollenkaan on taloudes pian 13-vuotias kreisi kaiffari kuka vaatii 3 kertaa päiväs tapahtuvan liikkumisen ulkona. Bonarina on se ettei Jusukaan ihan liekeis oo kylmyydes, et välil oikeen juostaan sisään takas mut miinuksena on se et paappa on yllättävän kreisin touhukas ja energinen ku ei voi niin huoletta riekkuu pihoilla ja puistoissa. Koska koitan välttää kylmää kaikin tavoin mulla on muodostunu tapa kerrostaa vaatetta. Mulle on alkanu muodostuu ulkoiluvaatteist muutenki issue. Oon huomannu et aika ajoin tykkään kovastiki tavallaan laittaa oikeen markkeeraavasti päälle vaatetta et "kaikki tajuu" mun olevan boheemi jannu vaan koiran kaa lenksalla, heittäny päälleen ne mitä ekaks käteen sattuu. Usein se onkin niin mut aika ajoin olen kovinki funssaamas et vaatteet on sävy sävyyn ja et käykö harmaa farkku vihreen takin kanssa ja manaan etei mul o ruskeita hanskoja.

Tänään pakkasin päälle mustan villapipon, hupparin, vihreen neulekaulurin, kaulahuivin, villatakin ja päälle mustan manttelin. Jalassa mulla on parit verskat ja mustat, ihanat löysät housut mitkä olen ostanu Tukholmasta ja joissa on merkki Arsenal. Ne on ihanat, mut lahkeidin päälle olen laittanu villasukat ihan vaan siks et mun koira tykkää kahlata hangessa ja mun täytyy tietty kahlaa perässä.Ja vihdoin ne mustat uudet tillukkaat mist oon puhunu aikasemminki. Ne on jalassa ihan mielipuolisen hyvät, jaksaa kävellä ja kun ne on kokomustat ni ne on kans nätit. (Pipo: seilorin, kauluri: Diesel, kaulahuivi: Urban Outfitters, huppari H&M, takki: Filippa K, hanskat: löytötavaraa bileiden jäljiltä, housut: Arsenal Uomo, sukat: tädin neulomat, tossut; Reebok.)

Tavallaanhan mulla on fiilis et tykkäisin olla just silleen.. mystinen musta hahmo tuol karikon lenkillä, hiukan kuten tää daami napattuna The Sartorialistin sivuilta. En sit tiiä onk kysees Diane Pernet mut tavallaan mua helpottaa ajatella et on. Diane on must ihan guru muija, niin nätti ja kliffa habitus.

Ja Sartorialist tarjos kans mieltsin hienon kuvan Anna Dello Russosta kuka on noussu munkin, kuten niin kovin monien muidenkin silmissä aika guruks ja kliffaks hahmoks seurata. Alkuun en oikeen ollu kartalla kuka se on ja mitä se tekee ja miks esim. Jak&Jill on niin keuhkoomas siit mut onhan se mulleki hitaasti auennu. Täs tavallaan kans kliffa ajatella et yhdistyy winterglamour kahdes kuvas omal kohdal niin vahvasti et jos olisin nainen kummalta näyttäisin.. Mähän aina haaveilen et olis oikeen messevän kokonen tekoturkki talveen, oikeen nätti ja kiva, mut eihän o vieläkään sellast tullu vastaan. Jos vaikka ottai missioks koittaa tehdä itelleen, tai ees saada sen mustan fiksattuu mikä on jo kaapissa ja minkä täälläkin olen postannu.

Anna Dello Russo kuuluu melkeen niihin hahmoihin ku tykkään vaan ihan konseptina aivan sikana.

Samaan sarjaan kuuluu Diane Pernet ja siit sainkin inspiksen linkittää tämän jutun Pernetin sivuilta. Pernet tuli ekaa kertaa mun tietoisuuteen pienen, muistaaksnei Gloriassa (?) olleen jutun perusteella. Se oli ihan sivun mittanen juttu, mut mainittiin tukka ja aurinkolasit ym. ja Pret-a-Porterissa olin kovin iloinen ku bongasin Pernetin mustan olemuksen jonkun näytöksen eturivissä. Pret-à-Porter olis kiva nähdä uudeleen pitkästä aikaa. Tykkäsin siit back in the days tosi paljon.

Ja kun inspiraatiota talveen ja kylmään nyt hain ni alkaa se mieli kaipaamaan uutta kun kevät kuitenkin jo kulmilla. Ja se suuri issue on mun tukka. Mulla on nyt hiukan pidemmäks venähtäny enkä jaksa sitä oikeen laittaa ja se kuivuu ja hapsottaa ja on sähkönen näillä ilmoilla ja mua kyrsii se. Eli tukka on saatava lyhyeks. Ja koska en partaa aina jaksa ajaa mulla on aika usein sänki ja siihenkin must pienempi tukka sopii kivasti. Pernetin sivuilta löyty myös tää kuva:

Must toi herra vasemmalla on oikeen mukavan sorttisesti laittanu kyheyn tukan ja parransängen. Ja mustaa päälle. Eli ens vapailla toivottavasti lähtee tää reuhka.

Shopping with a budget (ja sneak preview Haapaskan maailmaan)

Luokattoman huonoil kuvil liikentees mut ei nyt jaksanu enempää säätää.

Mulla järki ja silmä sanoo, sydänkin hiukan, et täähän olis tosi komee setti, ihan mieltsin toimiva. Olis värii, ruutuu, kuosii sekasin ja ristikkäin, olis ihan itse tehty takki mis olis sit sitä suurta hienoutta mukana ja kaikki on paperilla oikeen kivasti. Mutta.. It's just not me.. Honestly, it's not me.. Mä olen sangen musta ja harmaa ihminen, kovin tylsä vaatteissani ja vaik miten olen ajatellu et pitäs opetella käyttään värejä ni tavallaan se tyssää jo siihen; jos pitää vasiten opetella käyttään värejä tai tiettyä matskua mikä ei tunnu omalta ja oikeelta onk se sit järkevää..? Mä annoin tän takin seilorille kuka käyttää tän talouden värikapasiteetin yli äyräiden and then some. Mut siin just se ero et kun ne värit kantaa tyylillä ja varmuudella on lopputulos ihan sairaan hyvä. Mä esim. en vaan vois laittaa päälle fuksiaa huivia, punasta pipoa, kirkkaan vihreitä farkkuja ja sammaleen vihreetä takkia, mul olis outo olla mut seilorin päällä se näyttää NIIN hyvältä.

Siks olinkin niin iloinen ku Zarasta löyty 75% alesta yks kappale ja mun kokoa oleva musta, villakankainen ja topatulla vuorilla varustettu takki. Siinä on irrotettavan hupun lisäksi duffelin napit ja koko höskä on a) lämmin b) tyylikäs c) halpa ja d) musta.. Eli takki makso 25,90€. Se on ollu kovassa käytössä ja tulee olemaan myös vastasuudessa. Nahkatakki on turhan kylmä herkästi talvee ja mulla ei entuudestaan ollu kliffaa, mustaa takkia, sellai lyhyttä. Nyt on. Ja se se vasta on takkien takki. Ja huomatkaa taidokkaana yksityiskohtana samat asusteet ku ruututakin kanssa ja ihan eri henki ja enemmän silleen mun henki, eiks jeh?

Zara, H&M ja JC on paikkoi mis sillai usein käyn mut harvoin löydän oikee mitää sen spesumpaa (paitti hene manest monasti perus trikoota..) mitä tulis ostettuu tai oikeesti tarvittuu, usein ei ees vastaan iske mitään sellast ku olis vaan kliffa saada.

Mutta..

Eilen löyty Turun JC:stä musta-harmaan kirjava neule älyttömään hintaan 11,97€ ja mun kokoa. Puuvillaa, akryyliä, nylonia ja elastaania.. en oikeen tajua miks elastaania mut siin se on. Simppeli, mun väriskaalaan sopiva ja tarpeeks pitkil jopa hiukan ylipitkil hihoilla, hiukan shaalihenkinen kaulus, ei oikeestaan mut silleen massiivinen ja näyttävä. I like it.

Samas kaupas oli kaikki kengät -50% mut ei ollu enää mun kokoo jäljel niist mustit, niitein koristelluist Converseist mitä oon tovin jo kuolannu. Ah, c'est la vie. Ja onhan mulla noita kenkiä, myös Conversei.

Jonkun aikaa olen ollu silleen ettei mulla voi olla neuletakkii, etten tykkää ja ei o mun vaate ku oikeestaan mä en tykkää napeista vaatteessa. En o koskaan tykänny. Mut samainen JC tarjos samaan edukkaaseen 50-70% leikattua hintaa ja mukaan jäi (täst jo muutama viikko aikaa) musta (surprise) neuletakki.

Huonos kuvas ei näy, mut se malliltaan hiukan pidempi ja hihat kans liputtaa hippasen syvemmällä ku normineulees. Matsku on 100% akryylii mikä ei koskaan o mulle mikään hyvä uutinen mut toisaalta.. hinta oli 15€ ja sen kerran ku mä haluan neuletakin, liki 34 vuoden vastustelun jälkeen, must on ihan ok et se sit voi olla vaikka akryylii koska ollaan rehellisii se enemmän ollu päällä himassa. Toisaalta en nykyään käy missään eli mis sitä ees käyttäis..?

Mullahan on myös ne Reebokin tossut mist itse asiassa tykkään kovin, sekä jalas et silmälle. Niist ei o kuvaa mut nekin oli -70% ja hintaa jäi vaatimattomat 27€ ungefär.

Kaikin puolin oon ollu tyytyväinen saldoon. Saanu hyvin edulliseen hintaan uutta ja kivaa, ja koska harmaata ja mustaa ni tietää et tulee oikeen käytettyy, ettei mee haskoon rahat ja vaatteet.

Laitan loppuun jo Facebookistakin tutun kuvan, eli Lahja Haapasen "Pienen tytön liivi" muokattuna miehekkäämmäksi ja lapsella päällä "Tytön mekko" ihan alkuperäisessä koossaan.

Tatu on nero ja lahja maailmalle, oikeesti.

Ich weiss, es wird einmal ein Wunder gescheh'n

Aamu alko niin reteel otteel ja hyvil uutisil et oli ihan pakko oikeen palata. Nina Hagen ja Grace Jones on Helsingis keikal kesäkuun 12. päivä. Oh joy ja liput on jo tilaisuuteen hallussa. Today the world couldn't smell nicer.

Ja suuren päivän kunniaks laitan oiken kaka videookin tähän vielä.

Ha det bra. Ihan mahtavaa!

I'm going into my office #2

Mulla ei o koskaan ihan kovin syvält ottanu keskiaika noin niinku pukujen ja muodin suhteen. Enemmän aina jumittanu rokokoohon ja siit eteenpäin. Katoin pari jaksoo Tudorsia taannoin (eli jotain 2 vuotta sit..) ja täytyy sanoo et jollain taval alko kiinnosta myös se aika. Kun viel löyty tällanen mallisto netist, Asger Juel Larsenin settii. Must very nice joskin ihan hippase mua hämää et on tavallaan suoraan keskiaikaa.. hmm.. et olisko ihan hippasen pitäny varioida? Ja mik mä oon sanoon? Mun kliffaa dataa silti. Mulla on aika laajahko varanto kirjoja muodin historiast ja liki kaikest muotiin liittyväst ja mulla on aika ajoin sellain hinku et pitäs taas alkaa enemmän lukee niitä tai ainaki kattoon kuvii (reading is such a drag..). Tudors mua kiinnostais kattoo ihan silleen et miten on toteutettu puvustus. Eilen katottii pitkäst aikaa Marie Antoinette ja muhun vetoo vaan niin sieluun se leffa, varsinkin puvustus. Ja olis pakkomielle nyt kaivaa jostain esille se Voguen syyskuun numero mis oli Kirsten Dunst kannes ja aivan ihana juttu.. Anyway, mua innostaa siin leffas se tapa käsitellä muotia ja ettei puvustusta tavallaan o tehty epookkiin ihan kokonaan. Se on fabulous.

Hiukan samalla tavalla mua inspiroi aina vaan Elisabeth - The Golden Age mis varsinkin on aivan mielipuolisen nätti visuaalinen ilme saatu aikaan, varsinkin pukujen suhtee. Mua risoo ettei löydy kunnon kuvaa Jordi Mollàst Espanjan Filipinä ku sil on siin kuvas täydellinen tukka, tai siis kuvas ku siin roolis. Ja ku nyt tätä tukusteluu käyn et hulmuavat mut rasvaset kutrit tai siisti miesten puolitukka ni siin olis väkevää vuoropuheluu edes ku sain hyvät kuvat Jordist.

Ja tää kaikki käsittämätön jaappaus on pohjustusta sil et mä sain pätkätyön Turun Keskiaikamarkkinoiden puvustosta. Vaikka oon aina palvonu muodin historiaa Jumalan sanana ja ehdottomana, absoluuttisena oikeana tienä en o oikee koskaa jaksanu digata keskiajast. Nyt täytyy vissii perehtyy siihen hiuka enemmän. Mulla on oma yritys ja kaikki edelleen vahvasti mukana kuvioissa ja silleen.. et en o unohtanu mut mua jopa hiukan innostaa olla mukana tuolla, vaik mulla ei o muuten mitään suurta tai sen erityisempää rakkautta keskiaikaan, toisin ku vaikka 1800-lukuun ja miesten pukeutumiseen Jane Austenin tahdissa. Samaan aikaan pohdin ja aprikoin et miten sit sen kaiken säädän ja meneek koko ajan aikaa ohi suun ja elämä valuu tiimalasissa kohti vääjäämätöntä loppuaan ennenku saan yrityksen ja House of Idiotin tai Vem är du?:n tai ihan vaikka Jaakko Mäkisen rullaamaan..?

Monta mones. Tänään siivoan hiukan kaappejani ja laatikoitani, koska löysin muutaman vanhan Burdan mis on ihan huippukamaa kaavois. Toinen on vuodelta 1992 ja toinen 1993, lisäks mutsilla on tallessa ihan älytön määrä kaavalehtiä siltä ajalta. Eli voi olla et Lahja Haapanen saa uutta potkua ja siirtyy pula-ajasta kohti nykyaikaa. Varsinkin jos ajattelee et ottais niit ysärikaavoi lähtökohdaks miestenvaatteisiin (ne tietty kaikki siis naisille) ni vois saada kliffaa ajatusta ja uutta potkuu, hiukan vois Boy George toimia inspiksenä ja näin.

Ja se oranssi ruututakki vaihto omistajaa muutama päivä sitten.. annoin sen seilorille ku hän enemmän värien ystävä. On aika olla rehellinen itelleen ja hyväksyä ettei värit vaan ihan sellasenaan oo mua varten. Paint it black ja Fade to grey ja mun väriskaala on täydellinen.

Kriisii..

Mulla olis yks luottokortti mis olis hiukan jopa tilaa ja sit ihan sattumalta olin Yooxis ja sisso, löyty nää. Ja olis mun kokoo, ja olis niin kovin nätit ja niin kovin haluisin. Mitä sissoa mä teen..?